Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Milena, 23.01.2008 11:15
Katsottu 1447 kertaa
Se ainoa hetki, jona olisin halunnut olla luonasi, meni jo, ja tänään minä taas sekoitan pääni, kuin sokeria ja maitoa kahviin, annan ahdistukselle vallan Minun täytyy heittäytyä, elää hetkessä, huomenna meitä ei ehkä enää ole, tai ainakin minusta on vain varjo jäljellä Sinä et koskaan jaksanut ymmärtää, että rakastaisin, välittäisin maailmanloppuun asti, mutta annanhan minä sen sinulle anteeksi, jos vain jaksa kuunnella minun anteeksipyyntöjäni Minä en pääse luoksesi, en enää koskaan, enkä päästä sinua tänne, kai sinä sen tiedät? Älä luota enää, enhän minäkään luota, enkä jaksa edes ajatella asioita uudelleen, minä vihaan maailmaa