Kirjoitukset

Rauta sydän

marika, 11.02.2008 18:01
Katsottu 1503 kertaa

Kuolleen laakson kaupunki, pahuuden runtelema viimeinen etappi ennen pelottavina kohoavia mustia kukkuloita. Ennen niin kukoistava seutu oli nyt rikollisten ja varkaiden valtakunta, täällä sijaitsee myös Rautasydämiksi kutsuttujen miesten tämänhetkinen leiri. Miesten ylväänä päämääränä on palauttaa järjestys tähän pimeään hallan ja roudan maahan jossa kasvoi enää juurakkoa ja mieleltään pilaantuneita ihmisiä. -Kuka te olette ja mitä haluatte kaupastani, aiotko ostaa jotain? siis et aio, niin minä arvelinkin. Kutsun sheriffin jossei herra poistu kaupastani, eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, Minulla on täällä kuule sellaanen kirves että.. sillä kun lyö niin, sanoi kauppias. Eikö teillä ole täällä sahtia lainkaan, minä kun en pidä tuosta viinistä, sanoi muukalainen -No arvon herra on sitten hyvä ja vaihtaa kauppaa vai pitääkö auttaa, hahhah niin kyllä täältä apuvoimia löytyy hahahah, sanoi kauppias. -Jos minä sitten otan viintä.. vaan onko se laatuisaa, sanoi muukalainen -Ei sinulla siihen varaa ole, vai onko muukalainen kyynelehtinyt tätien sydämet verslihalle tarinalla surkeasta lapsuudesta ja samalla anastanut näiden raskaantyön hedelmät, voin muuten kertoa teille arvon herra, että toimin palkkonmetsästäjän ja kauppiaan työn lisäksi myös työnvälittäjänä ja että nyt sai kirves hommia. -Te ette taida tietää kuka minä olen, sillä muuten arvon herra ei lienisi noin töykeä minua kohtaan. Minä olen Maine nimeltäni.. -Väitättekö olevanne Ensio Maine tuo Rautasydämien ylväs johtaja, Heheh Vai pukeutuu Maine nykyään kuin mikäkin hampuusi, nyt riittää Poistukaa minun KAUPASTANI! -Te olette olleet loputtoman töykeä minua kohtaan ja sitä minä Ensio Maine, RAUTASYDÄMIEN ylväs johtohenkilö en suvaitse. Olisin vain halunnut ostaa surkeasta kaupastanne vähän viintä, mutta te arvon herra ette sitä minulle halunnut myydä. Te ette kyllä nyt jätä minulle vaihtoehtoja. Samantien Maine riuhtaisi epämääräisen lakanan pois päältään ja paljasti hohtavan hieman ruostuneen haarniskansa nostaen samalla mahtavan maineen saaneen tulivasaraksi kutsutun ikivanhan esineen kaupiaan nähtäväksi. Myös äsken niin nuhjuisen miehen ulkomuoto muuttui vaateparren mukana, Maineen hiksilla kiehui nyt kulta ja hänen silmänsä leiskuivat tulta, hän myös näytti kasvaneen kauppiaan silmissä kyynärän. Kauppis lyyhistyi Maineen jalkoihin ja alkoi nyyhkyttää epäselvästi. -Voi enhän minä muuten mutta kun täällä on kaikenlaista porukkaa ja minä vaikka tiedänkin nyt erehtyneeni verisesti, luulin teitä yhdeksi niistä hulttioista kun teillä oli tuo outo vaate, mutta älkää silti tappako minua vasarallanne, antakaa minun kurjan elää. ja saatte toki kaiken mitä sinä ja kumppanisi tarvitsette ilmaiseksi. Jumalaksi tai ainakin hänen näköisekseen mieheksi muuttunut Maine jylisi korvia huumaavaan sävyyn: Sinä kurja et antanut minulle mitään arvoa siis miksi minunkaan pitäisi sitä teille antaa. Koska te olette Ensio Maine Rautasydän, ja koska minä voin antaa teille tietoja kauppias hymisi. Tietojako? mitä mahtaa olla mielessänne teillä humpuukari, tiedättekö ehkä Ilmari Pahamainesen sijainnin? -En, sitä en tiedä teidän ylevyytenne, mutta pahuuden joukot marssinevat tästä ja polttivat kaiken mustalla roihullaan jättäen vain palavassa maassa makaavia luurankoja, kerrotaan myös että tuota pahuutta huokuvaa valtavaa armeijaa olisi johtanut musta haarniska, kauppias sanoi ääni väristen. -Voi tuhannen tulimmaista, Ernald Tuhomieli kantaa päällään mustaa haarniskaa tuo Pahamaineisen hirvittävän armeijan ilkeistä ilkein ylipäällikkö. -Kyllä, puhutaan, että tuo musta puhuva haarniska olisi ollut juuri Ernald ja että hän olisi saanut itseltään pahamaineiselta hirvittävän mahtikäskyn tuhota kaikki eteen osuva. -Voi tätä surkeutta montako pallonkiertämää tästä pahuuden tulvasta on. -Kaksi viikkoa kauppias henkäisi. -Voi turkanen, edellisessä kaupungissa olimme päivämatkan päässä ja kuulimme horisontista niiden hirvittävän laulun. "Taas aika kiirehtää pikku hiljaa kohta miestä kaatuu kuin kypsää viljaa ovat kirveemme terästä kohta punaisina verestä" -Jos sallitte minun keskeyttää, kysyisin miten on mahdollista että jäitte edellisen ja tämän kaupungin välissä Ernaldista miltei kaksi viikkoa jälkeen Kysyi kauppias. -Teidän itsennekin, arvon herra mainitsema musta roihu hidastanee matkaa ja sen tekoa mieltä musertavin määrin. Ja nyt jos saisin sitä virvoiketta niin voisin lähteä yön selkään tavoittelemaan Ernaldin kaameaa joukkoa. Päivähän siellä vielä, ja siinä teidän juomanne kauppias ojensi viinileilit Maineelle. Maine otti pussin lihaksista värisevällä kädellään, ja sanoi: Yö on minun hevoseni nimi, nyt minä menen. yöllä eteneminen voi olla vaikeaa sillä jumalat ovat vihoissaan. Toiset odottavat jo, hyvästi nyt jää. Rautasydämien leirissä Hyvyyden joukkojen terävämiekkaisimmat urhot olivat kokontuneet nuotion lämpöön. Nämä viisi ylevää hahmoa keskustelivat kiivaasti, Taisto Terä, ylväs ritari joka tunnettiin oivana miekka miehenä, Zarkansas, ovela taikaniekka joka asetteli juuri yrttejä piippunsa, Haskelot, joka oli taistelukouljenvälisten jousikilpailujen voittaja muutaman vuoden takaa, Weikko vainajamoinen, joka omasi sisäisiä voimia ja pystyi liikuttelemaan esineitä ja viimesenä ja rienaajen mielestä vähäisimpänä Radamir, vieraan vallan entinen kuningas. -Missä onkaan uljas johtajamme, missä onkaan hän huokaili Weikko joka oli juuri siirtynyt lähemmäksi tulta. -Lohikäärme on hänet vienyt tulellaan hengiltä sylkenyt ja näin murhannut totesi Zarkansas. Ja juuri silloin he kuulivat tutun tervehdyksen: Terve rauhassa olkaa vaan ensin istuin tuokaa. -Ah, te olette hengissä voi tätä ilon hetkeä, ette ehkä arvaakkaan kuinka me puolestanne pelkäsimme huudahti Taisto väkevä hymy ahavoituneilla kasvoillaan. -Ah ja voi, pelkään tuovani huonoja uutisia sillä itse Ernald Tuhomieli on nähty haarniskoineen mustien joukkojen johdossa ja se tarkoittanee että tämä pahuus on kuin onkin Ilmari Pahamaineisen aikaansaannosta. Meidän on hetimmiten lähdettävä seuraamaan heitä sanoi Ensio tervehdysten jälkeen. -Minä haastan sen pedon taikamittelöön ja murskaan näin enoni murhaajan, huudahti Weikko. -Vähänpä tiedät sinä nuori velho, Pahamaineinen on vahvin velho jonka olen kohdannut sinun jalon enosi ohella ja pelkäänpä että Tuhomieli on melkein yhtä väkevä. Ennustan että hänet kohtaamme pelottavan pian, joten keskity siihen äläkä uhoamiseen mutisi Zarkansas. -Niin keskittykää te korttitemppuihin kun me tosi miehet taistelemme oikein asein oikeita vihollisia vastaan, huudahti puolestaan Haskelot. -Minä sinulle korttitemput näytän naurahti Weikko hymyillen ja upotti ruutuässän ystävänsä Haskelotin otsaluuhun. Samalla hetkellä maa halkesi mahtavan jyrähdyksen saattelemana, sillä Ensio Maine iski vasaransa peruskallioon ja jyrisi: Ettekö te huomaa että riidansiemen on kylvetty meidän peltoomme, yhdessä me olemme vahvoja emme riitaisina ja lisäsi käsi puolenmetrin korkeudella maasta, että tämän kokoiset leikkii. -No niin, no niin, lähdetään kohti mustia vuoria paljon on matkaa taitettavana, sammalsi Zarkansas, yrtit olivat tehneet tehtävänsä. Ja niin taivalsi vaitonainen joukkio kohti uhkaavia kukkuloita johtajanaan iättömän näköinen 2 metrinen vanha kulta partainen ja hiuksinen mies, häntä seurasi Taisto Terä lähes yhtä pitkä mustat muhkeat viikset omaava muutenkin tumma mies. Sitten Zarkansas ja Vainajamoinen, Zarkansas sinisessä velhoviitassa harmaa parta ja pitkät hiukset tuulta halkoen, Weikko koko mustissa, viitta hulmuten. Perää pitivät Radamir harmaa huppu kasvot peittäen ja Haskelot kultaisessa haarniskassa jousi kiillellen. Ja mitä lähemmäs he vuoria ehtivät sitä lohduttomammaksi kävi maisema, He näkivät kuinka maa oli palanut, eläimet tuhottu järjestäen, ainoastaan korppikotkat kirkuivat myrskyisällä taivaalla, järvien vesi oli harmaata ja sitä peitti paksu myrkyllinen levä.

Kommentit