Kirjoitukset

En enää tunne sinua

Fragrance, 09.11.2008 16:13
Katsottu 1838 kertaa

En voisi koskaa unohtaa sitä kuumaa kesäpäivää, kun kävelimme yhdessä keskustassa, katselimme kirkasta taivasta silmiä siristellen. Lauloimme, emme välittäneet muista ihmisistä. Pystyimme laulamaan koko maailmalle. Pian minun pitäisi lähteä. Koulu alkoi, ja tuntui kuin vapaus riistettäisiin käsistä. Kävelen kouluun katsoen jalkojani, ja pari luokkalaistani pyöräilevät ohitseni. Näen kauempana Miran, parhaimman ystäväni. Hän katselee ympärilleen, kunnes huomaa minut ja hänen kasvoilleen nousee kaunis hymy. Heti tuntui paljon paremmalta. ''Mitä kuuluu? Juttelin eilen Jonin kaa varmaa kaks tuntia!'' ''Aijaa, kiva'', vastaan, ja yritän hymyillä. Kaksi kuukautta sain kuunnella sitä, kun Mira puhui Jonista. Heistä oli tulossa läheisemmät. Sen näki selvästi. Minun ja Jonin viettämät päivät kesällä eivät enää kiinnostaneet, ne valuivat hiljaa pois, ja pian katosivat. Luulin ennen, että olin Jonille tärkeä, hän sanoi jopa että tärkein. Tajusin, kuinka olin laskenut hänen elämässään. ''Oot ainut, kelle voin kertoa nykyään kaiken'', luki siinä viestissä, jonka Mira oli saanut Jonila. Näin tekstin yhä silmissäni, se naroi minulle. Minulle tuli jätetty olo. Kesällä Joni pystyi keromaan minulle asioistaan, tai niin ainakin kuvittelin. Viikot kuluivat nopeasti, vaikka sateiset syyspäivät masensivat selkeästi jokaista. Vihdoin oli taas viikonloppu, ja pyysin Miran meille yöksi. ''Me aijotaan muuttaa yhteiseen asuntoon, kauas Suomesta. Ollaan jo vähä suunniteltu meijän lasten nimiäki!'' Kuuntelin ja hymyilin. Sisälläni halusin huutaa. Menin muutaman viikon päästä kaverini synttäreille Miran kanssa, jonne tuli myön muutama muukin ystäväni. Katsoimme elokuvaa, söimme, juttelimme, ja kaikkea muuta normaalia. Tunsin hetken, että sisälläni oleva piinaava tunne katosi hetkeksi. Pian kuitenkin Joni soitti. Ei, ei minulle, vaan Miralle. Hän meni juttelemaan toiseen huoneeseen. Kaikki muut jatkoivat keskustelujaan, minä olin hiljaa. Myöhemmin sinä iltana Mira rupesi itkemään. Hän itki Jonin ja hänen pitkää välimatakaa. Menin hänen viereensä ja yritin lohduttaa, kunnes kuulin sen lauseen, mitä olin pelännyt kuulevani kaikki nämä kuukaudet. ''Mulla on tunteita sitä kohtaan ja tiedän että se tuntee samoin.'' Katsoin tyhjyyttä. Mietin minun ja Jonin välejä. Miksi meille kävi näin? Miksi ystävyytemme vain häviää? Olisin halunnut kertoa monia asioita, joita en enää kuitenkaan pysty sanomaan. Aivan kuin hän tuntisi minusta vain päällimmäisen kuoreni. Emme ole jutelleet kunnolla moneen kuukauteen, ja tämä kaikki alkaa sattua. Minut oli vaihdettu, siltä minusta tuntui. Minä vain liukenin pois. En enää tunne sinua.

Kommentit