Kirjoitukset

Seksiä, valheita ja vasaramurhaajia_6

Sobersolong, 15.05.2008 14:18
Katsottu 1617 kertaa

Ylämökissä tärisevä Tanya oli kiskonut vaatteet niskaansa, pidättäen hengitystään odotellessaan kauhun vallassa hirviön lähtemistä vajalta. Hän tajusi äänistä kyllin hyvin mitä venevajassa oli tapahtunut! Kevin-parka! Hän oli painunut maahan uskaltamatta edes vetää henkeä, luullen kuolevansa pian, mutta oli sitten noussut ylös veren pumpatessa kuumeisesti kauhun valtaamassa kehossaan, kun velvollisuudentunne käski häntä varoittamaan ystäviään ja rakkaitaan. Hän nosti käteensä mattopuukon hellan kulmalta, ja hiipi ulos mökistä. Kaiken aikaa hänen mielessään pyöri kysymys, kuinka monta tappaja oli jo ehtinyt teurastaa. Hän oli vain nähnyt kuinka hirviö oli veren peitossa tullut mökkiä kohti, ja kuullut äänistä kuinka se oli teurastanut Kevinin metallisen ulvonnan tukahduttaessa pojan lyhyen kiljaisun. Elukka! Hän hiipi nyt ulos ylämökistä, laittaen kaiken uskalluksensa peliin ja yllyttäen itseään menemään alas rinnettä, jonne peto oli jäljistä päätellen jatkanut matkaansa. Hän kirosi hiljaa kauhun vallassa, mutta painoi vain eteenpäin alas mäkeä mattopuukon terä ulos vedettynä. Hän oli vielä mäen yläosassa, kun mökin takaa nousi esiin tumma ja ällöttävän lihava hahmo ilman ihmisen kasvoja. Hieman heiluvalla askeleella tappajan naamari nousi ylöspäin tuoden sen koko vartalon esille mäennyppylän takaa. Sitten Tanya katsoi olennon käsiä ja tajusi sen raahaavan jotakin. Hahmo oli kauhistuttavan ihonvärinen, ihmismäinen ja veltto. Tanya puri hampaansa yhteen ja pakotti itsensä lähemmäksi, että näkisi mäen rinteeltä mitä olento kiskoi mukanaan. Tanya tajusi tuskaisesti että hahmo oli ihminen ja täysin alaston. Näin kaukaa ei pystynyt varmuudella erottamaan oliko hahmo mies vai nainen. Sen pää oli verisen moskan peitossa, ei, sen pää oli veristä moskaa, ja hiukset olivat.. Voi LUOJA, se oli äiti. Voi EI VOI EI VOIEI! EEII! Tanyan suusta purkautui täyttyneen pelon, kauhun ja tuskan huuto. Hän alkoi kirkua eikä pystynyt lopettamaan. Hän repesi itkuun huutaen kurkku suorana, ja kirosi läpipahaa, murhaavaa paskiaista. Sitten, hänen raivonsa kasvoi räjähtäen, kun täysi ymmärrys, että hänen äitinsä teurastaja käveli ylös rinnettä raahaten tätä kuin palkintoa, nousi hänen päähänsä. Viimeistään nyt oli teurastaja huomannut hänetkin ja päästi irti ruumiista ja lähti nousemaan heiluen ylös mäkeä. Tytön sisällä räjähti, kuin bensiini olisi leimahtanut nuotiossa, ja Tanya menetti hermojensa hallinnan täysin: hän alkoi heitellä olentoa kohden kaikkea mitä maasta löysi. Pelko oli väistynyt ja raivo täytti tytön mielen, laittaen hänet taistelemaan äitinsä surmaajaa vastaan, ilman yhtään järjellistä ajatusta päässään. Kivet lensivät, eikä oma selviytyminen tai pakeneminen tuntunut tärkeältä niin kaun kuin maasta löytyi millä heittää olentoa. Jesse kantoi kädessään kiukaan tuhkalapiota, ja juoksi hiljaa olennon perään. Häntä karmi pinnan alla, kun hän mietti sitä mahdollisuutta että hän olisikin yksin enää jäljellä tätä teurastajaa vastaan, mutta kaikki nämä tunteet pysyivät jossakin kauempana, vielä jonkin aikaa. Hän tunsi että ei olisi kyennyt lähtemään tiettömälle pakotielle vaikka olisi halunnutkin, ja jostain syystä hän ei edes tuntenut suurta pelkoa olentoa kohtaan. Hän loikki hiljaa mökin nurkan taakse ja näki hirviön selän parin kymmenen metrin päässä.Olento raahasi Monican ruumista jalasta kuin pikkulapsi nukkea. Hän puristi tuhkalapiota, ja veti henkeä lähteäkseen syöksyyn vihollistaan päin. Samassa hän kuuli kuinka joku rupesi kirkumaan mäen päällä ja näki Tanyan mökin edessä. Elukka pudotti naisen jalan maahan ja lähti nousemaan tyttöä kohti. Hetken aikaa Jesse oli kuin lukituksessa, mutta palattuaan nykyhetkeen hän syöksyi eteenpäin voidakseen auttaa tyttöä, joka viskoi kiviä, lunta ja oksia kuin hullu. Hän juoksi ja juoksi ja oli parin metrin päässä hirviöstä tämän päästyä melkein tytön luo. Hän lyödä huitaisi murhaajaa voimiensa takaa, ja tunsi hetkellisesti villiä iloa tuhkalapion kalahtaessa hirviön ponihännän yläpuolelle. Sitten, samanaikaisesti häntä kadutti epämääräisesti, sillä olihan hirviö kääntänyt hänelle selkänsä muutama minuutti sitten. Verta turskahti vähän iskun aiheuttamasta avohaavasta, leka putosi ja olento horjahti ja alkoi kääntyä ympäri. Nyt Tanya vastasi, juoksahti ja viilsi olentoa munuaisten kohdalle. Tyttö pisti ja piirsi olennon selkään mattoveitsellä vaikka terä meinasi painua takaisin veitsen varren sisälle. Olento käännähti sen verran, että läimäisi tytön avokämmenellä nurin. Jesse laukoi nyt uusia iskuja kohtiin joihin tyttö oli viillellyt ja olento nytkähti kivusta. Olennon kääntyessä takaisin poika sai vielä sivuttaisen huitaisun naamariin, joka näytti erityisesti kirpaisevan olentoa. Sitten olento löi oikealla koukkulyönnillä pojan korvalle. Jessen silmissä musteni ja hän kaatui. Olento pamautti nyt tyttöä lantioon lekalla, ja löi sitten varovaisemmin tätä vasemmalla kädellään keskelle otsaa. Tyttö läjähti maahan, yrittäen nousta pystyyn .Maassa Jesse taisteli pitääkseen itsensä tajuissaan vaikka ei edes nähnyt eteensä. Hänen ruumiinsa tuntui kuolleelta painolta eikä hän vieläkään nähnyt muuta kuin mustaa utua. Hänen näkönsä selveni hetkeksi ja hän näki tajuamatta mitään kuinka hirviö kiskoi tyttöä tämän käsistä perässään ylös mäkeä. Hän ymmärsi kuinka tappaja pakeni tytön kanssa hänen maatessaan lumessa. Sitten hän menetti tajunsa. Jesse heräsi ehkä viisi minuuttia myöhemmin. Häntä kylmäsi ympäriinsä, vaikka olikin vetänyt mökissä hupparin päälle, ulkona oli ehkä viisi astetta pakkasta. Päänsärky oli vielä pahempi. Hänestä tuntui kuin hän ei olisi kyennyt nousemaan edes ylös mutta hän puski itsensä istumisasentoon. noustessaan kyyryyn, musta usva löi hänen silmiinsä ja hän yökkäsi. Oksennettuaan viimeisimmän kaljansa ulos, hän jäi heilumaan ja puski itsensä sisulla seisaalleen. Hän näki jäljet lumessa, jotka kulkivat ylös mäkeä, hän oli nähnyt ne jo palatessaan tajuihinsa, ja hän tajusi heti mitä hänen olisi tehtävä. Hänen oli pelastettava Tanya, sillä kukaan muu ei sitä tekisi. Hän olisi tämän velkaa Monicalle, Tanyalle itselleen ja ystävilleen jotka olivat luultavasti jo kaikki kuolleita. Jotenkin kaikki hiljaisuus ympärillä tuntui kertovan hänelle että muut olivat auttamattomassa tilassa. Tuska ystävien menetyksestä oli vielä jossakin kauempana, mutta hän tiesi että se tulisi myöhemmin. Hän harkitsi vielä jäävänsä mökeille etsiäkseen eloonjääneitä, mutta tuli siihen tulokseen (ei yksin järkisyistä) että se ei kannattaisi. Ainakin hän saattaisi pelastaa yhden ihmisen hengen.Eikä hän sitä paitsi tiennyt mitä olisi voinut tehdä, jos olisi löytänyt eloonjääneitä. Puhelin oli jossakin hukassa, eikä ambulanssit saapuisi tänne tunteihin tähän aikaan. Hän noukki käteensä tuhkalapion, ja lähti horjumaan ylös mäkeä lapio tukenaan. Hän oksensi pian uudestaan, mutta jatkoi horjumista. Hetken aikaa hänen jalkansa tuntuivat kevyiltä ja hän ei ollut varma pysyisikö tolpillaan, mutta kohta tunto palasi jalkoihin kuivan pahoinvoinnin noustessa suuhun ja päähän.

Kommentit