Kirjoitukset

Chicagon Ilta

Isopaha, 02.04.2008 17:25
Katsottu 1762 kertaa

1931, Chicago Lämmin heinäkuinen päivä oli kääntymässä illaksi astellessani kohti Golden Star nimistä baaria. Kannoin pikkutakkiani rennosti käsivarrellani, koska tie hehkui edelleen lämpöä ja sai aikaan kuumuuden tunteen. Kävellessäni kadunvartta pitkin, tervehdin muutamaa vanhempaa naista jotka tunsin työni puolesta. Hetken aikaa käveltyäni saavuin baarin ovelle. Muutamia metrejä pääni yläpuolella oli baarin kyltti ja tunnuskuva, jossa kultainen tähti hymyili iloisesti kuin toivottaen kaikki tervetulleeksi oluelle. Irroitin katseeni kyltistä ja riuhtaisin oven auki, jolloin ihmisten iloinen puheensorina kantautui korviini. Kävelin ovesta sisään ja saavuin keskelle tyypillistä baaria. Lattia oli täynnä puisia pöytiä, joiden päälle oli tuotu kukkapöytäliinoja sekä punaisia kynttilöitä, jotka toivat himmeää valoa baarin savuiseen tilaan. Aivan baarin perällä sijaitsi tiski ja tiskin vierellä esiintymislava, jossa muuan paikallinen jazz-yhtye viritteli soittimiaan. En jäänyt tuhlaamaan aikaani ovella seisoskelemiseen vaan heitin takkini naulakkoon ja käänsin lierihattuni suoraan. Marssin halki salin tiskille, jossa kaivoin esille muutaman dollarin ja istuuduin baarijakkaralle. Pian nuori tarjoilijanainen ilmaantui tiskin taakse. Mitä herralle saisi olla tänä kuumana lauantaina? Tarjoilija tarttui rättiin ja pyyhki tiskille roiskuneet kaljatahrat pois. Mietin hetken ja vastasin hänen kysymykseensä. Yksi viski, kiitos. Nainen tipautti rättinsä tiskin taakse ja kääntyi hakemaan selkänsä takaa muotoiltua viskipulloa josta hän kaatoi pieneen lasiin muutaman senttilitran. Kaivoin taskustani sätkän ja sytytin sen ennen kuin nainen ehti tuoda juoman. Ojensin rahat tarjoilijalle ja kysyin: Mikä yhtye tänään soittaa? Tehostaakseni kysymystä vilkaisin lavalle, jossa aurinkolaseihin verhoutuneet miehet säätivät kukin omaa soitintaan. The Black Blues Brothers, vielä tuntematon mutta pian he tulevat olemaan suosittuja sanon minä. Nyökkäsin tarjoilijalle ja työnsin savukkeen huulilleni. Vetäisin pitkät sauhut ja hörppäsin sitten viskilasista, jonka pinta välkehti mukavasti himmeiden valojen alla. Iskin lasin takaisin pyötään ja silloin satuin vilkaisemaan syrjäiselle penkille aivan seinänvierustalla, jossa istui suoraan pukuun pukeutuneita jäykän oloisia miehiä. Käänsin äkkiä pääni tiskille päin, koska miehet muistuttivat minua suuresti Chicagon mafian jäsenistä. Vaivuin hetkeksi kauhistuttaviin ajatuksiini kunnes joku tuli ja läimäisi minua tuttavallisesti selkään. Roger, sinäkin täällä! Käännyin katsomaan kuka minulle oli huutanut ja tunnistinkin hyvän tuttavani Charlesin, joka oli tuonut muutamia naisia tanssiimaan kyseiseen baariin. Charles istahti viereiselle jakkaralle ja tilasi kaljan. Vetäisin savukkeestani sauhut ja käännyin Charlesin puoleen. Eikös sinun pitänyt olla töissä eikä rilluttelemassa täällä tyttöjen kanssa? Sanoin äänensävyyn joka oli sekoitus vakavuutta ja huvittuneisuutta. Charles sai eteensä kaljan, jonka kimppuun hän kävi samantien. Eivät ne halunneet minun sinne jäävän. Mikset sitten tulisi tänne vähän juhlimaan? Nostin kulmakarvojani ja nyökkäilin. Vetäisin viimeiset sauhut savukkeesta ja tumppasin sen sitten tuhkakuppiin. Kaivoin taskuistani dollareita ja tilasin toisen viskipaukun, jonka tarjoilijanainen minulle pian toi. Hetken istuimme hiljaa puhumatta kunnes Charles aloitti jälleen. Kuinka se sinun eilinen viinaksien haku keikkasi sujui? Hänen sanoessaan nuo sanat, kylmät väreet kiirivät selkääni myöten. Vilkaisin nopeasti reunapöydässä istuvia tummapukuisia miehiä ja sanoin sitten: Ei puhuta siitä nyt. Eikö kaikki sujunut niinkuin odotit vai? Sanoin jo, ei puhuta siitä nyt. Selvä selvä. Älä hermostu kaveriisi Charlesiin. Charles hörppäsi loput kaljatuopista ja hyppäsi sen jälkeen alas baarijakkaralta. Minä lähden nyt tanssittamaan noita kahta kaunotarta, lähdetkö sinäkin? Ei kiitos, minä odottelen tässä. Charles loi minuun ilmeen, jonka tulkitsin ”olet-tylsä” viestiksi. Hän poistui rennosti kävelleen tanssilattialle jossa naiset odottelivat. Pian myös ”The Black Blues Brothers” aloitti soittamisensa ja kuulin ensimmäiset sanat, ”yes, she's my baby”. Join viskilasin tyhjäksi ja vilkuilin reunapöytään. Kaivoin uuden sätkän esiille ja sytytin sen tulitikulla. Istuskelin hetken aikaa poltellen kunnes yhtäkkiä tuntemanton vanhempi mies saapui istumaan Charlesin jakkaralle. Sinä vilkuilet heitä poika. Hätkähdin ja käännyin katsomaan miestä, jonka risuparta rehotti siistimättömänä ja kaljatahroja täynnä. Mitä olet mennyt tekemään? Sinä pelkäät heitä. Kukaan ei selviä mafian kanssa leikkimisestä. He leikkivät aina tosissaan. Kuka sinä olet? Tiuskaisin miehelle. George Santora Mies ojensi kätensä ja kättelimme. Tumppasin toisen tupakkani ja käännyin kokonaan miehen puoleen. Mistä sinä tiedät että olen ollut tekemisissä mafian kanssa? Sen näkee sinusta. Luulet että he näkevät kaiken, odottavat sinua kulman takana tai kotona. Annan sinulle vinkin poika, et voi elää tuolla tapaa ja minä puhun kokemuksesta. Kokemuksesta? Niin. Kokemuksesta. Vuosia sitten olin samassa tilanteessa. Mikäli haluaa elää, on toimittava. Kohdattava pelkonsa. Tämän sanottuaan mies työnsi kätensä takkinsa sisään ja ojensi sieltä repaleiseen kankaaseen käärityn esineen. Ota nyt tämä ja muista vanhaa miestä jonain kauniina päivänä. Hän nousi penkiltä ylös ja poistui samantien ovesta ulos. Hetken hölmistyneenä pitelin kangasta käsissäni kunnes työnsin housuni löyhiin taskuihin. Aloin miettimään mitä olin tehnyt viimepäivinä. Kieltolain ollessa päällä, viinat olivat arvokasta tavaraa ja köyhänä parturina olin päättänyt lähteä bisnekseen mukaan. Viimepäivien kuvat välkkyivät pelottavina mielessäni katsoessani mafian miehiä jotka joivat omassa rauhassaan juomiaan. Annoin katseeni kiertää pitkin viinapulloja, jotka olivat valtion tarkastamia ja hyväksyttyjä myyntiin tässä baarissa. Monet pulloista olivat samanlaisia joita olin itse käsitellyt päiviä sitten. Aloin rummuttamaan vasemmalla kädelläni pöytää kunnes kuulin naisen äänen takaani. Saisinko luvan? Kysyjä oli nuori kaunis tyttö, jonka olin nähnyt istuvan lähellä ovea tullessani sisään. Annoin katseeni kiertää hänen naamassaan kunnes vastasin. En ole oikein tanssituulella tänään. Harmi. Olisin mielelläni tanssinut. Hän kääntyi ympäri hieman apeana. Tajusin heti mitä olin tehnyt, nimittäin menettänyt elämäni tilaisuuden siksi että en uskaltanut tanssilavalle reunalla istuvan mafian takia. Muistin vanhan miehen sanat. On toimittava elääkseen. Tyttö hoi! Ehkä lähden sittenkin tanssimaan. Tyttö käännähti ja hymyili. Tartuin häntä kädestä ja lähdimme tanssilattialle. Vilkaisin vielä kerran mafian pöytään ja viimein he huomasivat minut ja alkoivat puhua keskenään. Blues-yhtye aloitti jälleen soittamisen ja aloimme tanssia. Tanssi tuntui kestävän onnellisen ikuisuuden. Pitkiin aikoihin tunsin itseni tyytyväiseksi. Tanssilattialla näin myös Charlesin, joka keikutti kahta tyttöä pitkin baaria. Viimein tanssin päätyttyä kiitin tyttöä ja päättävisesti marssin ovea kohti. Tartuin takkiini ja mafian miehet nousivat pöydässä ylös. He kävelivät pian perässäni ovesta ulos. Hetkeä myöhemmin katu kaikui laukauksista. Kaikki oli hetkessä ohi.

Kommentit