Kirjoitukset

Korkealla leijan kyydissä, tuulen selässä.

Ronnie, 03.10.2007 19:16
Katsottu 1447 kertaa

Oli päiviä, jolloin en tahtonut kuin huutaa, ja antaa koko maailman kuulla, että olin hengissä, elävä olento, verta ja lihaa, kyyneliä ja katkeruutta Huuto. Hän ikuisti sen paperille, sivellin luisevissa sormissa, en koskaan epäillyt hänen taiteellisuuttaan, vaikka se olikin aina mustaa Paperiarkki. Ovi on viimein auki ja tuuli pääsee viimein tervehtimään minua, tytärtään, jonka on voinut ennen tavata ainoastaan unessa Leijan kyydissä nousen korkealle, suurimmatkin kivet ovat pieniä, minä hallitsen maailmaa, enkä pelkää mitään, paitsi äkillistä pudotusta, joka tulee pian. Minäkin olen vain ihminen.

Kommentit