Kirjoitukset

Cold Terrain: Sara

Cloverfield, 09.01.2009 9:46
Katsottu 1737 kertaa

Sara heräsi vaimeaan pamahdukseen, joka kuulosti tulevan ylhäältä päin. Hän ajatteli sen olevan yläkerran naapuri ja nousi ylös mennäkseen kahvia juomaan keittiöön, koska ei hetken yrittämisen jälkeen saanut unta. Kännykän kello oli 11 aamulla, mutta seinäkello näytti kahtatoista yöllä. -Äh, pitikö ton kellon just nyt pysähtyä? Sara harmitteli ja vilkaisi ikkunaa, joka oli ulkopuolelta lumen vuoraama niin, ettei nähnyt katumaisemaa. -Onpas ulkona pimeää, hän tuumi. Sara meni keittiöön ja senkin huoneen ikkuna oli lumen vuoraama. Sara yritti käynnistää kahvikoneen, mutta se ei käynnistynyt. -No perhana... Sara kurkisti jääkaappiin ja löysi sieltä vain kolme energiajuomatölkkiä ja pakasteranskalaisia. -Miks mikään ei nyt toimi? Sara hämmästeli, kun huomasi jääkaapin olevan huoneenlämmin. -On kai käytävä talkkarin luona, kun ei sähköt pelaa, Sara tuumi ja meni eteiseen pukemaan päälleen. Hän varautui talvisäähän ja laittoi päälleen lumilautailuhousut ja niiden alle sukkahousut sekä villapaidan ja talvitakin, jonka hupussa oli karvareunus. Hän nappasi avaimensa ja samassa kun hän otti ovenkahvasta kiinni, räsähti lapion kärki tämän ovesta läpi pelästyttäen Saran. -Sara, oletko siellä? kuului ääni. -Timo, mitä ihmettä sä teet? Sara kysyi avaten oven ja hämmästyi nähdessään Timon ja kaksi muuta miestä seisomassa lumeen kaivetussa tunnelissa. -Viime yönä oli ihan hullu lumimyrsky, Sara. Lunta on nelikerroksisten talojen kattorajaan asti. Usko tai älä, Timo kertoi ja otti Saran kädestä kiinni ja otti hänet mukaansa, kun he lähtivät tämän talon luota. -Oli pakko rikkoo sun ovi, kun en tienny saatko asunnossas ilmaa. Asut sentää katutasol kuuskerroksises kerrostalos, Timo selitti kunnes saapuivat kohtaan, jossa oli kaivettu pinnalta suoraan alas. Ylhäällä aukon suulla näkyi pari ihmistä, jotka laskivat metalliset tikkaat alas asti. Timo antoi kahden muun miehen mennä ensin ja sitten Saran ja tuli lopuksi itse perässä. -Uskomatonta, Sara sanoi nähdessään kylmän, selkeän, lumisen maiseman. Joka puolella näkyi talojen kattotasoja, tai hiukan koreampien rakennusten muutama ylin kerros. Kaiken oli peittäny lumi ja sitä satoi edelleen. Lumikukkulan takaa nousi paksua savua, joka kohosi korkealle ilmaan paksuna pilveenä ja kukkulan taakse käveli ihmisiä rivakasti, joku juoksikin. Ihmiset vaikuttivat järkyttyneiltä ja jotkut olivat kylmissään. Yhden talon katolle oli pystytetty teltta pressulla ja sen alla värjötteli ihmisiä. -Tuus perässä, Timo sanoi Saralle ja tämä lähti hänen peräänsä kohti savun lähdettä. He nousivat kukkulalle Saran katsellessa ympärillä olevaa kaaosta ja Sara meni hämmästyksestä hiljaiseksi nähdessään kukkulan takaa paljastuvan jättiläismäisen lentokoneen rungon, joka oli pudonnut lumeen ja räjähtänyt. Lentokoneen osia oli siellä täällä ja kukkulan päältä näki kaukana olevia ruumiita, jotka olivat sinkoutuneet ulos lentokoneesta. Kone oli räjähdyksen vuoksi puoliksi musta ja savu tuprusi siitä yhä. Kukaan ei uskaltanut lähestyä sitä, koska ei tiedetty räjähtääkö se vielä. -Mä heräsin siihen kun tää räjähti, Sara sanoi ja jatkoi, -Mitä tääl tapahtuu? -Mä en tiedä, eikä muutkaan tunnu tietävän, Timo sanoi. -Kaikkien asunnoista meni sähköt, mitä nyt oon kyselly, ja lentokoneita on kuulemma putoillu muuallaki Suomessa. Joku joka oli ollu hereillä koko yön, kerto, että aluks oli normaalia, mut yhtäkkiä horisontissa näky valkone pilvi, joka ikäänku vyöry kohti. Se heppu oli meni talon sisälle eikä päässy ulos ennenku se kaivo tiensä ulos sieltä joidenki kavereidensa kanssa. Tää lentokonejuttu on viel pimeempi mysteeri, Timo kertoi. Sara pudottautui istualteen maahan ja alkoi itkeä. -Heiii... älä murehdi, kyl tää varmasti selviää, Timo painui kumaraan ja lohdutti Saraa. -Tuu, mennää pressun alle tonne noin. Sieltä saa kuumaa juomaa viel jonki aikaa, Timo sanoi ja nosti Saran maasta pidellen tätä kädestä ja johdatti hänet kohti telttaa. Jatkuu

Kommentit