Kirjoitukset

Läpileikkauksia.

Milena, 25.12.2008 22:21
Katsottu 1551 kertaa

Syytöntä Tyttö juoksee nurmikolla, puistossa keskellä kaupunkia. Täti-ihminen pysäyttää iloitsevan aurinkolapsen. ”Missäs sinun äitisi tai isäsi on?”, kysyy täti. Tyttö, noin viiden vanha, loihtii kasvoilleen hymyn. ”Äitiä minulla ei ole, ja lääkäri sanoi, ettei isääkään.” Tosiasiassa lääkäri sanoi, että isä voisi elää hyvinkin pitkään. ”Olen siis äiditön, ja isätön.” Täti-ihminen nyökkää ja lähtee pois. Kotona tyttö kaataa isänsä kahviin rotanmyrkkyä ja katselee tämän kouristuksia. Yöllä isä on jo kuollut. Mielikuvitus Poika survoo puolukoita setänsä peukalon paksuisella kepillä vaaleansinisen muoviämpärin pohjalle. Kaataa sekaan vettä. Hakee kotoaan viisi lasia. Yksi rikkoutuu matkalla, mutta se olikin ylimääräinen. Poika asettelee lasit rinkiin ja keskelle muoviämpärin. Kaivaa mullasta neljä lusikkaa. Kaksi poikaa ja yksi tyttö tulevat metsään. Juhlan järjestäjä sytyttää kynttilän ja tuo kakun. Kakku koostuu neljästä pullasta joiden päällä on tomusokeria. Poika asettaa kynttilän muoviämpärin viereen. Tytöllä on syntymäpäivät. Tyttö pussaa poikaa ja kynttilä kaatuu. Kolme pojannulikkaa katsovat tytön palamista ja hautaavat jäännökset maahan. Kyhäävät puusta ristin ja asettavat sen mullalle. Kotona suukon saanut poika kirjoittaa kirjeen ja menee metsään. Poika syö kielonmarjoja, laittaa haudalle tulppaaneita ja asettuu makaamaan sen päälle. Aamulla hän on sumu. Äiti lukee kirjeen ja käy hyvästelemässä poikansa. Laina-aika ”Tulisit sisälle”, poika pyytää. Tyttö pudistaa päätään ja istuu laiturilla. ”Aurinkokin laskee jo”, poika sanoo. Tyttö kyhjöttää yhä laiturilla. Laineet liplattavat hiljaa, käki kukkuu kaukana ja kaikkialla tuoksuu kesä. ”Sinä ajoit heidät pois”, tyttö kuiskaa, ”Sinun takiasi joutsenet lähtivät. Minä jään suremaan tähän.” Poika kääntyy ja kävelee ylös mökille. Tyttö kuulee, kuinka poika lukitsee oven. Hetken päästä, aivan äänettömästi, tyttö hiipii verannalle ja kurkistaa ikkunasta sisään. Poika itkee sohvannurkassa. Poika itkee, sillä hän luulee ettei tyttö rakasta häntä. Tyttö koputtaa varovasti oveen. Kun poika ei heti tule, hän istuu verannalle, selkä oveen päin. Poika tulee ulos, istuu tytön viereen. Kumpikin itkee hetken. He halaavat tietäen, etteivät näe enää. Musta auto kääntyy tielle. Kuljettaja nousee autosta ja ojentaa ohuen kirjekuoren pojalle. Sitten hän kaappaa tytön syleilyynsä ja suutelee tätä pitkään. Tyttö hymyilee ja he ajavat pois mustalla autolla. Poika istuu verannalla, itkee ja avaa kirjekuoren. Kihlattuni laina-aika on loppu. Ikuisuus Venla sovittaa sormuksia. Ei tämä, ei tuo. Tämä olisi nätti, mutta maksaa liikaa. Kihlasormuksia. Tuo olisi kiva, ottaisitko esille? Myyjä ottaa ja Venla sovittaa. Sovitettuaan kuuttakymmentä eri sormusta hän kiittää ja lähtee ulos kaupasta. Venlasta on hauskaa kuvitella menevänsä kihloihin. Aikalaskuja Yksi plus kaksi on kolmiodraama. Kirsikkapuu Sinä vuonna oli kaunista. Minä katselin ulos ikkunasta, itkin unettoman yön jälkeen ja koetin lämmitellä itseäni. Vai että muka äitiys ihanaa. Minä vihasin sitä. Lapsi huusi koko yön. Se huusi sylissäni aamullakin. Se huusi, kun laitoin sen lattialle. Lopulta raivostuin ja vein lapsen ulos. Oli huhtikuu, maa oli vielä roudassa, mutta kevään tulon huomasi selkeästi. Laitoin lapsen vaunuihin, peittelin ohuella viltillä ja työnsin järven rantaan. Otin kuluneet kengät sekä villasukat jaloistani ja työnsin vaunut niin syvälle veteen, kuin pystyin. Katselin niitä hetken, puin sukat ja kengät takaisin jalkaani ja kävelin sisälle taloon. Kukaan ei voinut kysellä lapsestani, sillä tapoin itseni. Kirsikkapuu kukki sinä vuonna aikaisin. Tässä hetkessä Nuori nainen, ehkä kahdenkymmenen kahden ikäinen, istuu olohuoneen nahkasohvalla, punaiset verhot lepattavat ikkunasta sisään työntyvässä ilmavirrassa. Vihreät silmät loistavat hämärässä valaistuksessa. Kesäkuu on järkyttänyt naista, ja tämä painaa neulan iholleen. ’Insuliinia’, olisi hän vastannut kysyttäessä. Nauranut naamionsa takana. Paskat se mitään insuliinia ole. Hän on huumeidenkäyttäjä. Kofeiiniriippuvainen ja polttaa tupakkaa marihuanan lisäksi. Radio soittaa Abban hätähuutoa. ”So when you’re near me darling can’t you hear me S.O.S” Nainen pyyhkäisee neulan jättämästä reiästä tulevan veren sormellaan ja virnistää. Rakas hänen vierellään lähti pois. Lähti kertomaan poliisille huumediilereistä kaiken. Naisella oli kiire tuhota soluttautuja. Hän ampui parvekkeelta. Kukaan ei huomannut, kuinka hän muutti vähäiset tavaransa, nousi junaan, matkusti toiseen kaupunkiin. Kävi kampaajalla, leikkautti ja värjäytti hiuksensa, nappasi roskiksesta hieman rikki olevat silmälasit. Nyt ne lepäävät keittiön pöydällä. Sohvan sai kierrätyskeskuksesta, ja hänen nimensäkään ei enää ole Helené Gordon, vaan Rosie Dervy. Punaiset verhot lepattavat edelleen. Veri naisen käsivarteen on jo kuivunut. Pelkoa Tyttö ja poika suutelevat pitkään. Sitten he käyvät avaamassa oven. Ihmisiä virtaa hämärään kerrostaloasuntoon. Keskellä olohuonetta on pelilauta, lasi ja kynttilä. Kaikki asettuvat sen ympärille. Yksi kuiskaa kysymyksen lasiin, jota on poltettu. Lasi lähtee liikkumaan ja pysähtyy sanan ’Kyllä’, kohdalle. Tyttö, joka kysyi kysymyksen vilkaisee muihin ja jatkaa. Hän kuiskaa toisenkin kysymyksen. Lasi liikkuu, muodostaa kirjaimista tytön nimen ja tyttö purskahtaa onnelliseen itkuun. Hän kysyy vielä yhden kysymyksen. Lasi kirjoittaa ’Tänään’. Tyttö on niin onnellinen, että unohtaa varoa, kaataa kynttilän ja kaikki pakenevat kauhuissaan. Kaikki muut paitsi tyttö, joka ei edes huomaa tulipaloa. Hän ei pääse enää ovelle, josta poika häntä huutaa. Hän juoksee parvekkeelle, nousee kaiteelle ja hyppää. Hautajaiset ovat viikon kuluttua. Kyyhkysiä Riitaa, joku heittää lasin seinään, lautaset ovat särkyneet jo aikaa sitten. Sannan poskesta tulee verta, muillakin on haavoja. Sanna itkee, pakenee kuistille ja värjöttelee kylmässä. Ensin Peppi suuttui miehelleen, ja syttyi riita. Lopulta kaikki, alkoholia juoneina, ryhtyivät sotaan. Sanna kuivaa kyyneleensä ja katsoo kyyhkysparvea. Ne lentävät hänen ylitseen. Jäässä Siniset silmät tuijottavat vedestä takaisin. Laituri on kylmä, vesi vielä vähän lämpimämpää. Hän sukeltaa veden alle, käy välillä pinnalla ottamassa happea ja sukeltaa uudelleen. Sitten hän lopettaa happikäynnit ja uppoutuu vedenalaiseen maailmaan. Lämmin ja kylmä virta yhdistyvät hänen alastomalla ihollaan, lokakuu on ollut poikkeuksellisen lämmin. Ahvenpari on mennyt piiloon, eikä simpukoitakaan juuri ole enää. Kuun valo suodattuu veden pinnan läpi, eikä hän halua tulla pois. Muutama myöhäinen kala tulee uteliaana katsomaan. Niitä hänen veljensä kesällä onki. Yksinäinen särki ui hänen ohitseen. Rantahämähäkki on kutonut verkkonsa osittain laiturin alle. Kaikki on taianomaisen kaunista. Aamulla järvi on jo pinnalta paperinohuessa jäässä, ja hän sen mukana. Kuunnellen Paita on keltainen, ihonmyötäinen, farkut tiukat. Kaiuttimista tulvii pianosoolo, tyttö kuvittelee olevansa yleisön edessä. Hän painelee pianonsa koskettimia täsmälleen samaan tahtiin kuin levyn soittaja. Hengästyneenä, kiihtyneenä hän lopettaa samaan säveleen kuin levy. Tyttö nousee, kumartaa kuvitellulle yleisölle ja sulkee pianon kannen. Levy on loppunut. Riitaisa lauantai Peitto, lakana, tyyny. Verhot olohuoneesta, sohva. Sokeria, jauhoja, murot. Peili, kaksi mattoa, omat tavarat. Lipasto ja sänky. Hänen tavaransa kannetaan autoon. Raskaana oleva nainen itkee kylpyhuoneessa, rukoilee jäämään. Maanantai, muutto uuteen asuntoon. Nainen lauantaina paiskoi tavaroita, huusi, käski häntä lähtemään. Ja hän lähteekin. Omien tavaroidensa kanssa. Nainen pärjätköön omillaan. Hymy omenapuilla Tyttö on kuin nukke, surusilmineen, itkuisine kasvoineen, letitettyine hiuksineen. Omenapuut houkuttelevat, siellä on tuttujakin. Onnellisuudesta melkein itkien hän viettää kauneimpia syksypäiviä siellä. Toivoen aina, että saisi nähdä kauniin hymyn. Kauniin hymyn, jota voi hymyillä ainoastaan kadotettu ystävä.

Kommentit