Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
surusilma, 23.12.2007 23:42
Katsottu 1921 kertaa
Kuvittele täysin normaalisti alkava päivä. Heräät kenties liian myöhään , etkä ehdi käyttää koirasi kuin nurkan takana lenkillä enne kouluun lähtöäsi. Muu perhe on jo lähtenyt. Olet sain sinä ja koirasi, joka katsoo sinua surullisesti, kuin aavistaisi jotakin. Ehdit juuri ottaa hedelmän mukaasi ennen kuin ryntäät pää kolmantena jalkana ulos ovesta ja bussipysäkille. Koira jää oven taakse itkemään. Sinulla ei ole aavistustakaan, että juokset bussipysäkille viimeistä kertaa. Tapaat ystäväsi koulun edessä ja kävelette nauraen ovesta sisään. Kaikki näyttää tavalliselta ja turvalliselta. Kukaan ei osaa kuvitellakaan, että joku oppilaista hautoo asetta povitaskussa, odottaen oikeaa hetkeä. Muutaman tunnin kuluttua menet syömään. Mietit kavereidesi kanssa, mitä tekisitte seuraavana viikonloppuna. Samalla mietit mielessäsi, mitä ostaisit ystävillesi jolulahjaksi. Et luo ajatustakaan sille, ettet sinä enää olisi jouluna antamassa lahjoja, saatikka juhlimassa viikonloppuna. Mutta miksi sinä sellaista ajattelisitkaan? Olet nuori ja terve, unelmat vielä toteuttamatta, mutta ei se haittaa, sinulla on vielä koko elämä aikaa….tai sitten ei. Ruokailun jälkeen lähdet yksin ala-aulaan naulakoille hakemaan avaimia takkisi taskusta. Ystäväsi lähtevät jo luokkaan. Olet kaivelemassa takkiasi, kun joku takanasi kiljaisee. Käännyt katsoaksesi mitä on tekeillä. Joku oppilas on kaivanut aseen esille ja osoittaa sillä nyt suoraa sinuun. Kuuluu pamahdus. Katsot lamaantuneena luotia, joka kiitää kohti sydäntäsi. Mieleesi tulvahtaa kaikki kauniit muistot ja ajatukset.: koirasi ruskeat nappisilmät, perheenjäsentesi rakkaat kasvot, ystäviesi säihkyvät hymyt…Kaikki tämä ja paljon enemmänkin käyvät mielessäsi ennen sitä lopullista. Sitä mikä on välttämätöntä. Sitä itseään, nimittäin kuolemaa.
Cloverfield, 03.04.2008 14:59
tässä pissaa vähän tää huano kirjotusasu. kirjotelma oli aika naiivi kun tälläsiltä toivoo vähä tuhdimpaa otetta. aihe ei aina pelasta tarinaa jos kirjotusasu on näin weak. keskity enemmä siihe kirjottamiseen, kirjota ihan sieltä sydämmen pohjalta äläkä kyynelistä. r.i.p. jokelan kouluammuskelun uhrit
Irishe, 15.03.2008 18:31
Kirjoitusvirheen bongasin heti alusta. Siitä pieni miinus. Kirjoitit että: "Olet sain sinä ja koirasi, joka katsoo sinua surullisesti, kuin aavistaisi jotakin. " Pitäisikö olla vain eikä sain? Toinen kirjoitusvirhe, joka kasvattaa pientä miinusta hieman pidemmäksi. Kirjoitat: "Samalla mietit mielessäsi, mitä ostaisit ystävillesi jolulahjaksi" Pitäisi varmaan olla joululahjaksi. Ja lisää... "Mieleesi tulvahtaa kaikki kauniit muistot ja ajatukset.: koirasi ruskeat nappisilmät, perheenjäsentesi rakkaat kasvot, ystäviesi säihkyvät hymyt…" Mikä on tuo pisteen ja puolipisteen ja pienen alkukirjaimen mystinen yhdistelmä? Okei. Mutta lopetataanpas pilkunviilaaminen ja annetaan palautetta. Kirjotuvirheet ovat inhimillisä ja niitä sattuu kaikille. Elikäs. Ajankohtainen aihe oli todella suuri plussa. Tekstisi on kuitenkien hieman liian toteavaa minun makuuni. Kokonaisuudessa kaikkine töksähtelevine toteavine lauseineen, novellisi on hieno ja tiivis kokonaisuus. Hieman hiomalla siitä saisi todella loistavan kirjoitelman. Tsemppiä vain. Ja aurinkoista kevättä!