Kirjoitukset

yhteinen ikävä

tiuhtih, 12.02.2008 10:35
Katsottu 1478 kertaa

Kyykistyin kauniin, tumman hautakiven luo. Sipaisin kädelläni kiven tekstiä 'Niina-Sofia Rauhala.' Laskin käteni ja sytytin kaikki haudalla olevat kynttilät, sain viimeisen juuri sytytettyä, kun kuulin takaani askeleita. Oletin tulijan olevan vain joku mummo joka kävelisi ohi. Askeleet kuitenkin pysähtyivät taakseni. - Ei sen olisi tarvinnut tehdä sitä. Hiljainen vakava ääni sanoi. En kääntynyt vieläkään katsomaan tulijaa.Olin tunnistanut hänet jo äänestä. Luokan kovis. Aina äänessä. Aina kiusaamassa. - Mitä sä täällä teet? Et sä koskaan välittänyt Sofista. Sä aina kiusasit sitä ja pilkkasit. Pelästyin oman ääneni vihaisuutta. -Emilia.. En mä tullut Sofin takia. Vaan sun. Käännyin katsomaan taakseni. Jesse seisoi takanani.Sillä oli tummanpunainen ruusu kädessään. Hetken mietin antaako hän sen minulle vai laittaa haudalle. -Mistä sä tiesit, että mä olisin täällä juuri nyt. Kysyin. -Kävin teillä kotona ja sun mutsi arveli, että sä oisit täällä. Jesse astui viereeni ja laski ruusun haudalle. -Mä pelkäsi, että sä itkisit täällä.Mä en osaa olla luonteva itkevän tytön seurassa.Jesse naurahti. -Onko susta tää jotenkin hauskaa?Huusin. Pari mummoa käännähti katsomaan. -E-ei..siis mä.. Jesse punastui. -Mun paras kaveri hyppäs sillalta kuukausi sitten ja sä tuut tänne naureskeleen, että on se kiva kun sä et itke. Sun siltä sillalta olis pitäny hypätä! Sanoin, nousin ja painelin hautausmaalta. Portilla pysähdyin hetkeksi ja laitoin käden taskuun ottaakseni tupakan ja huomasin, että aski oli poissa. Oliko se pudonnut tuonne Sofin haudalle, kun olin rynnännyt pois. Näin Jessen nousevan. Sillä oli jotain kädessä. Mun tupakat? Päätin odottaa sitä, ottaa tupakat ja lähteä. Pian Jesse tulikin ja ojensi askin minulle. -Sä pudotit nää. Ja jos sä haluat puhua Sofista sä voit aina kääntyä mun puoleen. Jesse sanoi, käänsi katseensa muttei tarpeeksi nopeasti. Näin kyyneleet jotka vierivät sen poskille. Emmin hetken. - Onko sulla tänään ehkä aikaa?

Kommentit