Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Hrimnir, 27.03.2008 8:57
Katsottu 1343 kertaa
Onko näkymötän raja viimein ylitetty?
Olemmeko menneet jo sen ohi,
mistä paluuta ei ole,
emme voi enää teeskennellä,
että kaikki on kuin ennen.
Haluaisitko sinä,
että asiat eivät olisi muuttuneet,
että olisimme yhä niinkuin silloin,
kun näimme vain harvoin,
emmekä oikein pitäneet yhteyttä.
Kuitenkin välillämme oli silloin jotain,
jotain joka ei ollut aivan pientä,
se jokin välillämme sinnitteli,
kesti vaikeudet, viikkojen mykkäkoulun,
yhä vain jaksoimme yrittää.
Pettymykset kuitenkin seuraavat toistaan,
se on elämää, sanot.
Mutta elämä voi olla onnellisempaa,
ei tarvitse kokea pettymyksiä,
ei tarvitse itkeä itseään uneen.
Vaikka joku toinen olisi helpompi,
saisin kenet haluaisin,
eikä minun tarvitsisi sinussa roikkua,
mutta vaikka kanssasi olisin onneton,
en voi olla onnellinen kenenkään muun kanssa,
koska sinä olet sydämessäni.
Paikalla,
jota en usko kenenkään muun saavuttavan,
olet sinä, ja sinut minä haluan siellä pitää.
Toivon,
että minäkin olisin sinulle yhtä tärkeä,
samalla tavalla korvaamaton,
kuin sinä olet minulle.