Kirjoitukset

Mökkirakkaus

RaitaPaita, 31.08.2008 13:08
Katsottu 2174 kertaa

Heräsin hirveään kolinaan. - Ei vielä, ajattelin ja yritin jatkaa unta. Oveeni koputettiin. - Herää jo, äiti sanoi ovelta. Äiti avasi verhoni ja minä laitoin tyynyn silmieni eteen, jottei valo tulvisi silmiini. - En mä tuu mukaa, sanoin ärtyneellä äänellä. - Mehän puhuttiin tästä jo! Kaikki tulee mukaan, vietetään mukava kesä mökillä. Voithan sä siellä uida ja lukea ja heittää tikkaa... Ja käydä kaupassa ostamassa jäätelöä. Voit löytää uusia kavereitakin… - Ei siellä korvessa ketään asu! sanoin silmät edelleen ummessa. - Lähdemme tunnin päästä, ja sinä tulet mukaan, äiti sanoi ja lähti huoneestani. Nousin ylös sängystäni. En ole ollut mökillä kuin kaksi kertaa, viime vuonna alkukesästä. Nyt pitäisi viettää koko kesä keskellä tyhjyyttä. Olisin halunnut ennemmin jäädä kotiin ja pyytää vaikka parhaan kaverini Lauran kesäksi meille asumaan. Olisimme pitänyt bileitä ja shoppailleet ja... kaikki oli mennyttä, jouduin menemään mökille. Viihdyin pienessä huoneessani, jossa oli vain sänky, pöytä ja vaatekaappi. Muuta sinne ei olisi mahtunutkaan. Mökillä sain joko todella suuren huoneen, joka on myös pukutila, tai todella pienen komeron, jossa ei ollut muuta kuin sänky. Onneksi olin pakannut jo eilen. Vaatekaappini oli lähes tyhjä, muutamaa vanhaa villapaitaa lukuun ottamatta. Myös koulupöydän laatikkoni olivat tyhjät. Kahdessa laatikossa oli ollut meikkejäni, seuraavissa kahdessa lehtijäni, sekä kolmessa muussa muuta tarpeellista. Olin pakannut kaiken mukaani. Katsoin lattialla olevia neljää laukkua. Kaikki olivat täynnä. - Onpa mulla vähän tavaraa, ajattelin. Minua alkoi harmittaa, että jättäisin pari ihanaa villapaitaa kotiin. Kaikki muu kuitenkin olisi mukana. Hain keittiöstä muovipussin ja laitoin paidat pussiin. Nyt minulla oli kaikki mukana. Kaikki mitä minulla on, oli nyt neljässä kassissa, ja vajaassa muovipussissa. Tunsin itseni köyhäksi, kavereillani oli paljon enemmän kaikkea, suuremmat huoneet ja rikkaat vanhemmat. Omat vanhempani olivat korviaan myöten veloissa. Kuulin usein iltaisin heidän keskusteluaan autolainasta, asuntolainasta ja lasten kalliista menoista. En ollut kuullut heidän puhuvan mökistä, mutta ei se heille mitään maksanutkaan. Isä oli saanut sen isoisältään ilmaiseksi. Raahasin kassini yksitellen oven eteen, josta isä kuljetti ne autoomme. Sitten laahusin syömään aamupalaa. Mielessäni ei pyörinyt mikään muu, kun kesäloman pilallemeno. Sain viettää sitä vain viikon kotona. Lopulta kun koko perhe, eli minä, Alisa, 15-v, äiti 40-v, isä 41-v, Leevi 4–v, Liisa ja Leena 7-v, Oskari 17-v, sekä kultainennoutaja Lola. Autossamme on kaksi takapenkkiä, toisessa istuu Liisa ja Leena, sekä keskellä Oskari, eli Osku. Toisessa takapenkissä minä olen keskellä ja vieressäni on Leevi ja Lola. Äiti ja isä vuorottelevat pitkillä ajomatkoilla, myös nyt. Isä aloittaa, ja hyvä niin, kun on vielä suoria ja asfalttipäällysteisiä kaupunkiteitä. Oksentaisin varmasti, jos isä ajaisi soraisia ja kuoppaisia maanteitä, sillä hän kaahaa aina hirveää vauhtia. Matkaa ei ole kulunut paljon, mutta Leevi ja Lola nukkuvat jo. Liisa ja Leena pelaavat jotain huutoleikkiä, ja minä tekstailen Lauran kanssa. Hän suunnittelee ensi viikonlopun bileitä. Pah, minä en pääse sinnekkään. Alan kuunnella musiikkia ja katsella maisemia. Parin tunnin päästä Liisa ja Leenakin ovat nukahtaneet, ja Osku kyselee koko ajan milloin ollaan perillä, sillä hänellä on tylsää. Minäkin päätän alkaa nukkumaan. Herään kun olemme perillä. Oskari ei taaskaan nukahtanut. Hän menee koittamaan heti kuinka lämmintä vesi on, mutta minä otan mukaani kaksi painavaa kassiani, sekä muovipussin ja raahaan ne juosten pukuhuoneeseen, jotta saan nukkua siellä. Vien loputkin kassini sinne ja menen tutkimaan mökkiä. Mökki on edelleen ruma ja pieni, samanlainen, kuin vuosi sitten. Ovesta näkyy suoraan pari ikivanhaa sohvaa, sekä ainakin 30 vuotta vanha keittiö. Keittiössä kaapin vieressä on pieni ovi, joka johtaa komeroon, josta isä on tehnyt nukkumapaikan, sinne ei mahtunut kuin yksi sänky. Lisäksi keittiön toisessa päässä, sohvien vieressä, on kaksi ovea, jotka vievät suurempiin makuuhuoneisiin. Katselen, kun toiset vievät tavaroitaan huoneisiinsa. Kaksoset ottavat ison vasemmanpuoleisen makuuhuoneen ja vanhempani oikeanpuoleisen. Oskaria ei näy vielä missään. Hän tulee ovelle ja vie tavaransa suoraan komeron sängyn päälle. Hän ei sano sanaakaan. Leevi, Liisa ja Leena menevät uimaan, ja minä ja Lola vahdimme heitä. Katselen samalla kauemmas järvelle. Järvelle on ilmestynyt paljon uusia mökkejä, joita ei vuosi sitten ollut. Melkein kaikki mökit olivat moninkertaisesti meidän mökkiämme suurempia. Siellä oli kaksi suurin piirtein samankokoista mökkiä kuin meidän. Toisessa oli kaksi rakennusta, ilmeisesti sauna ja mökki erikseen, kuten meillä. Toisessa ne olivat ilmeisesti samassa rakennuksessa. Eniten oli kuitenkin suuria luksusmökkejä, ainakin meidän mökkiin verrattuna. Päätin, että huomenna menen pyöräilemään ja katsomaan lähemmin toisten mökkejä. Leevi huutaa jotain minulle, mutta en kuullut sitä aiemmin. Leevi haluaa pois, joten komennan kaksosetkin pois. Leena ja Liisa menevät leikkimään omia leikkejään mökin edustalle, mutta Leevi seuraa minua. Se alkoi pikkuhiljaa ärsyttää minua ja olin juuri pyytämässä hänet muualle, mutta isä huusi meidät syömään. Osku oli käynyt ostamassa kyläkaupasta makkaraa ja isä oli grillannut sitä. Äiti oli tehnyt salaattia. Otin yhden makkaran ja hiukan salaattia ja menin istumaan. Aloin syödä ja odotin, että muut olivat syöneet. En yleensä tee niin, muttei nyt ollut muutakaan tekemistä. Kun kaikki olivat syöneet, äiti sanoi, että voisimme mennä nukkumaan. Muut lähtivät mökkiin, ja minä lähdin saunalle päin. Tai oikeastaan pukuhuonetta, mutta ne olivat samassa rakennuksessa. Katselin pukuhuonetta. Oikeastaan se oli aika hieno; parvisänky, jonka alla oli pöytä, iso vanha kaappi, sohva.. Ja paljon isompi kuin huoneeni kotona. Hetken katseltuani avasin yhden suuren kassini ja otin sieltä yöpaidan. Nousin rappusia pitkin ylös sänkyyni. En ollut ikinä nukkunut täällä ja se tuntui vaikealta nytkin. Laitoin silmäni kiinni ja yritin saada unen päästä kiinni. Huoneessa oli todella kuuma ja yöpukuni oli todella hiostava. Heitin peiton lattialle. Vieläkin tuntui kuumalta, mutta yritin nukkua. En saanut nukuttua, joten laskeuduin sängystäni alas. Heitin peiton takaisin sängyn päälle. Katsoin vanhaa seinäkelloa, se oli jo puoli yksitoista. Aloin laittaa vaatteitani suureen kaappiin ja kello yksitoista kaikki vaatteeni olivat kaapin ylähyllyillä. Yksi hylly jäi tyhjäksi. Kipusin takaisin sänkyyn ja yritin saada unta. Se ei taaskaan onnistunut, joten päätin mennä uimaan. Otin toisiksi ylimmältä hyllyltä pyyhkeeni, en ottanut uikkareita, sillä ei kukaan minua katselisi. Juoksin veteen ja heitin sinisen pyyhkeeni laiturille. Kastauduin jo rannassa, sillä en halunnut että kukaan näkee minua. Mökissämme ei ollut valoja päällä, joten ainakin perheeni nukkui. Uin kauemmaksi ja huomasin, että melkein naapurimökissä harrastettiin myös yö-uimista. Kun katsoin tarkemmin, vedessä oli kaksi ihmistä, jotka olivat kai poikia, harmikseni ei ollut kovin hämärää ja pojat huomasivat minut. Lähdin uimaan nopeasti rantaa päin. Kuulin kun pojat sanoivat toisilleen jotain, ja pystyin tuntemaan heidän katseensa. Uin nopeammin, kuin luulin pystyväni. Rannassa nappasin pyyhkeeni ja kiedoin sen ympärilleni. Nilkkani olivat vielä vedessä, enkä jaksanut liikkua, olin aivan hengästynyt. Istahdin laiturille, pyyhe edelleen ylläni. Istuskelin siinä hetken aikaa, ja kuuntelin mitä pojat juttelivat. Kuuntelin heitä yömyöhään saakka ja kun menin huoneeseeni, kello oli jo puoli kaksi yöllä. Laitoin päälleni alushousut ja topin ja kapusin sänkyyni. Nyt sain paremmin unta, kun oli jotain ajateltavaakin. Toivoin, että näen pojat huomennakin, mutta he eivät saisi tunnistaa minua tai kuolisin häpeästä. Nukahdin aika nopeasti ajatusteni ääreen. Näin kamalaa unta seuraavasta päivästä. Pojat olivat unessani todella söpöjä ja huutelivat minulle kaikkea, kun pyöräilin hikisenä ja likaisena heidän ohi. Näin itseni hirviönä. Olin hirveän läski ja naamani oli likainen. Päälläni minulla oli ikivanhat äitini vaatteet, ja päässä keltainen pyöräilykypärä. Heräsin hikisenä. Hikeni johtui osittain unesta ja osittain siitä, että mökissä oli niin kuuma. Kapusin alas sängystä ja menin laittamaan päälleni vaatteet. Otin kaappista farkkushortsit ja vaaleansinisen t-paidan. Kiedoin hiukseni korkealle ponnarille ja laitoin roikkuvat, hopeiset korvakorut. Kaulastani roikkui koru, jossa oli kaksi tähteä, olin saanut sen Lauralta. Laitoin vielä käteeni hopeisia rannekoruja, jotka olin ostanut joskus jostain Seppälästä, eli eivät ne oikeaa hopeaa olleet. Meikiksi laitoin vain hiukan puuteria, huulirasvaa ja ripsiväriä. Menin katsomaan, olisiko joku tehnyt aamupalaa. Osku ajoi nurmikkoa, mutta muita ei näkynyt. Menin katsomaan mökkiin sisälle, mutta ei kukaan ollut sielläkään. - Eivät ne oo uimassakaa, olisin kyl kuullu sen jos ne olis ollu, ajattelin. Otin kuitenkin kaapista tarvikkeet ja tein voileivän. Menin ulos, nyt ei näkynyt Oskariakaan.Eikä ikivanhaa pyörää mökin edustalla. Oskarikin oli lähtenyt jonnekkin. Menin laiturille syömään leipääni ja soitin äidille. Hän sanoi, että he ovat lähteneet käymään kaupungissa ostoksilla ja siinä menisi koko päivä. Sanoin myöskin, että Oskarikin oli lähenut jonnekkin, mutta äidin mielestä se oli ok. - Huomenna minäkin lähden sitten koko loppukesäksi käymään jossain, ajattelin. En voinutkaan mennä pyöräilemään järveä ympäri, sillä Oskari oli vienyt ainoan mökillä olevan pyörän. Päätin lähteä kävellen matkaan. Olisi ollut mukava ottaa Lola mukaan, mutta vanhemmat olivat ottaneet senkin mukaan kaupunkiin. Hain huoneestani kännykän ja kuulokkeet ja lähdin matkaan. Kun olin mökin kohdalla, jossa näin eilen poikia, otin kuulokkeet pois päältä, mutta pidin niitä korvissa, jotta ihmiset luulisivat, että kuuntelin musiikkia. - Hei tyttö! poika huusi Katsoin vasemmalle, poika tuijotti minua ja vastasin: - No mitä? - Öö tota... poika alotti. Poika näytti ihan jumalattoman söpöltä. Tummat melko pitkät hiukset hiukan sekasin ja ruskeat suloiset silmät. Hymy on kuin jostain taivaasta. Ah, mikä jätkä! - Nii? sanoin, ihan kuin minulla olisi joku kiire. Otin kuulokkeet pois korvistani. - Oliksä... eile uimas? poika änkytti - Nojoo, taisit olla säki... Ja joku kolmaski, sanoin. - Öm... joo. Taidat olla uus tääl? - Joo, mut oon tääl vaan tän kesän. kerroin. - Mitähän toi poika musta oikeen haluaa, ajattelin. - Ai ku mä ajattelin, et oltais voitu mennä joku päivä uimaan tai ostaa jäätelöö, mut... poika sanoi. - Herranjumala! Tunnettu 5 minsaa ja poika ja ehdottelee treffejä, ilmeisesti täällä on todella tylsää, ajattelin. - No miksei. sanoin ja hymyilin hiukan. - Öö... Millon sulle kävis...? poika kysyi. - No ihan millo vaa, ku ei tääl oo muutenkaa mitää tekemistä. vastasin nauraen. - No haluutko tulla meille uimaan tänään? - Joo! sanoin ja hymyilin. - Ömmmm... Mut meen nyt hakee tosta meijän mökistä mun uikkarit, tuun sitte tänne, sanoin. - Joo, tuu sitten tonne rantaan päin. Pinkaisin juoksuun. Yritin juosta aika lujaa, jotta poika edes luulisi että minulla on todella hyvä kunto. Oikeasti se on ihan ok, mutta ei kovin hyvä. Toivoin myös, että poika katsoisi takamustani, en tiedä miksi. Kun olin oman mökin pihalla aloin hyppiä, kuin hullu. - Olen menossa maailman söpöimmän jätkän kanssa hänen rantaansa uimaan, huusin kuiskaten samalla kun avasin huoneeni ovea. Menin suuren kaapin eteen ja avasin sen. Uikkarini olivat toisiksi alimmalla hyllyllä. Nappasin ne mukaani. Otin sinisen pyyhkeen tuolilta, jolle olin eilen sen laittanut kuivumaan. Laitoin varmuuden vuoksi uikkarit valmiiksi vaatteiden alle, sillä en tiennyt millaiset pukeutumismahdollisuudet pojan luona oli. Bikinini olivat valkoiset, mutta niissä oli kultaisia pilkkuja - Hetkinen! Pojan? En tiennyt edes jätkän nimeä! ajattelin ääneen. Otin kassiini myös valkoisen topin ja farkut. Lähdin pojan kotiin kävellen, en halunnut näyttää hengästyneeltä. Poikaa ei näkynyt missään, joten menin lähemmäs rantaa ja siellä poika olikin. Ja paljon söpömpi kuin aiemmin. Hanellä oli uimashortsit ja upeat vatsalihakset. Kasvot kuitenkin samallaiset upean söpöt, kuin ennenkin. - Öö, jos en sanonut, niin olen Ilmari, poika sanoi. - Joo, mäkään en tainnu sanoa, et oon Alisa, sanoin. - Alisa... Söötti nimi. Ilmari sanoi. - Öö, kiitos, Ilmariki on kiva nimi. sanoin. - Joo sä voisit mennä vaihtamaan uikkarit tonne pukuhuoneeseen. Ilmari sanoi ja näytti missä pukuhuone oli. Pukuhuone oli aivan erilainen kuin meillä.Suuri ja tilava, iso takka, kaksi pehmeää sohvaa, kokovartalopeili. Otin päällysvaatteeni pois ja aukaisin vaaleat hiukseni. Otin kännykkäni laukusta, laitoin sen äänettömälle, ja heitin takaisin laukkuun. Jätin laukun pukuhuoneeseen, mutta pyyhkeen otin rannalle lähemmäs. Ilmari jo kasteli varpaitaan, kun menin hänen luokseen. Menimme yhdessä syvemmälle veteen ja juttelimme kivoista asioista. Syvemmällä käteni osui vahingossa Ilmariin ja Ilmari veti minut lähemmäksi ja painoi päätä lähemmäs. Hymyilin söpösti, sillä tiesin, että nyt koittaisi ensisuudelmani. Laitoin päätäni lähemmäs. - Ilmari! Kukas toi on? kuulin jonkun tytön huutavan rannalta. En ehtinyt katsoa tyttöä tai mitään muutakaan, kun Ilmari laittoi minut kaemmas itsestään. - Ömm.. Ei kukaan.. Yks kaveri vaan… Ilmari sanoi. - Voi ei! Oliko Ilmari sittenkin varattu? mietin. Katsoin tyttöä. Tyttö oli vähän lyhyempi kuin minä, ja hänellä oli melkein samanväriset hiukset kuin Ilmarilla. Ilmeisesti murrosikä ei ollut alkanut, tai siltä ainakin näytti. - Hahhahhaa, Ilmarilla on tyttöystävä! Ehhehhee, meen kertoo äitille! Pusipusiiii. tyttö huusi. - Ömm.. toi on mun pikkusisko. Se on vasta 6. Ilmari sanoi hiljaa. - Ymmärrän, mullaki noit sisaruksii on muutama... sanoin. - Aijjaa, montaki? Ilmari kysyi. - Nooo… Leevi, Liisa, Leena ja Oskari. Leevi on 4, kaksoset on 7 ja Osku on 18. sanoin. - Ai. Mul on vaan toi Iida. Meilläki 10 vuotta ikäeroo. Ilmari sanoi. - Hitto, melkein sain ensisuudelmani, mut sit tuli joku hemmetin Iida, ja tuskin tulee toista tilaisuutta, ajattelin. - Mihin sulla tuli yöllä niin kova kiire? Ilmari kysyi. - Tää on aika noloo, mut mul ei ollu uikkareita sillo, vastasin nauraen. Ilmarikin naurahti. - Onks sul kylmä, Ilmari kysyi. - No on mul vähä…vastasin. - No mennää sisäl lämmittelee. Kävelimme rantaan ja Ilmari sanoi, että voisin mennä laittamaan vaatteet pukuhuoneessa, ja sitten menisimme yhdessä hänen huoneeseensa. Menin pukuhuoneeseen ja laitoin valkoiset rintsikat, siniset alushousut, valkoisen topin ja tummat farkut. Katsoin kännykkääni. Näytöllä luki ”3 viestiä vastaanotettu” Katsoin ne nopeasti. Yksi äidiltä, yksi Lauralta ja yksi…Tomilta.Kaupungissa asuva jätkä, joka näköjään oli ainakin jollain tapaa kiinnostunut minusta. Itseäni ei kiinnostanut Tomi pätkän vertaa. Tomin viestissä luki: ”Tulisitko illalla kaupungille tai jotai?” vastasin siihen nopeasti, että olin mökillä. Äidiltä oli tullut että ruokaa on jääkaapissa, vastasin siihen, että ok. Lauralta oli tullut vain, että miten menee, ja vastasin hänelle, että todella hyvin, soittaisin hänelle illalla. Pyysin Lauraa olemaan laittamatta viestejä minulle nyt vähään aikaan. Menin suuren kokovartalopeilin luo, katsoin siihen ja näin jotain kauheaa. Meikit olivat ihan poskilla, vaikka minulla ei ollut kuin ripsiväriä, puuteria ja huulirasvaa. Ripsiväri oli ihan levinnyt. Otin meikinpoistoaineen ja pyyhin meikin pois. Laitoin tilalle vain hiukan ripsiväriä, joka oli unohtunut laukkuni. Lisäksi laitoin huulirasvaa, mikä minulla oli lähes joka paikassa mukana. Puuteria en ollut ottanut mukaan, mutten tiennyt, tekisikö se iholleni edes kovin hyvää, sillä ihoni oli todella hyvässä kunnossa ja se ei välttämättä pääsisi ruskettumaan. Laitoin vielä deodoranttia ja vartalotuoksua, jotta edes tuoksuisin hyvälle. Otin laukusta vielä tähtikoruni ja laitoin sen kaulaani. En laittanut rannekoruja, sillä en edes paljon tykännyt niistä. Pakkasin laukkuuni kaiken muun, paitsi kännykän ja huulirasvan. Laitoin kännykän ja huulirasvan taskuuni ja lähdin huoneesta. - Joo mennää sit, Ilmari sanoi. - Juu, sanoin hiljaa, tuskin Ilmari sitä kuuli. Menimme takaoven kautta. Ehdin nähdä vilauksen suurta olohuonetta. Sen yhdessä reunassa oli valtava takka ja toisella oli suuri laajakuvatelevisio. Lisäksi ehdin nähdä kaksi isoa vaaleaa sohvaa, jotka näyttivät mukavilta. pelkkä olohuone oli suurempi kuin meidän koko mökki. Kapusimme portaita pitkin yläkertaan. Ilmari sanoi, että siellä oli vain hänen ja Iidan huone, toinen kylpyhuone ja varastotilaa. Menimme käytävää pitkin Ilmarin huoneeseen, jossa oli myös parveke. Sä voit istuu vaik siihen sängylle, Ilmari sanoi. Istuin Ilmarin pehmeään parivuoteeseen ja Ilmari istui hänen pöytänsä edessä olevalla tuolilla. Katselin huonetta. Sekin oli todella suuri. Melkein koko seinän pituinen kirjahylly, oma televisio, stereot, paljon kaiuttimia ympäri huonetta, pöydällä kannettava. Huone oli samanlainen kuin sen omistajakin, ihana. Ilmari katseli lattiaa, ja minä katsoin Ilmaria. Hänellä oli vieläkin uimashortsit päällään. Ne kyllä näyttivät ihan tavallisilta shortseilta. llmari nosti katseensa minuun. Hymyilin ja Ilmarikin hymyili. - Ooks sä koko kesän tääl? Ilmari kysyi. - Joo, luulin et tääl olis ihan tylsää, mut taisin erehtyy. vastasin. - Ai no.. kiva. Voidaan tehä jotai sitte, jos siis sulle käy. Ilmari sopersi. - Joo totta kai, se olis tosi kivaa. Joutuisin muuten olee porukoitten kans tos omas mökis ja kuolisin tylsyyteen. Onneks sä oot olemas, vaikken sua viel kovin hyvin tunnekkaa. - Säki tuut mul koko aja tärkeemmäks, Ilmari sanoi hymyillen ja siirtyi viereeni sängylle. - Kenen kans sä olit eilen uimas? kysyin. - Yhen kaverin. Santerin. Ilmari sanoi. - Onks sul sit paljonki kavereit? kysyin. - No ei kauheesti, ku ei tääl asu paljo ketää. Meijän koulussaki vaa jotai semmoset 20 tyyppii yhteensä. Ilmari sanoi. - Vaikee ajatella, ku meijän koulus on vajaa 500. vastasin nauraen. Sitten tuli hiljainen hetki ja me katottiin toisiamme silmiin. Ja… ovi aukesi. - Oi ei! Taas Iida, taas samaan aikaan. ajattelin. - Ei vittu, ois pitäny laittaa ovi lukkoo, Ilmari sano. - Jaajaa, minkähän takia? Iida sanoi ja mutristi suunsa niin, kuin olisi antamassa pusua. - Ilmari hei, tulisitko sä vähän auttaa mua tuol alakerras ku mun täytyis saada toi... ääni Iidan takaa kuului ja lopulta hahmo tuli esiin. Vilkaisin vain nopeasti, että hän oli nainen, noin 170cm pitkä ja näytti aika hyvin pukeutuvalta. Ajattelin hänen olevan Ilmarin äiti. Laskin katseeni lattiaan, ja olin vähän vaivautunut, niin kuin Ilmarikin. - Ai, Ilmarilla onkin täällä tyttöseuraa, vai pitäisikö sanoa, naisseuraa. nainen sanoi. - Joo äiti, jos ei sul oo mitää asiaa, ni voit sitte lähtee ja Iida kans. Ilmari sanoi. - Olisi minulla ollut, mutta sinulla näyttää olevan seuraa, joten ei mitään. Olkaa ihan rauhassa vaan, nainen sanoi ja sulki oven. Jatkoimme jutustelua kavereista ja kerroin Laurasta ja muutamasta muustakin ystävästä, ja hän kertoi omistaan. kävi ilmi, ettei kummallakaan ollut paljon eri sukupuolta olevia ystäviä. Olimme juuri keskusteluissamme edenneet sille tasolle, että puhuimme rakkauselämästämme, kun Ilmarin äiti tuli taas ovelle: - Otatteko kahvia? Keitin juuri, ja siellä on niitä Iidan leipomia keksejäkin. - Ei oteta, jätä mut jo rauhaan. Ilmari sanoi. Ja jälleen, keskustelu rakkaudesta oli mennyttä, kumpikaan ei kehdannut ottaa aihetta uudelleen esille. - Mentäiskö teijän mökille? Ilmari kysyi. - No kyl se käy, mut se on aika kamala paikka. Meil ei kyl oo ketään kotona, et siinä mielessä ihan hyvä, vastasin. - No mennää sinne vaa, ei täälläkää oo yhtää rauhallista, ja tääki aika kamala paikka. Ilmari sanoi. - Ei kyl oo! Tääl on kaikkee hienoo ja teijän olohuonekki on paljon isompi ku meijän koko mökki yhteensä! sanoin. - Ei koolla oo väliä, vaan sisällöllä. Sinäki, vaan jotai ehkä 160 cm ja silti oot täyttä kultaa. - Oon kyl vaan 155 sanoin. - Mä oon 175.. - Ööö, eihän toi liittyny mitenkää meijä mökkii, koska et tiiä mitä se sisältää. sanoin nauraen. - No ei kyl liittynykää, mut mennää nyt sin teijä mökil, Ilmari sanoi. - Vaihdaksä ensi housut? kysyin. - Ainii voi vittu… Joo, odotatko? Ilmari kysyi. - Joo… vastasin. Ilmari meni vaatekaapilleen, otti hyllyltä farkkushortsit ja puki ne päälleen. Lähdimme Ilmarin huoneesta ja menimme kunnolla olohuoneen läpi, ja keittiön vierestä, sillä menimme etuovesta ulos. Kävelimme hiekkatiellä mökkiämme kohti ja otin Ilmaria kädestä kiinni. Ilmari katsoi minua ja hymyili, muttei sanonut mitään. Lopulta olimme mökin edessä, ja tarkistin ettei Oskari ollut kotona. Ei ollut, sillä pyörää ei näkynyt. Muutkaan eivät olleet kotona, sillä auto ei ollut pihalla. Otin avaimen kukkaruukusta ja avasin mökin oven. - Joo eli täs on joku keittiön ja olohuoneen yhdistelmä, tääl ei kyl oo ees telkkarii, sanoin kun olin saanut oven auki. - Mm ihan hieno, Ilmari sanoi. - No hyi ei oo, pieni ja ruma. Ja tuol keittiös ku on toi pikkuovi, ni siel on sellanen pikkunen huone, missä Osku nukkuu. Sinne on turha edes mennä kattomaan, siellä on vaan sänky, kerroin. Sitten menimme katsomaan vanhempieni ja siskojeni huoneita. Ihmettelin itsekkin, miksi pidin moista esittelykierrosta. - Ja sitten tossa ovella on pieni vessa, ei täällä muuta olekkaan, sanoin. - No missäs sä sitte nukut? Ilmari kysyi. - Ai minä? Tuolla saunakamarissa, mennää kattoo. Sinne tulee sähkötki, toisin ku tänne, kerroin. Kävelimme mökin taakse hiukan metsää muistuttavan alueen läpi ja olimme saunan edessä. En ollut muistanut laittaa pukuhuoneen ovea lukkoon, joten ovi aukesi heti. Ilma oli hiukan tunkkainen, joten jätin oven auki. - Tuu, huikkasin ja menin sisään. Heitin mukana olleen kassini sängylle ja laitoin taskussani olevat tavarat pöydälle. Ilmari katsoi kännykkäni ja kysyi numeroani. Kirjoitin sen suoraan hänen kännykkäänsä ja hän minun. Juuri kun olin saanut viimeisen numeron laitettua hänen kännykkä soi. Se oli hänen äitinsä. Ilmari puhui muutaman sekunnin puhelimessa ja sanoi sitten: - Mun pitää nyt mennä kotii syömää, mut nähää. - Ok, nähää, vastasin. Kun Ilmaria ei enää näkynyt, soitin äidille ja kerroin, mitä halusin, että he tuovat minulle. Äiti kertoi, että he olivat tulossa jo kotiin ja ottaisivat Oskarin kylältä mukaan, kun olisivat siinä kohdassa. Lähdin huoneestani ja menin mökkiin. Otin jääkaapista äidin aamulla tekemää makaroonilaatikkoa. ja lämmitin sitä hiukan. Sitten menin ulos puupöydän ääreen syömään sitä. Pian auto parkeerasi mökin edustalle. Olin saanut syötyä, joten vein ruokalautaseni keittiöön ja menin katsomaan, oliko minulle ostettu mitään. Äiti oli ostanut minulle punaisen hupparin, jossa luki valoisella jotain. Pidin siitä, vaikka äiti olikin ostanut sen. Isä taas oli ostanut hyönteisverhon pukuhuoneeni oveen. Kun olimme kantaneet muut tavarat mökkiin, isä tuli asentamaan hyönteisverhoa. Siinä ei mennyt kuin viisi minuuttia. Vaikka kello oli vasta yhdeksän, päätin alkaa nukkumaan. Kapusin vanhat natisevat portaat sänkyyni ja laitoin kännykkäni niinsanotulle yöpöydälle, joka oli vain taso sängynpäädyssä. Sain yllättävän hyvin unen päästä kiinni ja jo puolen tunnin päästä olin unessa. Nukuin siinä jonkin aikaa, kunnes kuulin, että kännykästäni kuului viestin merkkiääni. Avasin silmäni ja otin kännykkäni tasolta vanhan, ruman lampun vierestä. "Kui kauan oot siel mökil?" - Eih, Tomi taas, ajattelin. "No koko kesän. Sori, mut taidan olla varattu", lähetin. Ei kestänyt kauaakaan, kun sain uuden viestin: "Wtf? Mistä lähtien? No mut oltais me muutenki voitu men kaupungil mut ei sitte" En ajatellut vastata enää, vaan laitoin kännykän lampun viereen ja yritin nukkua. Ei mennyt, kuin muutama minuutti ja sain taas viestin. - Eikö se Tomi nyt jo tajua, ettei mua kiinnosta, ajattelin. Otin kännykän ja avasin näppäinlukon. Kello oli 00:12 avasin viestin ja lähettäjä ei ollut Tomi. Lähettäjä oli "Ilmarisi? <3 " ensimmäisenä tuli mieleen, että söpösti ajateltu, vaikken ollut edes lukenut viestiä, vain pelkän nimen. Viestissä luki: "Mä taidan olla ihastunu<3" vastasin viestiin: "Mä taidan olla rakastunu<3" Meni vähän aikaa ennen, kuin Ilmari vastasi mitään, mutta sitten hän laittoi: "Nähää huomenna klo 13?" vastasin: "Ok, teillä?" vastaus tuli nopeasti: "Joo, ota vaik uikkarit mukaa jos haluut" vastasin: "Joo voin ottaa. Hyvää yötä! <3 pus." Ilmari vastasi vaan "Hyvää yötä" ei sydämmiä, ei mitään. Ehkä hänellä ei ollut tapana laittaa sellaisia. Muistin, että minun piti soittaa Lauralle, joten soitin vaikka kello oli melkein puoli yksi, Lauran tuntien hän ei ollut lähelläkään nukkumista. - Laura. - Alisa tääl moi... - Moi. Mikset ehtiny sillo tekstaa, onk siel muka jotai tekemistäkin? - No just sillon oli ja todennäkösesti mullakaan ei tuu ainakaan tylsä kesä. - No mitä siel nyt on? - Yks poika vaan, se on 16-v ja ihana. - Minkä niminen? - Ilmari. Mun mielest se on tosi söpö nimi, ja sopii sille, ku se on muutenki niin söpö. Ruskeet hiukset ja silmät. Nam. - Öö, onkse sust samaa mielt? - Kyl mä luulisin, just äskön tekstiltiin. Se oli tänään meillä ja mä olin niillä. Niil on tosi hieno ja iso talo. Sit sil on sellanen pikkusisko, joka on aika ärsyttävä. - Aijjaa. - No, mitäs sinnepäin kuuluu. Ainiin muuten, Tomi laitto mulle tänään viestin, et tuuks kaupungil ja tekstasin senki kans vähä aikaa äskön. - Ai Tomi. Nojaa, silläki joku muija oli tossa viimeyönä, mut se taisi olla niin kännissä ettei edes muista. Nii, oli eilen mahtavat bileet. Tänää ollu vähä ällö olo. - No uskon. Mut mun pitää varmaan mennä nukkuu, et jaksan herätä ku meen Ilmarille yhdeltä. - Ai no hyvää yötä sit - Öitä, moikka. Laitoin kännykkäni pois ja suljin silmäni. Aamulla heräsin, kun Leena ja Liisa hakkasivat oveani. - Mä nukun vielä, ajattelin. Kun Liisa ja Leena tajusivat, etten aio tulla avaamaan, he menivät hakkaamaan ikkunaani. Onneksi edes verhot olivat edessä. Katsoin kännykästäni mitä kello oli. - 12:30! huudahdin. Nousin äkkiä istumaan ja tarkistin, että kello tosiaan oli puoli yksi. Kapusin portaita nopeasti alas, ja ehkä vähän liiankin nopeasti, sillä putosin ja loukkasin polveni. - Voi vittu! suustani pääsi. En kuitenkaan jäänyt ihmettelemään kipeytynyttä polveani vaan juoksin nopeasti mökkiin. Äiti oli juuri tehnyt muutamia voileipiä lautaselle ja nappasin yhden. - Kiitos! huusin, ja juoksin ulos. - Hei Alisa, mihin sulla on kiire? äiti kysyi ja juoksi perääni ovelle saakka. - Mä… mä meen kattomaan uusia mökkejä mitä tänne on tullu vuoden aikana! sanoin puuskuttaen. Äiti huusi vielä jotain, mutta en kuullut. Menin huoneeseeni ja aukaisin kaapin. Otin kaapista lyhyet farkkushortsit ja liilan topin. Laitoin vaatteet nopeasti päälleni ja otin meikkejä käteeni. Siirryin peilin eteen, ja aloin peiliä vilkaisematta meikata silmiäni. Lopulta, kun olin saanut meikkini valmiiksi katsoin peilistä. Olin unohtanut eilen harjata ja suoristaa hiukseni, joten nyt niissä oli kamalat luonnokiharat. Vihasin niitä. Katsoin kelloa, se oli jo viittä vaille yksi, en ehtisi enää suoristamaan niitä. Vein meikkini takaisin kaappiin ja otin vähän muotovaahtoa, jotteivat hiukseni ainakaan sojottaisi joka suuntaan. Mielestäni muotovaahdosta ei ollut mitään apua, ainakaan kiharuuden kannalta. Kello oli jo tasan yksi, joten päätin jättää asian sikseen. Otin kaapista tumman sinisen topin, sekä saman värisen hupparin ja tungin ne kassiini. Laitoin kassiini vielä nopeasti ripsarin, kajaalin, meikkivoiteen, pienen kaksisävyisen luomiväripaletin ja hiusharjan. Heitin sekaan vielä pari sinistä ponnaria ja roikkuvat siniset rengaskorvikset. Housut saivat kelvata uinnin päätteeksikin, sillä olivathan ne aivan puhtaat. Tuskin tulisi kylmä, sillä oli luvattu todella lämmintä säätä koko viikoksi. Otin pöydältä isot valkoiset aurinkolasini ja menin ulos. Juoksin mökille ja katsoin mökin kulmalta, näkyisikö pyörää, mutta se oli taas poissa. Päätin mennä sitten kävellen. Kävelin melko nopeaa tahtia laukku kädessäni, sillä pelkäsin että olen myöhässä. En nähnyt taaskaan Ilmaria, vaikka kurkkasinkin rantaan. Kävelin etuovelle ja painoin ovikelloa. Kuulin, kuinka ovikello soi sisällä. Sitten kuulin askelia. Lopulta ovi aukesi ja ilmeisesti avaaja oli Ilmarin isä. - Niin? mies sanoi. - Olisko Ilmari kotona? kysyin. - Joo, se on huoneessaan, tuu sisälle vaan. mies sanoi ja päästi minut sisään. Hän käveli rappusille päin ja huusi: - Ilmari, Alisa tuli! - Mistä ihmeestä se tietää mun nimen? Ja mitäköhän muuta se tietää, ihmettelin itsekseni. Laitoin valkoiset ballerina-kenkäni siististi muiden kenkien viereen. Kävelin suoraan Ilmarin huoneeseen. Ilmari oli tietokoneella. - Ai moi! Ilmari sanoi, kun kuuli minun tulevan huoneeseen, vaikka ei edes katsonut. - Moi, sanoin. Oli hetken hiljaista, kunnes Ilmari kysyi, oliko minulla kuvia Irc-Galleriassa. Vastasin myöntävästi ja Ilmari pyysi minua käymään siellä. Menin Ilmarin viereen leveälle tuolille ja kirjoitin nimimerkkini ja salasanani. Minulle oli tullut kaksi uutta kommenttia, ja olemmat oli "omista" -kommentteja. Vastasin niihin, ja laitoin kuvaan huomiot. - Näytäs mitä kuvii sul siel on, Ilmari sanoi. Näytin omat kuvani, joita oli 5.Ne olivat miinus -albumissa, ja siellä oli 5 kuvaa, lisäksi kolme oli piilossa. Yksi kuva oli peilikuva, toinen trampoliinikuva, kolmannessa olin puistonpenkillä ja lisäksi oli kaksi kuvaa, jossa näkyi vain vähän enemmän kuin kasvoni. Sain Ilmarilta paljon positiivista kommenttia. Joka kuvassa hiukseni olivat suoristetut, sillä vihaan luonnonkiharoitani. + -albumista löytyi sitten 15 kuvaa, 3 Lolasta, kaksi minusta ja Laurasta, sekä muita, joissa oli kavereitani. Sitten Ilmari meni omalla nimimerkillään galleriaan ja katsoimme hänen kuvat. Hänellä oli vain 3 kuvaa itsestään. Yhdessä hän oli tosi söpö, samallainen, kuin silloin, kun näin hänet ekaa kertaa. Toisessakin hän oli aika söpö, siinä oli ehkä vähän lyhyemmät hiukset, kuin nykyään. Lisäksi oli yksi lapsuuskuva, jossa hän istui traktorissa. Se oli hyvin söpö pieni poika. Ilmari sulki Irc-Gallerian ja mesen ja aloimme jutella. Sain selville, että eilen, kun Ilmari oli mennyt kotiin syömään, hänen äitinsä oli yrittänyt kaivaa kaiken tiedon minusta. Ilmari oli sitten kertonut vain että: "Olen Alisa 15-vuotias ja kesäloman täällä mökillä. Oikeasti asun Turussa" Kerroin, etten ollut itse kertonut Ilmarista mitään, sillä vanhempani halusivat tunnetusti tietää kaiken. Ja olin tästä aivan varma, sillä Oskulla oli kaksi vuotta sitten jonkin aikaa tyttöystävä ja vanhempani halusivat tietää siitä kaiken. Siis aivan kaiken. Ja lisäksi aina, kun tyttö oli meillä hän joutui kauhean kyselyn alle, eikä voinut viettää aikaa Oskarin kanssa. En yhtään ihmettele, että tyttö jätti Oskun. Ilmari oli juuri suutelemassa minua, kun ovi aukesi. - Ilmari, ajattelin, että voisit nyt auttaa minua, kun eilen se Alisa oli meillä, Ilmarin äiti sanoi. - Joo ja se on täällä nytkin. Ilmari sanoi. Saattoi olla Ilmarille hiukan noloa, kun puoliksi istuin hänen päällään. - Anteeksi. Olen Jasmin, nainen sanoo ja osoittaa kättä minua kohti. Nostan käden selkänojan yli, katsoin naista silmiin ja sanon: - Alisa. Ilmari katsoi Jasminia vähän ilkeästi, joten hän lähti huoneesta. - Ooks sä kihartanu noit sun hiuksii tai jotai ku gallerias sul oli suorat hiukset ja eilenkin, Ilmari kysyi. Ilmari ei tiennyt luonnonkiharoistani, eikä siitä, että märkänä ne ovat suorat. - Ei ku nää on luonnokiharat, suoristan ne aina, mut tänä aamuna en ehtiny, selitin. - Ai ku ajattelin et ne on aika söpöt. Sopii sulle, Ilmari sanoi. - Ai kiitti, vastasin. Päätimme lähteä uimaan. Menimme keittiön kautta, jossa Ilmarin vanhemmat olivat juomassa kahvia. En katsonut heitä, mutta tunsin, että minua tuijotettiin. Vaihdoin pukuhuoneessa bikinini ja laitoin kännykkäni äänettömälle. Otin taas pyyhkeeni ulos penkin päälle. Jätin kassini tottuneesti sohvalle ja juoksin veteen. Ilmarilla ja minulla oli hauskaa, kaverimielessä. Nyt ei tullut yhtään suutelemistilaisuutta, vaikka olisi voinut, sillä kukaan ei tullut keskeyttämään meitä. En kuitenkaan tehnyt aloitetta, joten ensisuudelmani jäi taas kokematta. Lopulta minulle tuli kylmä ja menimme rannalle. Hain laukustani aurinkovoidetta ja levitin sitä jalkoihini, käsiini ja olkapäilleni. Pyysin Ilmaria levittämään sitä selkääni ja hän suostui. Ilmari siirsi hiukseni eteen ja laittoi aurinkovoidetta selkääni. Käskin Ilmarn laittaa myös itselleen, jottei hänkään palaisi. Hän laittoi, mutta pyysi minua laittamaan hänen selkäänsä voidetta. Tietenkin suostuin ja laitoin. Vein aurinkorasvan pukuhuoneeseen ja otin laukusta aurinkolasini. Makoilimme siinä toisiimme katsoen jonkin aikaa. Ilmari koitti lasejani ja näytti aika tyhmältä. Menin ihan kiinni Ilmariin, vaikka pyyhkeellä olisi ollut runsaasti tilaa. Ilmari silitteli hiuksiani ja nautin todella. Menimme vielä kerran uimaan, ennen kuin lähdin kotiin. Kotona menin suoraan omaan huoneeseeni. Vähän myöhemmin menin illalliselle, jota oltiin juuri kattamassa. - Missäs sinä oot koko päivän ollu? äiti kysyi. - No Il... Ilonalla. Se on kans mökillä täällä, valehtelin. - Ai, kiva että sullakin on kavereita. Oskarikin jotain poikia tuolta kylältä löytänyt kaverikseen, ja sinne se polkeen kuulemma joka päivä tästä lähtien, äiti sanoi. Pian koko perhe tuli syömään. Ruokana oli patonkia ja sen kanssa voita ja tuorejuustoa. Otin moniviljapatonginpalan ja laitoin siihen jotain tuorejuustoa. Sen jälkeen menin huoneeseeni tekstailemaan Ilmarin kanssa. Kaksi viikkoa kävin joka ainut päivä "Ilonalla" niin kuin äidille väitin. Tosiaan, kaverihan se vain oli, eikä mitään muuta. Kahden viikon päästä olin jo ihan rakastunut mökillä oloon, Ilmarin ansiosta. Eräänä iltana Ilmari pyysi minua ulos ja suostuin tietenkin, vaikka minulla oli jo yöpaita, eikä meikkiä. Hiuksetkin olivat kiharalla. Ulkona vain halailimme ja sovimme seuraavan päivän tapaamisen. Kuten aina, minä menin Ilmarin luo. Ilmarin luona vain makoilimme hänen sängyssään. Minä olin seinän puolella ja Ilmari reunapaikalla. Katselimme toisiamme ja sitten se vain tapahtui, Ilmari läheni minua ja minä häntä ja hän suuteli minua suoraan suulle. Olin aivan sekaisin, sillä olin jo aijemmin miettinyt, että tuskin osaan suudella. Ilmari oli mielestäni loistava suutelija, vaikkei ollut koskaan suudellut ketään, minäkään en ollut. Kun huulemme erosivat, katsoimme toisiamme suoraan silmiin ja Ilmari sanoi hiljaa: - Rakastan sua. - Nii mäki sua, vastasin kuiskaten. Makoilimme siinä jonkin aikaa, kunnes minun piti lähteä kotiin. Sovimme, että näemme vielä yöllä, järvessä, Ilmarin talon edessä kello 00. Hyppelin kotiin todella onnellisena. Olin juuri saanut ensisuudelmani ja hetki oli ikimuistoinen. Menin mökkiin ja halasin Lolaa. Aloin lirkuttaa Lolalle, sitä kuinka söpö se olikaan. - Alisa, oleppa hiljaa, kaksoset ja Leevi nukkuvat jo, äiti sanoi. - Ja voit ottaa tuolta leipää, siellä on pari valmiina, kun niitä jäi tunti sitten, äiti jatkoi. - Ei oo nälkä, meen nukkuu, sanoin ja kävelin ulos. Ulkona hengitin syvään raikasta kesäilmaa. Menin huoneeseeni ja kirjoitin kolme sivua päiväkirjaa. Normaalisti kirjoitan vain yhden sivun, jos sitäkään. Olin mökillä ollessakin joka yö, tai ilta kirjoittanut edes vähän päiväkirjaa. Tämän päivän kirjoitin kuitenkin tarkasti. Kun olin saanut kirjoitettua, koitin, oliko saunan puoleinen seinä lämmin. Se oli, joten riisuin, otin pyyhkeeni ja menin saunaan. Löylyä tuli vielä ihan hyvin, joten istuskelin lauteilla jonkin aikaa löylyä heitellen. Menin alas lauteilta ja otin padasta lämmintä vettä ja laitoin sitä ämpäriin. Sekoitin sekaan hiukan kylmää vettä ja kun vesi oli sopivaa, aloin pestä. Pesin hiukset, kasvot ja vartalon. Lähdin pyyhe päällä omaan huoneeseeni ja otin bikinit kaapista. Laitoin ne valmiiksi päälleni. Menin seisomaan kokovartalopeilin eteen ja tutkailin itseäni. B-kupin rinnat, pieni pömppövatsa, kiinteä takapuoli. Sitten katsoin kasvojani. Hiukset eivät mielestäni sopineet kasvojeni muotoon. Äidin mielestä juuri päinvastoin. Nyt hiukseni näyttivät mielestäni hienoilta, kun ne olivat märät ja aivan suorat. Olen aina vihannut nenääni, vaikkei se kaikkein kamalin ole ikinä ollutkaan. Hampaat ovat aina olleet suorat ja valkoiset. Laura on ollut niistä aina kateellinen, varsinkin silloin, kun hänelle laitettiin neljä vuotta sitten hammasraudat. En meikannut, sillä meikkini vain leviäisivät myöhemmin vedessä. Kello oli vasta yhdeksän joten kuivasin itseni ja kapusin sänkyyni. Otin niinsanotulta yöpöydältä kuulokkeet ja laitoin ne korviini. Laitoin kuulokkeiden johdon kännykkääni kiinni ja aloin kuunnella Ezkimoa. Tunnin päästä lähdin uimaan Ilmarin luo, vaikka vesi oli aika kylmää. Ilmari istui rannassa penkillä, joten menin sinne. Istuin Ilmarin syliin. Ilmari antoi minulle pyyhkeensä ja se tuoksui ihanalle. Hän pussasi taas minua, mutta nyt poskelle. Juttelimme niitä näitä. Ilmari sanoi, että aikoo pitää ensi viikon lauantaina bileet, kun hänen vanhempansa ja siskonsa lähtevät mummulaan. Juomatkin kuulemma järjestyivät helposti, sillä hänen vanhempansa eivät huomaisi, jos ottaisi muutaman pullon. - Aika huolimattomat vanhemmat, ajattelin. Kello oli jo melkein kaksi, joten lähdin uimaan omalle mökille päin. Ilmari ei mennyt uimaan, vaikka hänellä oli uikkarit. Kun saavuin omaan rantaan, juoksin huoneeseeni ja nukahdin heti. Heräsin aamulla, kun auringonvalo paistoi suoraan silmiini. Nousin istumaan ja venyttelin käsiäni. Otin kännykän käteeni ja katsoin kelloa. Kello oli jo 13:15. Kapusin alas ja avasin ison kaapin. Otin farkkushortsini ja laitoin ne jalkaani. Otin kaapista myös vaaleanpunaisen löysän topin, ja laitoin sen alle samansävyiset rintaliivit. Otin kaapista meikkejä käteeni ja meikkasin. En laittanut, kuin paljon ripsiväriä, sekä hyväntuoksuista huulivoidetta. Harjasin hiukseni, mutta ne olivat taas kiharalla. En ollut koko mökkiaikana suoristanut niitä kuin pari kertaa. Avasin oven ja laitoin pinkit kukalliset varvastossut jalkaani. Kävelin rauhallisesti mökkiin, jonka edessä osa perheestä jo olikin. - Ai huomenta, heräsit vihdoin, äiti sanoi ja kantoi jotain laukkua autoon. - Huomenta, mihis te ootte menossa? kysyin, kun tajusin, että kaikki katoivat jotakin autoon. - No mummulaan! Säki tuut, Leena selvensi. - Miksei mulle oo kerrottu? tivasin ja katsoin äitiin. - No, olisin kyllä eilen illalla sanonut, mutta menit heti omaan kamariisi, niin en ehtinyt. - Kuitenkin, tulemme kotiin vasta lauantaina, äiti jatkoi. - Ja nyt on vasta maanantai! huudahdin ja juoksin saunalle. En jäänyt turhaan mököttämään, vaan pakkasin nopeasti vaatteeni ja muut tavarat, joita saattaisin tarvita. Laitoin kännykän taskuuni ja lukitsin pukuhuoneen oven. Heitin kassini mökin taakse ja lähdin juoksuun. Juoksin täysillä Ilmarin luo ja soitin ovikelloa. Iida tuli avaamaan ja sanoi, että Ilmari oli huoneessaan. - Ai moi! Mitäs sä täällä? Ilmari kysyi. Menin Ilmarin syliin istumaan, hän oli tietokoneella. - No siis kun... Mä lähen nyt... aloitin. - Siis Turkuun? Ei vielä! Ilmari sanoi pettyneesti. - Siis en kotiin, vaan mummun luo. Me tullaan lauantaina, en tiiä mihin aikaan... Millon sä ajattelit et ne bileet alkaa? kysyin. - Ajattelin et vois alottaa jo siinä yhdeksän maissa, Ilmari vastasi. - No, mut mä tuun sitten, kun oon taas täällä, niin suoraan tänne, okei? kysyin. - Joo tottakai, kulta. Ilmari vastasi. - Mun pitää nyt mennä me lähetään pian, sanoin. Ilmari veti vielä hellästi päätäni lähemmäs ja suuteli pitkään. Sitten lähdin. Juoksin myös omalle mökillemme, mutta en niin lujaa. Menin mökin takaa hakemaan laukkuni ja vein sen autolle. Kukaan ei ollut edes huomannut, että olin poistunut pihasta äskettäin. Kaikki alkoi olla valmista, joten menimme autoon. Matka tuntui ikuisuudelta, vaikka se olikin vain noin 20 kilometriä. Toisaalta oli kiva nähdä mummua, kun ei oltu nähty ainakaan pariin vuoteen, mutta toisaalta olisin ennemmin jäänyt Ilmarin luo. Menin joka päivä ajoissa nukkumaan ja heräsin myöhään. Päivät kuluivat vain mummu pihalla riippukeinussa löhöillen, syöden ruokaa ja mansikoita ja niin edelleen. Minulla oli aika tylsää. Viimein koitti lauantai, ja olin aika huolestunut, kun vielä kello kahdeksan söimme mummun pöydän ääressä ruokaa. Mutta onneksi ruuan jälkeen lähdimme kotiin päin. Äiti halusi välttämättä pysähtyä Citymarketissa ruokaostoksilla, sillä mökkimme lähellä oli vain surkea kyläkauppa, jossa ei ollut paljoakaan vaihtoehtoja. Viimein puoli kymmeneltä olimme kotona. Sanoin äidille, että menen Ilonalle yöksi. Äidille se oli ok, joten menin pukuhuoneeseen pukeutumaan. Avasin kaappini ja aloin etsiä vaatteita, jotka sopisivat bileisiin. Katselin hetken ja otin käteeni tummat pillifarkut ja valkoisen kimalle-topin. Otin laukkujen seasta valkoisen pienen laukun. Otin suoristusraudan pöydältä ja laitoin töpselin seinään. Kun hiukset olivat suorat, aloin etsiä meikkejä kaapista. Laitoin kasvoihin meikkivoidetta, kulmakarvoihin kulmakynää, silmiin kajaalia, ripsiväriä ja hiukan vaaleaa luomiväriä. Käytin silmiin myös ripsientaivuttajaa. Tein itselleni nudehuulet laittamalla hiukan väritöntä huulikiiltoa ja sen päälle meikkivoidetta ja hiukan puuteria. Suihkautin itseeni vielä hiukan hajuvettä. Laitoin puuterin ja muita meikkejä laukkuuni. En tiennyt oikein miten olisi pitänyt pukeutua tai meikata, koska en tuntenut niitä ihmisiä joita bileisiin oli tulossa. Valitsin kuitenkin paljon meikkiä. Olin valmis, joten lähdin. Mökissä ei ollut valoja, joten muut nukkuivat jo. Kävelin rauhallisesti Ilmarin talolle. Menin etuovelle ja soitin ovikelloa, mutta kukaan ei tullut avaamaan. Avasin oven ja menin sisään. Alakerrassa ei näkynyt, kuin pari ihmistä, joten menin yläkertaan. Kävelin Ilmarin huoneeseen ja avasin oven. Vein laukkuni sängyn viereen. jotta en hukkaisi sitä. Kävelin parvekkeelle ja katsoin alas. Olimme joskus Ilmarin kanssa katselleet järvelle yhdessä. Ulkona oli hurjasti porukkaa. En pystynyt tarkkaan näkemään, oliko Ilmari siellä, joten lähdin katsomaan. Kävelin yläkerran käytävää pitkin ja kuulin jostain jotain ääntä. Lähellä oli Iidan huone, jossa oli ovi raollaan. Kurkkasin siitä ja järkytyin. Ilmari istui Iidan sängyllä ja suuteli kiihkeästi kaunista tyttöä. Tarkistin vielä. että poika tosiaan oli Ilmari ja valitettavasti se oli. Lähdin juoksuun ja juoksin rappuset alas. Yritin pidätellä itkua. Juoksin vahingossa takakautta, mikä oli täynnä porukkaa. Siellä sain kuulla useita ”Kuka toi on?” kysymyksiä, mutta en vastannut, juoksin vain. En kai ollut kukaan. Menin oman mökin rantaamme ja istuin ison kiven päälle. Puuskutin hurjasti, sillä olin juossut koko matkan. Mieleeni palasi kuva Ilmarista ja tytöstä. Ilmari hymyili yhtä söpösti, kuin oli minullekin hymyillyt, vai kuvittelinko vaan? Kun olin mielessäni nähnyt kuvan muutaman kerran aloin itkeä hillittömästi. Meikkini menivät pitkin kasvoja, mutta minua ei kiinnostanut, ei kiinnostanut yhtään mikään. Itku muuttui raivoksi, ja minusta tuntui etten hallinnut itseäni. Menin mökkiin ja aloin repiä päiväkirjastani kulunutta kahta viikkoa riekaleiksi, niin tein myös mielessäni. En halunnut nähdä sitä jätkää enää ikinä. Lopulta nukahdin omaan itkuuni, paperinpalasten peittämälle Heräsin aikaisin aamulla, jo puoli seitsemältä. Lomalla en ollut ikinä herännyt niin aikaisin, mutta nyt en saanut vain unta. Riuhtaisin kaapin auki ja otin harmaat löysät housut ja valkoisen suuren paidan. En halunnut nähdä itseäni, mutta näin vilauksen kasvoistani peilissä. Menin lähemmäs ja katsoin tarkemmin peiliin. Meikkini olivat poskilla, joten menin etsimään kasvojen puhdistusainetta kaapista. Huomasin, että kaapissani ei ollut melkein mitään meikkejä. Samassa muistin, että meikkini olivat laukussani ja laukku Ilmarin sängyn vieressä. Päätin lähteä heti hakemaan sitä, jotta asia tulisi nopeasti päätökseen, eikä tarvinnut nähdä enää Ilmaria. Kävelin rennon näköisesti tietä pitkin, meikit yhä levinneinä. Pian olin jo perillä ja menin ovelle. Yritin avata ovea, mutta se oli lukossa. Soitin ovikelloa. Meni jonkun aikaa ennen, kuin Ilmari tuli avaamaan. Ilmari oli ilmeisesti juuri herännyt, hänellä oli liian iso valkoinen t-paita ja siniset bokserit. Hänen hiuksensa sojottavat joka suuntaan, niin kuin minunkin. Ilmari hieroi silmiään ja katsoi lattiaan. Itse kävelin vain nopeasti ohi, osuen Ilmarin käteen, vahingossa. Kävelin melkein pikakävelyä yläkertaan ja Ilmarin huoneeseen. Ilmari maleksi perässäni, hänellä oli krapula. - Mitä sä etit? Ilmari kysyi hiljaa. Löysin laukkuni puoliksi petaamattoman sängyn alta. En vastannut Ilmarille mitään. Kävelin taas Ilmarin ohi ja kävelin aika nopeasti ovelle. Vähän ennen ovea hän kysyi takaani: - Ooksä itkeny? Vasta ovella käännyin Ilmariin päin ja vastasin: - Oon. Pamautin oven kiinni ja juoksin kotiin. Juoksin suoraan saunakamariin ja aloin itkeä. Toisaalta Ilmari oli äsken hirmu söpö, mutta toisaalta kamala sika. Paperinpalaset olivat vieläkin lattialla. Etsin yksittäisiä sanoja ja en löytänyt mitään rumaa tai ilkeää kahden viikon ajalta. ”Ihana” ja ”Söpö” sanoja löysin paljon, jopa liikaa. Jos nyt kirjoittaisin päiväkirjaa, löytäisin sieltä aivan erilaisia sanoja. Istuin lattialla ja itkin. Olin ollut todella rakastanut ja nyt kaikki oli mennyttä. Itkin lattialla maaten, kunnes kännykkäni soi. Pyyhin silmäni lattialle pudonneeseen pyyhkeeseen ja niistin nenäni pöydällä lojuvaan nenäliinaan. - En puhu mitään, kuuntelen vain, lupasin itselleni. Avasin puhelun: - Voi kulta, mikä sul on? Ilmari sanoi nopeasti. Oli hetken hiljaista kunnes sanoin: - Mä luulin et sä rakastat mua. - No voi rakaskulta, totta kai mä sua rakastan! Mut miks sä olit itkeny? Kerro mulle, hani. Ilmari sopersi. - Mä vihaan sua. huusin itkien ja paiskasin luurin korvaan. Vajosin lattialle, kännykkä edelleen kädessäni. Lupaukseni ei pitänyt, puhuin kuitenkin, mutta en voinut sille mitään.Kuulin, kuinka äiti koputti oveani ja pyysi syömään. - Joo, pian. sanoin ja yritin kuulostaa normaalilta. Äiti kai luuli. että olen tullut jo ”Ilonan luota” Otin laukustani meikinpuhdistusaineet ja pesin kasvoni. Ajattelin ensin, että en meikkaa ollenkaan, mutta meikkasin hiukan silmiäni, jotta ne eivät näyttäisi turvonneilta. Menin mökkiin syömään, vaikka muut söivät ulkona. Ruokana oli grillissä kypsennettyjä pihvejä, sekä kanafileitä. Otin yhden kanafileen ja yhden pienen perunan, mutta en saanut niitä alas. Menin ulos kulman taakse, missä muut ruuat oli, ja laitoin omani takaisin sinne mistä olin ottanutkin. Kukaan ei huomannut, sillä pöytä, jossa kaikki ruuat olivat, oli kulman takana varjossa. - Kiitos, huikkasin ja menin omaan huoneeseeni. Omassa huoneessani katsoin kelloa, se oli vasta kolme päivällä. Makoilin silmät auki ja kuuntelin musiikkia. Pääasiassa Ezkimoa, mutta myös muita bändejä. Seitsemän aikaan illalla isä huusi ovelta, että lämmittäisi saunan. Noin kahden tunnin päästä, kun muut olivat olleet, oli minun vuoroni mennä saunaan. Otin pyyhkeeni mytystä lattialta ja vaihdoin huonetta. Saunassa oli jo noin 120 astetta. En kastellut itseäni, ennen kuin menin lauteelle istumaan. Aloin heittää löylyä, kuin hullu. Tunsin, kuinka hiki pursui ulos kehostani. En saanut henkeä. Ihan oikein mulle, mä oon ihan turha, Ilmarikin vaan pettää, ajattelin ja heitin vielä pari kauhallista vettä kiukaalle. Hiuksenikin olivat ihan likomärät ja päätin lähteä saunasta. Pesin vielä itseni ja lähdin. Oli ihanaa hengittää oven toisella puolella, kun ei ollut saanut henkeä muutamaan minuuttiin kunnolla. Menin huoneeseeni ja otin suuren harmaan löysän paidan ja laitoin samanväriset minishortsit. Menin sänkyyni ja aloin kuunnella taas Ezkimoa silmät kiinni. Kuulin tekstiviestin merkkiäänen ja viesti oli vastaanotettu henkilöltä: Ilmarisi? <3 ja siinä luki: ”Ootko kuullu sen Ezkimon biisin ”Ilman sua”? Ajattelin vaan ku kuuntelet Ezkimoo, ja toi kuvastais meijän tilannetta aika hyvin ”Jos sä voisit tulla vielä kerran takaisin niin mä lupaan, että kaikki oisi paremmin eikä sun tarvii olla peloissasi enää koska ilman sua mulla ei oo syytä elää.” PS. mikä sua vaivaa? <3 puss” Vastasin hänelle näin: ”Ootko itte kuullu Ezkimon biisin ”Entinen” ” Niin selvin sanoin sain, mä kuulla sen Nyt, että oisin vain se entinen Mä sua ymmärrän, En mitään voi, Nään teidän lähtevän ja jossain soi”” Viesti tuli nopeasti: ”Miten nii entinen? Eiks me olla enää yhes? Miksei?” Vastasin melkein yhtä nopeasti: ”Ilmeisesti sua ei kiinnosta, tai siltä se ainakin eilen näytti, mut sori et tuhlasit aikaa tälläseen läskiin kikkarapäähän.” Tämän jälkeen suljin kännykkäni ja yritin nukkua, mutta ei siitä tullut mitään, sillä en saanut unenpäästä kiinni. Pyöriskelin sängyssä koko yön ja aamulla nousin ajoissa ylös. Heitin vaatteeni pois peitin vartaloni pyyhkeellä. Kävelin ulos ja heitin pyyhkeen laiturille. Hyppäsin laiturilta pää edellä. Vesi tuntui todella kylmältä, mutta en välittänyt siitä. Lähtisimme kolmen viikon päästä kotiin ja halusin nauttia uinnista vielä kun voin. Jonkin aikaa uituani vesi alkoi tuntua sietämättömän kylmältä joten nousin ylös. En halunnut mennä takaisin nukkumaan ja tiesin, että kaikki muut nukkuvat, joten jäin laiturille. Makoilin laiturilla ja katselin pilviä. Suljin silmäni ja kuuntelin lintujen laulua ja muita luonnonääniä. Jostain kuului jotain rapinaa, mutta päätin olla välittämättä siitä, sillä tuskin kukaan olisi hereillä tähän aikaan. Laituri narahti, mutten avannut silmiäni. Tunsin kuinka joku lähestyi minua, mutta olin liian väsynyt ja peloissani avatakseni silmiäni. - Nyt neiti jutellaan, ääni, joka kuului Ilmarille sanoi. - No? sanoin ääni vapisten. - No siis tästä meidän suhteesta... Ollaanko me enää yhessä? Ilmari kysyi. - Ilmeisesti ei, vastasin. - Etkö sä rakastakkaan mua? Ilmari kysyi. - Tavallaan, vastasin. Oli kova työ pidätellä itkua. - Oonko mä tehny jotain? Itke vaan pieni, jos itkettää. Ilmari sanoi lempeästi. - No todellakin oot! Miten sä voit edes kysyä tollasta? huusin ja aloin itkeä. - No siis mitä ihmettä mä oon muka tehny? Ilmari kysyi selvästi vihaisempana. - Mitä sä oot muka tehny? Muka?! Muka?! Suuteleminen on pettämistä, idiootti! huusin. - Ei niin tehdä jos rakastaa toista! Sä et kai rakastanutkaan mua... jatkoin ja ääneni vaimeni. - Siis mitä helvettiä? Ilmari kysyi. - Rakastitko sä mua, mitä?! Rakastitko? - No tottakai ja rakastan vieläk... Ilmari aloitti. - No ei todellakaan siltä vaikuta! Ties miten pitkälle menitte! huusin. - Anteeks mitä? Ilmari kysyi - Nii, tulin sinne sun saakelin bileisiis ja löysin sut joku söpö laiha tyttö sylissäs. Etkö sä häpee yhtään!? huusin ja itkin hysteeristi. - Ootko nähny unta? Mitä jos unohdettais kaikki toi sun kuvitelma ja mentäis illalla Santerin bileisiin? - Vittu mä mitään unta oo nähny! Sä oot nähny unta, että rakastit mua! huusin. - Selvä, Ilmari sanoi ja nousi seisomaan. - Nytkö sä lähdet? Sä et usko mua vai? Häh? kysyin. - No en todellakaan usko, hän vastasi ja käveli pois. Itkin vielä puolisen tuntia yksinäni kurjaa kohtaloani. Sitten pesin kasvoni järvivedellä. Laitoin pyyhkeeni peitoksi ja silmät kiinni. Tiesin, että minulla oli paljon univelkaa, joten nukahdin vahingossa hyvin äkkiä. Kun heräsin, päätin mennä omaan huoneeseeni ja soittaa Lauralle, jos kello olisi tarpeeksi. Kello oli vasta yksitoista, mutta päätin herättää Lauran. Näppäilin Lauran numeron esiin ja painoin vihreää luurin kuvaa. - Huomenta. Laura vastasi. - H-huomenta, en kai herättänyt? sanoin ääni vapisten. Ihmettelin itsekkin miksi ääneni vapisi, puhuinhan sentään parhaalle ystävälleni. - No itseasiassa herätit. Laura vastasi. - Ai no ei sitten mitään, jatka unias. sanoin. - Eiku sano nyt vaan, kun jo soitit. Laura sanoi. - Liittyyks tää siihen poikaan, Ilmariin vai mikälie? Miten teillä menee? Laura jatkoi. - No itseasiassa liittyy. Mä en tiiä mitä tekisin. - No? Laura kysyi. - Viikko sitte, ku me tultiin mummolasta, ni menin sen luo bileisiin. Etin sitä vähän aikaa ja löysin sen sen pikkusiskon huoneesta ja... en pystynyt jatkamaan, sillä aloin itkeä. - Niin, mitä ihmeellistä siinä on? Vai leikkikö se siellä barbeilla tai jotain? Laura kysyi. Hän ei ilmiselvästi huomannut itkuani. - No... Sillä oli sylissä sellanen söpö t-tyttö. - Mitä?! Pettikö se sua? Huoh, mikä pelle. Laura huudahti. - Njoo... Ja se tyttö oli kaunis ja laiha ja varmaan samanikäinen ku Ilmari ite. Lähin sitte kotiin ja en tiiä miten pitkälle ne meni... kerroin. - Ai meinaatsä et ne...? Laura kysyi. - Meinaan, vastasin. - Ja paskinta täs jutus on, et nyt Ilmari sano et oon ite keksiny koko jutun. Ei se muista sitä, koska se oli kännissä. - No huhhuh. Mut onneks te lähette siel joskus kahden viikon päästä, Laura sanoi. - Kolmen, korjasin. - No hei kulta, nähään sit heti ku tuut, saat kertoo kaiken, ja mä myös. Laura sanoi. - Joo okei, vastasin. - Moikka? Laura sanoi kysyvästi - Moi, vastasin, vaikka olisin voinut puhua vielä vaikka kolme tuntia. Olin äskön puhunut vain seitsemän minuuttia, mutta olin saanut tilitettyä asiani. Puhelusta ei ollut mitään apua, mutta sain ainakin juteltua jonkun kanssa. Päivä kului itkiessä ja ajatellessa Ilmaria. En syönyt taaskaan mitään koko päivänä, sillä ruoka ei vain maistunut. Illalla oli sauna ja heitin löyölyä, kuin hullu. Kun tulin alas lauteilta, olin likomärkä hiestä. Pesin itseni ja päätin mennä nukkumaan. Kello oli jo kymmenen. Ennen olisin sanonut "vasta kymmenen", mutta nyt sanoin "jo kymmenen". Laitoin lämpimän yöpaidan, mutta minun tuli tosi kuuma, joten heitin sen lattialle. Sen jälkeen uni tuli yllättävän hyvin. Kaikki muutkin olivat menneet samoihin aikoihin nukkumaan, joten oli ainakin hiljaista. Kahdeltatoista olin jo umpiunessa. Nukuin sikeästi, kerrankin. Illalla olin yrittänyt olla ajattelematta Ilmaria ja se toimi, sain nukuttua. Heräsin joskus puoli kahden aikaan, kun oveni avattiin. Raotin hiukan silmiäni, ja näin tumman, aika pitkän hahmon ovella. - Mitä sä täällä teet, Oskari? kysyin kummissani. - En mä oo mikään Oskari, ääni, joka kuului Ilmarille sanoi. - Mitä sä täällä teet? Oot kännissä, mee pois, sanoin, mutta Ilmari kiipesi sänkyyni. Menin sängyn toiseen reunaan ja vedin peiton reilusti päälleni, sillä olin alasti. Aiemmin oli ollut lämmintä, jopa kuumaa, mutta nyt minulla oli kylmä. - Mä rakastan sua! Ilmari sanoi kännisellä äänellään ja otti paidan pois. - Täällä on aika kuuma, hän jatkoi. Minua pelotti. Pettävä ex-poikaystäväni oli tullut keskellä yötä kännissä huoneeseeni ja istui nyt edessäni yläruumis paljaana. Kaiken lisäksi olin itse kokonaan alasti. - Jos vaikka lähtisit, kun kello on, aloitin ja katsoin kelloa. - Varttia vaille kaksi yöllä. Jos vaikka nähään aamulla tai jotain. Haluisin nimittäin nukkua. Voit lähteä takaisin sinne bileisiin missä olitkin, okei? jatkoin, ja yritin pysyä rauhallisena. - Joo, kyl mä sitte, kulta. Rakastan suaaah, Ilmari leperteli. Hän laskeutui portaita alas ja kaatui toisiksi viimeisellä rappusella. - Ai saatana! Ilmari huusi ja olin varma, että se kuului ulos asti. Ilmari hoiperteli ulos yhä ilman paitaa. - Tulkoon hakemaan sen aamulla, ajattelin hiljaa. Aloin nukkumaan, mutta enpä tietenkään saanut enää unenpäästä kiinni. Pyöriskelin sängyssäni varmaan ainakin tunnin, kunnes kuulin taas ovelta kolinaa. Avasin silmät peläten ja tyyppi näytti taas samalta, kun aiemminkin. - Joo sun paita on tossa lattialla, sanoin unisena ja toivoin, että Ilmari lähtisi pian. Olin kyljelläni, mutta käännyin selälleni ja laitoin silmät kiinni. - Niin on ja mun tyttö on siellä ylhäällä, Ilmari sanoi, samalla kun horjuin rappusiani ylös. Olin aivan hiljaa ja vedin peittoa puoliksi päänikin päälle. Ilmari ehti kuitenkin nähdä, että minulla ei ollut paitaa. - Kulta, mä haluun sua… Ilmari sopersi samalla kun tunki viereeni makaamaan. Oli pakko avata silmät, kun kuulin, että hän otti housuja pois. - J-jos vaikka joskus toiste, yritin, mutta Ilmari hiljensi minut suutelemalla. Suudelma oli pitkä ja mieleeni tuli ensisuudelmamme, vaikka Ilmari haisikin viinalle. Yritin rimpuilla irti, mutta en päässyt. Nyt minua pelotti toden teolla. Olimmehan molemmat alasti. Lopetin rimpuilun ja yritin pitää peitosta kiinni, jottei Ilmari näkisi minua alasti, saatikka yrittäisi raiskata minua. Se oli kuitenkin virhe, sillä Ilmari tajusi, että pidin peitosta kiinni, joten heitti melko kevyesti sen lattialle. Tunsin olevani voimaton tuohon poikaan verrattuna. Aloin itkeä. Ilmari tuli päälleni ja sanoi: - Älä itke pieni. Tunsin hänen seisokkinsa itseäni vasten. Ilmari otti minua ranteista kiinni ja se vain tapahtui. Hän työsi penistään sisääni moneen kertaan, kunnes laukesi suoraan sisääni. Itkuni loppui, sillä järkytyin. Olin shokissa, sillä Ilmarilla ei ollut kondomia. En tavallaan ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. En nähnyt oliko tullut verta tai mitään. Ilmari nousi istumaan ja alkoi pukea vaatteitaan. Teki mieli huutaa Ilmarille täyttä kurkkua, mutta en uskaltanut. Lopulta, kun Ilmari oli lähtenyt, tunsin kuinka kyyneleet kastelivat silmäni. Silti ewn itkenyt. En pystynyt enää edes itkemään, olin niin järkyttynyt ja pettynyt Ilmarin tekoon. Parin tunnin päästä itku kuitenkin tuli. En tiedä miten pitkään itkin, sillä nukahdin omaan itkuuni. Heräsin jo puoli yhdeksältä. Heti aamulla muistin yön tapahtumat selvästi. Minua alkoi oksettaa koko Ilmari ja lopulta oksensinkin ulos. Sen jälkeen menin laittamaan vaatteet päälle. Laitoin tummat farkut ja mustan hupparin. Meikkasin silmäni hyvin, sillä en halunnut, että ihmiset näkevät minun itkeneen. Harjasin vain hiukseni, en jaksanut alkaa suoristamaan niitä. Menin ulos ja otin mökin reunustalla olevan polkupyörän ja lähdin polkemaan kylälle. Pyöräilin kylää ympäri, kunnes löysin apteekin. Tärisin astuessani sisään. Menin suoraan katselemaan hyllyiltä, löytäisinkö hakemaani. Olin etsinyt jo jonkin aikaa, kunnes joku iäkäs rouva, ilmeisesti koko apteekin omistaja tuli viereeni ja kysyi ystävällisellä äänellä mitä etsin. - R-raskaustestiä, vastasin ja tunsin edelleen täriseväni. - Voivoi, haen tuolta varaston puolelta, nainen sanoi ja meni kassan taakse etsimään sitä. - Tässä olisi kaksi erilaista, nainen sanoi ja alkoi kertoa kummastakin. En pystynyt keskittymään naisen selityksiin, vaan valitsin nopeasti halvemman ja ostin sen. Yritin pyöräillä mahdollisimman nopeasti kotiin. Pian olin kotona ja menin ulkovessaamme. Tein tarpeeni ja katsoin sen jälkeen mitä raskaustesti näytti. - Positiivinen, kuiskasin ja tunsin, kuinka kyyneleet tulvivat silmiini. En välittänyt, vaan annoin itkun tulla. Meikkini menivät taas ihan sekaisin, mutta en välittänyt. Menin omaan huoneeseeni ja itkin. Pian kello oli jo kaksitoista ja ajattelin mennä kertomaan Ilmarille. Meikkasin silmäni uudelleen, sillä Ilmarin vanhemmat olivat nyt kotona. Pian olinkin Ilmarin oven takana ja soitin ovikelloa. Iida tuli avaamaan oven ja kertoi, että Ilmari on huoneessaan. Kävelin rappuset ja pysähdyin Ilmarin oven eteen. Minua pelotti, mutta avasin oven. Huoneessa oli aivan pimeää, sillä verhot olivat kiinni. Laitoin oven kiinni ja valot päälle. - Valot pois, nukun vielä, Ilmari sanoi silmät edelleen ummessa. En vastannut. - Saatana valot pois! Ilmari huusi. - Kello on jo melkein yks, sanoin. Ilmari avasi heti silmänsä ja sanoi: - Alisa? Ilmari nousi istumaan ja piteli päätään. Olimme hiljaa muutaman sekunnin, kunnes pamautin suoraan: - Mä oon raskaana. Ilmari oli hetken hiljaa ja oli vähintäänkin yllättynyt. - Mut eihän me olla ees harrastettu… hän alotti. - Kyllä me ollaan. Raiskasit mut viimeyönä, vastasin. Ilmari katsoi minua vähän sillä silmällä, ettei oikein uskonut. - No, haluutko tulla meille kattomaan raskaustestiä? Tein sen aamulla, jatkoin. - Siis sä oot ihan tosissas… Ilmari sanoi hiljaa. - Musta… tulee isä, hän jatkoi. - Joo niin taitaa tulla, ja musta äiti. En todellakaan ollu valmis äitiyteen saatikka edes seksiin! huusin. - Nonoo, oo hiljaa nyt, Ilmari sanoi yhä pidellen päästään. - Miten sä kehtaat? Käsket mun olla hiljaa, kun sulla on krapula, vaikka sä raiskasit mut! En todellakaan halunnu seksiä! En varsinkaan mun ex-poikaystävältä, joka on aikasemmin jo pettäny mua kännissä! Vittu sä et sais ikinä juoda viinaa, et ikinä! huusin ja, lopuksi pillahdin itkuun. - Tuu tänne ni halataan… - Halaile sä vaan sitä sun toista tyttöäs! huusin niin lujaa, kun itkuiselta ääneltäni pystyin. - No ei se nyt niin kamala asia oo, voithan sä tehä abortin. - En uskalla! huusin. En enää keksinyt mitään uutta sanottavaa. Ilmari ei enää sanonut mitään, joten päätin lähteä. Sammutin valot ja pamautin oven kiinni. Kävelin rappuset alas ja menin keittiön läpi ulos. - Mitäs te siellä huusitte? Ilmarin äiti kysyi. Hän oli näemmä ollut miehensä kanssa kahvilla keittiössä. - No, sitä vaan ku toi teijän poika pamautti mut paksuks! huusin ja juoksin ovesta ulos. Loppupäivän vietinkin sängyssäni välillä itkien ja musiikkia kuunnellen. En syönyt taaskaan mitään. Kirjoitin Lauralle viestin, jossa kerroi raskaudestani ja viimeyöstä, mutta en lähettänyt sitä. Ei sitä eilenkään kiinnostanut mun soitto. Seuraavissa kahdessa viikossa olin eristäytynyt perheestäni ja koko maailmasta. En ollut juuri puhunut kenellekään, syönyt mitään, tai edes laittanut tekstiviestiä kenellekään. Viimeisen viikon loppupuolella aloin pakkaamaan. Jotkut vaatteet toivat muistoja mieleen, kuten vaaleansininen t-paita. Minulla oli se päällä, kun näin Ilmarin ensimmäisen kerran. Valkoinen kimalletoppi taas toi mieleeni kuvan siitä, kun Ilmari oli tyttönsä kanssa päällekkäin suutelemassa Iidan huoneessa. Heitin topin mytyssä kassiini. En käyttäisi sitä enää ikinä. Pakkasin koko päivän vaatteitani. Seuraavana päivänä aioin mennä vielä viimeisen kerran katsomaan Ilmaria. Ajatus tuntui kuitenkin hirveältä, joten lähetin vain tekstiviestin: ”Nyt on tääki kesä ohi, toivottavasti ei nähä enää ikinä” Vastaus tuli vasta tuntien päästä: ” Mut onhan meidän pakko nähä viel, ku meil tulee se yhteinen vauva kuitenkin. Mun porukat jo tietää kiitos sun huudon ja ne sano, et vois jopa kuljettaa mua sinne kattomaan sua ja sitä vekaraa” Vastasin, että en pysty vielä ajattelemaan itseäni lapsen kanssa, ja vanhempani eivät tiedä asiasta. Aika pian Ilmari vastasi: ”Tyttö hei, sun täytyy kertoo vanhemmilles. Sähän tässä raskaana oot… Voin tulla mukaan sanomaan, jos et ite uskalla. Tollasta asiaa ei voi nimittäin salata, ne huomaa sen kuitenki.” ”Osaan kyl hoitaa sen itekki, en todellakaan haluu sua tänne, koska pilaisit kuitenkin kaiken. Vittu ilman sua mä en ois koskaan ees harrastanu seksiä!” Odotin vähän aikaa, kunnes vastaus tuli. ”Anteeks <3” Päätin, etten enää vastaa mitään. Laitoin puhelimeni pöydälle ja hengitin syvään. Nousin ylös ja kävelin päämökille. Matkalla näin perheemme muut lapset viimeistä kertaa uimassa. Sen jälkeen näin isäni, hän ajoi viimeistä kertaa nurmikon. En nähnyt äitiä. joten menin mökkiin sisälle, katsomaan olisiko hän siellä. Äiti tiskasi ja hyräili samalla jotain laulua. Istuin pöydän ääreen ja hengitin pari kertaa syvään. Äidin hyrinä kuului taustalla, kun pamautin: - Mä oon raskaana. Äidin hyrinä jatkui pari sekuntia, ja sitten se loppui. Äiti oli ihan paikallaan, kädet olivat jumittuneet. Äiti katsoi kauas ulos ikkunasta ja sitten kääntyi minuun päin ja kysyi, olinko tosissani. - Olen… - Mitä, miten… Ethän sä oo ees… äiti vaikeni. Minäkin koin parhaaksi pitää suuni kiinni. Välttelin äidin katsetta, äiti tuijotti minua, ja meni istumaan. - Kuka tän lapsen isä on? äiti sanoi, ja selvästi hän yritti pysy rauhallisena. - Yks Ilmari… sopersin. - Kultapieni, minkäs ikänen tää kyseinen Ilmari on? Missä se asuu? Tunnetteko te? Tiedätkö että tuntemattoman kanssa ei saa mennä sänkyyn! Et kai ollut juovuksissa? äiti kysyi. - Se asuu tässä aika lähellä ja se on 17. Tunnetaan, tai siis tunnettiin… En mä ollu kännissä mut… vaikenin. - Olikos tämä Ilmari sitten? äiti kysyi tomerasti. - Mmm.. nyökkäsin, sillä tunsin, että kyyneleet peittivät silmäni. Sitten tuli pitkä hiljaisuus. Äiti katsoi, kun hieroin silmiäni. Lopulta äiti rikkoi hiljaisuuden. - Mä haluun nähdä sen Ilmarin. - Ei se käy! vastasin äkkiä. - Miks ei? äiti kysyi. - Mä en haluun nähä sitä. vastasin. - Onks se tehny sulle jotai…? äiti kysyi. Teki mieli huutaa täysillä, että raiskasi, mutta lopulta en pystynyt muuta, kuin kuiskaamaan. Äidin käsi meni suun eteen ja silmät suurenivat. Hän sulatteli asiaa noin minuutin ja sitten kysyi, koska tämä oli tapahtunut. - Reilu kaks viikkoo sitte. - Ja kerrot mulle vasta nyt! Haluun nähdä sen pojan. Tämän jälkeen kävimme pitkän keskustelun ja lopulta hävisin. Jouduin soittamaan Ilmarille, että tulisi paikalle. Olin neuvonut Ilmarin suoraan mökkiin, joten hän tuli. Isä tuli myös samalla ovenavauksella sisään, sillä ihmetteli miksi vieras poika oli mennyt mökkiimme. Ilmari istuutui minua vastapäätä. En pystynyt katsomaan häntä, tai vanhempiani silmiin. Äiti kuiskutteli isälle, ja isän ilmeistä päätellen kyse oli minun raskaudestani. Lopulta äiti istuutui Ilmarin viereen ja isä minun viereen. Äiti alkoi syytellä Ilmaria raiskauksesta ja muusta. Ilmari oli hyvin nolona ja vaivautunut tilanteesta. Sen jälkeen puhuimme muusta, äidin mielestä tärkeästä, kuten lapsilisistä ja muista järjestelyistä. Katsoin tiskivuorta, äiti ei ollut ehtinyt tiskata. Tuntien päästä Ilmari lähti kotiin, ja sain mennä nukkumaan. Lähtisin huomenna kotiin ja kotimatkasta ei tulisi mukava. Aamulla heräsin pahoinvointiin. Olo oli tosi heikko, mutta en välittänyt. Laitoin löysät harmaat verkkarit, vaaleanpunaisen paidan ja hiukset korkealle ponnarille. Raahasin yhden kassin, ja isä kantoi sen jälkeen vielä loput kolme autoon. Menin syömään aamupalaa, mutta melkein oksensin. Äiti katsoi minua huolestuneena ja sanoi, että olisi aika lähteä kotiin. Kävin vielä kerran omassa ”huoneessani” tarkistamassa, etten unohtanut mitään. Muistot palasivat mieleeni, joten en ollut kauaa siellä. Sitten kävin vielä koittamassa vettä. Se oli yhä lämmintä. Lopulta äiti huusi, että lähtisimme, joten menin mökin pihaan. Menimme kaikki autoon, samaan järjestykseen kuin tullessakin. Lähdimme matkaan. Ilmarin talon kohdalla vilkutin vielä, vaikka Ilmari ei sitä nähnytkään.

Kommentit