Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
India, 26.01.2008 12:51
Katsottu 1461 kertaa
Lehdet huutavat jalkojeni alla kun minä eksyneenä juoksen, en muista enää kuinka elää ja olen jo ohittanut pysäkin josta minun bussini olisi lähtenyt Silmäni erottavat vain loputonta pimeää kaiken koetun iskeytyessä tuulena kasvoihin jättäen jälkensä ihoni pintaan Jokainen askel sattuu liikaa, eihän minua ole luotu selviytyjäksi enkä osaa nauraa peloilleni ja loputtomalle ikävälle Yksinäisyyteni turvin minun ei tarvitse enää jaksaa jatkaa, eikä kenenkään kuulu kaivata sillä taivas on oikeasti olemassa