Kirjoitukset

Ikuinen uni

janifilth, 16.03.2009 17:53
Katsottu 1656 kertaa

Aivan tavallinen aamu. Aivan tavallinen päivä. Illassa ei ollut mitään poikkeavaa. Laskin pääni tyynyyn ja suljin silmäni. Kuuntelin tuulen hiljaista huminaa, kuvittelin mielessäni sen ikuista matkaa halki maiden, joita en koskaan ole nähnyt. Mieleni näytti minulle vieraita ihmisiä, miehiä, naisia, lapsia, tuntemattomia ihmisiä, ja silti on kuin olisin joskus tuntenut heidät kaikki. Lensin sieluni siivin, välittämättä ihmisistä, heidän tuhostaan, kärsimyksestään, sodistaan.. Luulen että Jumala tekee samoin, luulen että hän, se, luotuaan kaiken lakkasi välittämästä. Hän vain lentää maanpiirin yli, välittämättä ihmisistä, kuurona pienille rukouksille. Tai sitten hän on jo lähtenyt pois. Tai sitten hän on jo kuollut. Tai sitten häntä ei koskaan ole edes ollut. Sama se, en välitä edes hänestä. Unessani näen usein itseni, katselen itseäni kuin se olisi joku toinen. Se on joku toinen, en tunne itseäni. Olen kuollut satoja kertoja.. Olen palanut, ruhjoutunut, minut on ammuttu, minua on kidutettu.. Olen sen itse nähnyt. Eikä se kiinnosta minua. Olen nähnyt itseni hirtettynä, hirttäytyneenä, suutelemassa aseen jääkylmää piippua. Olen katsellut omaa kuolemaani itseni vierestä. Välinpitämättömänä. Ja sinä aivan tavallisen, mitäänsanomattoman päivän jälkeisenä yönä.. Nukahdin viimein. Olin unessani jälleen. Olin vapaa, lensin näkymättömin siivin minne vain, pakoon valvemaailman järkyttävää, turhaa, kaikessa turhuudessaan tuskallista olemassaoloa. En ole varma kumpi todellisuus on totta, ovatko uneni todellisia vai valvemaailman unia. Unessani en muista, en uhraa ajatustakaan todelliselle maailmalle.. Ja kun herään, unohdan uneni. En tiedä, kumpi on totta. Kerran unessani näin Paholaisen. Hän oli kuin utuinen heijastus itsestäni. Keskustelimme. Esitin hänelle, itselleni, toivomuksen. Toivoin, että voisin jäädä uneeni ikuisesti, että en heräisi enää koskaan. -Hyvä on, sanoi paholainen sanomatta sanaakaan ääneen, näin olkoon. Mutta tiedäthän.. Voidaksesi olla heräämättä enää koskaan, voidaksesi elää ikuisesti, on sinun kuoltava joka yö, jokaisena yönä sinun täytyy katsella kuolemaasi silmiin. Ikuisesti. -Tiedän, vastasin, mutta on helpompaa, on parempi kuolla jokaisena yönä kuin kuolla jokaisena päivänä vähän kerrallaan. Ennen katoamistaan Paholainen hymyili viekkaasti ja sanoi minulle: -Ennen lankeamistani olin enkeleistä suurin, Jumalan armeijasta vahvin, Hänen luoduistaan kaunein. Loistava enkeli, niin minua kutsuttiin. Mutta nyt.. Olen vapaa. Tapahtukoon sinun tahtosi niin maan päällä kuin taivaassa, hän kuiskasi minulle hiljaa, ja haihtui pois. En herännyt enää koskaan. Ruumiini lienee haudattu jo tuhat vuotta sitten. Lennän yhä maan päällä, olen kuollut tuhansia kertoja. Katselen ihmisen tuskaa korkealta, niin korkealta että en voi kuulla itkua, surua enkä turhia rukouksia. Ja olen vapaa.

Kommentit