-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Butterfly, 19.01.2008 15:48
Katsottu 1835 kertaa
Istun koulun pihalla, näkemättä eteeni. Istun vain, ja tuijotan harmaaseen sateeseen. Pisarat liimaavat roikkuvat otsahiukset ihooni. Millään ei ole enää mitään väliä. Olen huomaamaton hiirulainen, unohdettuna kuralätäkköön. Näen ihmisiä sankoin joukoin katoksessa. Yritän hakea heidän katsettaan, etsien niistä tuttuja ja turvallisia piirteitä. Kukaan ei kuitenkaan katso minua silmiin, ja se polttaa sydämmeeni uuden reiän. Valun tyhjiin, näkymättömissä itken sydämeni ruttuun. Pyydän vain pientä hymyä, mutta kukaan ei ole valmis sitä antamaan, ilahduttamaan tällaista mitätöntä ihmistä. Niin, mitäs väliä minulla on? Eipä juurikaan mitään. Kaivan taskustani kapeateräisen linkkarini, jonka sain kolmantenatoista syntymäpäivänäni lahjaksi isältäni, joka ei enää sen jälkeen jaksanut pitkään juomista. Viillän ensimmäisen haavan. Ei tunnu missään. Viillän toisen, kolmannenkin. Punainen tahraa harmaat kivet kenkieni vieressä. Puristan silmäni tiukasti yhteen, ja työnnän veitsen syvälle, syvemmälle. Kunnes se on pohjassa. En päästä enää äännähdystäkään. Miksi juuri minun osakseni tuli olla Unohdettu? Miksi minun elämäni heitettiin käyttämättömänä roskakoriin. Ja vasta silloin minut huomataan. Sen hetken saan olla kaiken keksipisteenä. <3