Kirjoitukset

Apua, olen noita!

Gordoninsetteri, 11.04.2008 18:53
Katsottu 4175 kertaa

Apua, olen noita! -tarinan päähenkilä on 12 vuotias Sara Hallavaara, joka .... Luku 1 -Miten ihanan näköinen talo! äiti ihasteli uutta taloamme, johonka olimme muuttaneet. -Ainakin ulkoa päin, tiuskaisin, ja aloin pikkuveljeni kanssa kantaa laatikoita huoneisiin. -Tää on mun huone! pikkuveljeni Mikko kiljahti. -Mä varasin tän ekana! karrjuin Mikolle, ja laskin laatikon lattialle. Mikko - ärsyttävä pikkuveljeni laski myös pienen laatikkonsa alas, ja sanoi ärsyttävästi: -Saimpa ihanan huoneen, harmi vaan, että sulla on toi huone tän vieressä, ja se on komeron kokoinen! -Ei nyt ihan komeron kokoinen, mahtuuhan sinne nyt sänky ja jotakin muuta, huokasin, ja vein laatikkoni 'komeron kokoiseen huoneeseen'. Vanhempani Margareeta ja Pekko alkoivat heti sisustaa keittiötä. Astuin pieneen huoneeseeni, ja tajusin sen todellakin olevan melko pieni. Kuten muissakin huoneissa, oli tässäkin huoneessa pari uuden näköistä huonekalua. -Vau mikä sänky, sanoin ihastuksissani. Lattiassa ei ollut kiittämisen varaa: se näytti vanhalle. Vartin kuluttua vanhempani toivat huoneeseeni lipaston, ja maton. Aloin itsekkin sisustaa enemmän huonettani, ja pian se näytti kotoisalle. Talomme sijaitsi niin sanotussa käpykylässä, siellä oli harvakseen asukkaita. Olimme tutustuneet kylään jo hiukan aikaisemmin muuttoamme. Koulu oli parin kilometrin päässä. Naapureina olivat kaksi perhettä. Toiset olivat sukunimeltään Männistöjä, ja toiset Rantakallioita. Muuta en heistä tietänyt. Se kävi ilmi, kun näin tullessani heidän postilaatikkonsa.

Kommentit