-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Alterego, 16.06.2008 23:38
Katsottu 1408 kertaa
Istun jälleen kerran kynä kädessä ja paperi edessäni. Näin taas sen saman. Mutta minkä? Mikä se oli jonka näin paperin ja kynän ollessa näkkökentälläni. Tyhjä paperi. Kuin se olisi lausunut sen. Kutsunut sitä... Kun yritän anella ja kysellä ja maanitella sitä kertomaan, olen jo kynä kädessäni piirtänyt paperista kauniimman. Ilmettä. Muotoa. Mielialaa. Silti... Se antaa minulle vain sen saman viestin... 'Sen minkä näet, se sama, jokin, on ajatuksesi muotoja, piirteitä ja värejä tai värittömyyttä kohtaan. 'Vaikket pidäkkään kirjoittamisesta, pidät päiväkirjaa, jota kaikki saavat lukea, mutta mitä vain harvat ymmärtävät. Vaikket pidä, että sinua ja töitäsi arvostellaan, tahdot silti että kaikki voisivat lukea sinua. Älä kadota tuota taitoa, vaikken välttämättä koskaan näyttäydy sinulle, sillä jos lopetat päiväkirjan pitämistä, minäkin katoan. Pysy aina päämääräsi perässä äläkä anna kenenkään estää sinua. Jonain päivänä ilmestyn sinulle, ja tulen ymmärtämään salakieltäsi, jota kirjoitat muodoilla ja väreillä'. Niin, mikä himo minulla on piirtää aina, kun näen kynän ja turhan paperin. Se on se jokin... Odotus, että joku ymmärtäisi, mitä minulla on sanottavana. Kuka se on? Loppuuko intohimoni siihen? Näenkö sen jälkeen enää Odotusta? Niin... Minä odotan.