Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
aura, 04.10.2007 14:52
Katsottu 1639 kertaa
Hän rullasi katua alaspäin. Se vietti vain loivasti, mutta tuuli tuntui silti. Se tuntui hänen hiuksissaan pyörän jatkaessa matkaansa autiolla tiellä. Syksyn lehdet olivat kerääntyneet kadulle yrittäen suojata kovan asvaltin pian satavalta lumelta. Säätiedotukset eivät vielä puhuneet mitään lumesta, mutta hän tiesi. Sen aisti ilmasta. Kirpeästä kylmästä, joka takertui sormien ympärille voimalla, joka tuntui kuin niitä olisi hakattu verensokerimittarilla. Sormenpäät olivat punaiset, mutta se ei häntä haitannut. Tunsi elävänsä. Osasi valmistua tulevaan, vaikka ei tiennyt mitä tien päässä odotti. Hän ei koskaan ennen mennyt tätä tietä. Jännityksen kyynel jäätyi poskelle. Sen seuraksi putosi valkea palanen taivasta.
rufen, 10.07.2008 1:27
Näin lyhyessä tekstissä pienetkin asiat painottuvat. Ensimmäisen kappaleen viimeinen rivi on hieman turha, tai ainakin tuo pyörän mainitseminen. Tuntui kivalta havaita tuosta tuulesta, että henkilö i olekaan autossa. Muuten tämä oli ihan nimensä mukainen :)
Veronica94, 25.02.2008 21:26
Ehkä tuo loppu oli vähän outo, mutta hyvin kirjoitettu.