-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Lariza, 03.10.2007 22:17
Katsottu 1557 kertaa
Elämässä pysähtynyt hetki tummuus istuu rinnallani käsi harteilleni kietoutuneena Ihon pinnassa kesän lämpö kohtaa sielun kylmyyden Pysähtyneessä hetkessä piirtyy todellisuuden muoto ja hiljaa tummuuden syleilyssä kirpoaa otteeni unelmista Näen niiden etääntyvän mukanaan valo jota kohti suunnistin Minulle jää vain tummuus ja elämän varjo enkä tiedä lämpeneekö sieluni koskaan kesään.