Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
ramona, 03.10.2007 16:25
Katsottu 1680 kertaa
Lehdet juoksevat kilpaa katukivetyksellä. Syksyä pakoon, tietenkin. Minä kiipeän kerrostalon katolle ja huudan itselleni: "Tule kotiin!" Askel eteenpäin ja minä osaan lentää. Katu on lämmin, vaikka yö on pimeä. Minä maalasin kadun punaiseksi. Minä annoin kadulle syksyn. Mustelmat muuttuvat kellertäviksi. Kesä on ohi. Aamuyöllä aurinko nousee ja minä vajoan. Auringon ensimmäiset säteet läpäisevät ihoni, sytyttävät minut palamaan sisältä. Asvaltti sulaa ja imaisee minut. Pyristelen, mutta vesi kuljettaa minua selässään. "Seuraa!" pisarat rääkyvät ja minä pelkään niitä. Ne heittävät minut ojaan. Sinne on hyvä hukkua. Lumihiutaleet syövyttävät minut puhki ja minä lennän kovaa ylöspäin. Tuuli antaa minulle lisää vauhtia, heittelee minua. Suunta muuttuu, tipun. Maailma muistaa, ettei ole talvi vaan syksy. Vesilätäkkö on loputon, mutainen, pitää minua tiukasti otteessaan ja silti huutaa: "Mene pois!" Minä en jaksa edes yrittää, vaan hymyilen läpi kyynelien ja nauran särkyneen sydämen takaa. Minä nukahdan ja herään kipuun. Neulaset nauravat minulle ja pistelevät minua toisillaan. Huudan ja itken, tuska paisuu silmittömäksi. Hymyilen, kuolen. Tiedän, syksy on täällä.