Kirjoitukset

Iäksi kadonnut

LYDI, 28.02.2009 18:40
Katsottu 1426 kertaa

Häpesin omaa yksinkertaisuuttani. Kun katselin kauniita piirteitäsi, leiskuvan punaisia hiuksiasi, hienostunutta nenääsi, aistikkaan ilmeen omaavia silmiäsi. Kun käänsin katseeni peiliin ja näin pyöreät pulloposkeni, perunamaisen nenäni ja pienet silmäni, sain itseni huonolle tuulelle. Olisin niin kovasti halunnut olla jotain sinun kaltaistasi, yhtä luonnollista ja kaunista, saavuttamatonta ja saavutettua. Oloni oli kerrassaan kummallinen. Jos olisin saanut valita, olisin valinnut sinun elämäsi: ei alkoholiin sortunutta isää, ei lesboäitiä. Niiden tilalle olisin saanut kuvankauniit vanhemmat, yhdessä vielä kahdenkymmenenkin vuoden jälkeen. Hyvät tulot, ei koskaan puutetta mistään. Rakkautta enemmän kuin kenelläkään muulla tuntemallani. Mutta olisipa sitä rakkautta jäänyt yli, edes vähän minulle. Olin kateellisempi sinulle kuin halusin myöntää. Olisin antanut kaikki maailman rahat, jotta olisin voinut olla kuin sinä. Sinä nauroit, kun sanoin haluavani olla sinä, nauroit niin pilkallisesti, että sydämeeni sattui kuin olisit viiltänyt tärkeintä elintäni veitsellä. Sanoit, ettet ollut täydellinen ja vaikka väitin vastaan, nauroit uudelleen. Et tajunnut kuinka paljon minulle merkitsi sinun täydellisyytesi. Minun esikuvani, minun saavuttamaton minäni. "Leanne", sanoit nauraen, "ei rahalla saa onnea, vaikka luulet niin. Uskon, että sinulla olisi yhtä suuret mahdollisuudet olla onnellinen kuin minulla, muttet käytä sitä mahdollisuutta. Sen sijaan upottaudut syvemmälle itsesääliisi, vihaan kaikkia muita kohtaan. Leanne rakkaani, ajattele nyt isääsi. Ei hänkään voinut tietää, että tarttuisi pullon kouraan." "Ei voinutkaan, mutta hän sai mahdollisuuden valita! Minä en saanut. Minut luotiin näyttämään tältä. Minun äitini on lesbo, isäni taas alkoholisti. Sinun äitisi on kaunein ihminen heti sinun jälkeesi ja isäsi on rikkain tietämäni. Minä niin haluaisin olla sinä." Nauroit taas helisevää nauruasi ja sait minut tuntemaan itseni entistäkin mitättömämmäksi. Tartuit käteeni ja suukotit suupieltäni. Ystävänä. "Leanne", sanoit lempeällä äänellä ja nauroit uudelleen. Mutta minä en halunnut naurua, minä halusin olla kaunis sinä. Sinä olit minun kauneuteni, sinä olit minun valoni. Minun pilalle mennyt elämäni, toivoni lähde. Ehkä olin liian takertuvainen, ehkä minun ei olisi pitänyt turvautua niin paljoa itsesääliin ja tyytymättömyyteen elämäni mallista. Olisin - jos olisin halunnut - voinut olla onnellinen, mutta sellainen ajatus tuntui niin mahdottomalta. Kun katsoin sammunutta isääni olohuoneen kuluneella sohvalla, sydämeni särkyi. Jos äitini ei olisikaan tullut kaapista tulos ja kertonut seurustelevansa työkaverinsa Annen kanssa, ei isäni olisi ruvennut käyttämään päihteitä. Hän oli aina ollut niin heikkoluonteinen, ettei kestänyt sellaista häväistystä. Äidistäni ei saanut puhua enää siinä talossa, edes hänen nimeään ei saanut mainita. Kaikki valokuvat hävitettiin, aivan kuten häntä ei koskaan olisi ollutkaan. Ja sellaisena minäkin lähtisin tästä talosta, ihmisenä, jota ei koskaan ollut ollutkaan. Iäksi kadonneena, sinun varjoosi kietoutuneena.

Kommentit