Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Ronnie, 26.01.2009 9:59
Katsottu 1768 kertaa
Tiimalasi, sen hiekassa meidän aikamme valuu kide kiteeltä hukkaan /vaikka miten yritän saada sen kestämään/ Kerran sinä katosit, tehden minusta vain puolikkaan ja nyt, kun olet taas poissa, sydämeni on kuin kivi /hautautuneena siihen/ /meidän aikamme hiekkaan, jota minä aina vaalin./ Voiko säälittävämpää olla?
-:-, 01.02.2009 16:52
Jotenkin mielenkiintoinen tapa ilmaista vanhenemista ja ajan vähäisyyttä... Ja tiimalasia on käytetty mielenkiintoisesti vertauskuvana :P Jotenkin loppu jää kivasti ilmaan niinkuin olisi aika lähteä johonkin... Kaiken kaikkiaan omalaatuinen runo :)
Akhilleus, 10.05.2010 14:58
Kiitos kommentista :) joo, sen viimeisen lauseen tarkotus olikin tavallaan "kruunata" se runo paljastamalla tavallaan loppuratkaisu.
rufen, 29.01.2009 12:19
Eihän tiimalasin hiekka valu hukkaan; tiimalasin voi kääntää.