-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Butterfly, 01.04.2008 15:11
Katsottu 1475 kertaa
Tammenlehväkatoksen alla kulkee tieni, siinä polun vieressä, kuusen alla kukerva sieni. Laps`pikkuinen askeltaa vastaan, käsivarrellaan tyhjä kori ainoastaan. Taivaansinisilmistä sammunut on, tuo tuike elämän, voima loppumaton. Kun kysyn, miksi ilme tuo lohduton, on vastaus tuskin kuuluva, heikko, ponneton: "Se taivaan suuri voimallinen isä korjas vanhempain taivaan kotiin, voimakädellään ohjas. Lohduttaa yritän, se yritykseksi jää, mut lapsen silmät kertoo, ettei omaa ymmärtäjää. Tartun käteen pikkuisen, ja hellästi näin halaan. "Salaisuuden sulle kerron jonka muiilta salaan. Taivaan isän kodissa, on hyvä olla kaikilla. Ei sullakaan oo hätää, vaikka mieli onkin haikeena. Laps ei lie ollut ennen kuullut vanhaa kaskua, tartun häntä kädestä, ja ohjaan kohti purppuralaskua. Lapsi tuikkivin silmin mulle hiljaa kuiskaa: "Tuol ylhäällä ovat vanhemmat, ja äiti pilven kultareunalta, mulle pienet terveiset huiskaa!"