Kirjoitukset

Bilehile loppu 1/2

Granny, 28.06.2008 20:49
Katsottu 1902 kertaa

Mä olin siis nyt töissä rantsun kiskalla. Eihän tää työ kovin hääppönen ollut, mutta tällä '' koulutuksella '' ei ollut varaa nirsoilla. Sitäpaitsi, täällä näki paljon paidattomia ruskettuneita miehiä, nam. Mulla on ikävä Mikkoa, se lähti sen isän kanssa yhteiselle työmatkalle, vaikka ei Mikko siellä mitään virallista tehnyt, kuhan vaan hoiti puhelut ja keitti tärkeille asiakkaille kahvia. Mun pitäis olla viellä viikko ilman mun kultaa, aika suorastaan mateli. Äiti kävi meillä useammin, sanoi että voisi auttaa mua siivoamaan vaikka todellisuudessa kämppä oli jo kyllin siisti, mutta emmä viitsinyt äitiä kieltää, kun se oli niin tohkeissaan koko asunnosta. Kai sille merkitsi paljon, kun se sai tuntea olevansa osa mun uutta elämää. Viikon kuluttua Mä olin Mikkoa vastassa lentokentällä. Mun hiukset oli nutturalla ja mulla oli yllä pillifarkut ja pepe jeansin t-paita. Näytin aika hyvältä omasta mielestäni, vaikka en tahtoisikaan kehuskella. Mikko käveli mun luo pillifarkut ja harmaa huppari yllään. Hän halasi mua ja nosti mut ilmaan. '' Ihanaa näyttää kaikille miten upea tyttöystävä mulla on. '' Mikko naurahti. '' Mulla oli sua ihan tajuton ikävä, et arvaa miten tylsää siellä Englannissa oli, mä olin toimistossa päivät pitkät, vaikka olisin halunnu mennä ottelemaan kuvia ulos ja kattelee paikkoja. Mut tiiäthän sä mun faijan, sellanen orjapiiskuri.'' Me naurettiin hetki. '' No, ootkos sä ikävöiny mua yhtään? '' '' No arvaa vaan, hyvä etten hulluks tullu. Äiti ravas meillä joka toinen päivä ja siellä kiskalla oli ihan älytön ruuhka. Ja mä kaipasin sun syliä, mua välillä pelotti olla siellä uudessa asunnossa ihan yksin. Eniten mä ikävöin sua iltasin, ei ollu ketään kelle antaa iltasuukko.'' Mä hymyilin. Mikon iskä heitti meidät juna-asemalle, sillä itellään oli kiire johonkin kokoukseen. Me saatiin juosta, että ehdittiin junaan. Ja tietysti me saatiin huonot paikat. Meidän vastapäätä nukkui joku vanhus joka höpisi unissaan '' Minun on päästävä Kouvolaan, siellä on minun mieheni, Kouvolaan Kouvolaan. '' Se oli aika ärsyttävää, mutta me ei annettu sen häiritä. Mä katselin Mikon sylistä maisemia, jotka vaihtuivat ja vaihtuivat. Mikko silitti mun hiuksia ja sen hengitys tuntui pehmeältä mun niskaa vasten. Voi miten mä olinkaan kaivannut Mikkoa. Kotona Mikko alkoi purkaa laukkuaan. Hän oli tuonut mulle tuliaiseksi hajuveden. Se tuoksui raikkaalta. Jotenki se tuoksu toi mulle mieleen sen päivän jolloin minä ja Mikko tavattiin ensimmäistä kertaa. Tästä tuoksusta tulee lempparini, ajattelin. '' Mä voisin käväistä kaupassa, sä voit jäädä purkamaan laukkuasi kaikessa rauhassa. Ainiin, ja katsoppas kylppäriin. Eikö se uusi taulu ole mahtava. Äiti bongasi sen meille jostain sen kaverin taidenäyttelystä. Äitin mielestä se sopi meidän roomalaiseen kylpyammeeseen. Mutta jos sä et pidä siitä me voidaan tietysti lahjoittaa se äidille.'' '' Ei, se on hieno. '' Mikko oli jotenkin tavallista vaisumpi. Juna matkalla se ei ollut puhunut kuin vain pari sanaa Englannin matkastaan, mutta muuten se oli ollut hijaa. Lähdin pyöräilemään kohti Siwaa. Nappasin kaupan aulasta kauppakorin ja lähdin kohti hedelmä hyllyä. Mä tykkäsin syödä terveellisesti. Mukaani tarttui pussillinen omenoita ja banaaniterttu. Kuljin lehtihyllyn ohi otsikoita lueskellen. Silmiini kohdistui artikkeli Mikon isän yhtiöstä. Päätin ostaa lehden, Mikkoa saattaisi kiinnostaa. Kun olin tehnyt loput ostokseni lähdin kassalle. Ostosteni hinnaksi muodotui 42, 55 euroa. Kirosin itsekseni sillä tavoitteenani oli ollut säästää. Kaivoin lompakkoni ja vedin esiin Visani. Ojensin myyjälle visaani mutta hän jäi tuijottamaan minua. Katsoin ensin kummastuen ja työnsin sitten visaa lähemmäs. '' Anteeksi, OLETKO SÄ JUULIA? '' Myyjä kailotti aika kahjon näköisenä. '' No tuota, joo oon mä. Mistäs sä mut tunnet? '' '' Sun poikaystävä on Mikko, eikö vaan. Sen isä omistaa sen firman, ja mun isä on Mikon isän uusi assistentti. Mä olin mukana siellä Englannissa. Mikko puhuikin susta paljon, mutta en mä olis arvannut että sä noin kaunis olet. '' Katsoin myyjää kysyvästi ja naurahdin. '' Mikko on kyllä ihana, oikea herrasmies. Vitsi että meillä oli kivaa siellä Englannissa. Mikko sanoi mulle että se jo luuli että koko matkasta tulisi tylsä, mutta kun se tapas mut se kuulemma tiesi että matkasta tulee ikimuistoinen.'' Mun mahaa väänsi. Mä en tiennyt mitä ajatella. Miksei Mikko kertonut mitään mulle? Olisiko sillä jotain salattavaa? Halusin äkkiä pois myyjän luota. '' Joo, mukava juttu. Mulla olis nyt kuitenkin aika kiire, tässä ois tää visa. '' Myyjä katsahti mua jotenkin merkisevästi ja tarttui korttiin. '' Ja nimmari tuohon, kiitos.'' Pakkasin tavarani ja lähdin polkemaan. Kamala ämmä. Mielessäni pyöri vain yksi asia: Kun pääsen kotiin, mulla on Mikolle asiaa. Avasin oven ja laskin ostoskassin keittiön pöydälle. '' Mikko onko sulla jotain kerrottavaa mulle? '' Mikko tuli mun luo pyyhe päällä ja tukka märkänä. '' Ei, mitä sä tarkoitat? '' '' Luulis sun tietävän tasantarkkaan mitä mä tarkoitan. Kuka se muija oli. Jonka faija on sun isäs assistentti. Häh? Mikset mulle maininnut mitään? Ja matkahan oli oikein ikimuistoinen. Mä en kyllä muistaakseni kuulut lentokentällä noita sanoja sun suustas. Vaan että '' Matka oli tosi tylsä plääplää. '' Mikko kuivasi naamansa ja katsoi mua hämmästyneenä. '' Mitä, mitä tää nyt on? Siis jos mä en mainitse yhtä vaivaista muijaa niin maailma kaatuu? Mitä sä luulet että siellä tapahtui? Kaadoin ihmisille kahvia ja muuta tylsää. Ootko sä mustasukkanen? '' '' Älä kiertele vaan vastaa mun kysymykseen, mitä sen muijan kanssa tapahtui? MIKSI SÄ ET MAININNUT MULLE MITÄÄN? Miksi sä valehtelit? '' '' Mähän sanoin, ei siellä tapahtunu yhtään mitään. '' '' Miksi sä et sitten voinut sanoa mitään siitä muijasta? '' Mikko hiljentyi. '' En mä katsonut et se olis noin tärkeetä. Luuletsä tosiaan että meidän välillä tapahtui jotain, mehän vaan juteltiin silloin tällöin. '' '' No se muija anto kyllä ihan toisen kuvan. Se sano että '' Mikko oli niin ihana herrasmies ja plääplää. '' Mikko katsoin mua hetken suoraan silmiin ja oli hiljaa. '' Mä en voi uskoa sua, miten sä voit kuvitella musta tollasta? Etkö sä luota muhun enää yhtään? Kuule, jos toi on sitä mitä sä ajattelet musta, meidän ei oo enää järkevä olla yhessä. '' Sitten se otti hupparinsa naulakosta ja lähti ulos ovesta. Jäin tuijottamaan ovea. Sitten tajusin kaiken. Se oli isku vasten kasvoja. Valahdin istumaan sohvalle ja aloin itkeä. Mitä mä olin tehnyt? Se ämmä saattoi puhua puuta heinää, ja minä uskoin. Olisin vain luottanut Mikkoon. Miksi olen aina tälläinen hätähousu ja uskon pahinta. Suoraan sanottuna mua vitutti suuresti. Hetken mietittyäni tilannetta tajusin ottaa puhelimen ja yrittää soittaa Mikolle. Ja vaikka niin klassista se olikin, puhelu meni vastaajaan. Päätin lähteä suihkuun. Olin niin rähjäisen näköinen itkettyäni melkein tunnin. Suihkusta tultuani päätin jättää Mikon vastaajaan viestin: '' Mikko, mä oon todella todella pahoillani. Mun olis pitäny luottaa suhun. Mut tää on meidän ensimmäinen riita, ethän sä anna tän pilata kaikkea? Mä mietin äsken koko juttua, ja tajusin miten lapsellisesti mä käyttäydyin. Pliis Mikko, anna mulle anteeks ja tuu kotiin. Mä odotan sua. Suukkoja. '' Jatkuu seuraavassa osassa...

Kommentit