Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Cloverfield, 27.03.2009 16:48
Katsottu 1648 kertaa
Las Vegas Yhdysvallat 12.6.2007 *************** Alice oli saapunut Las Vegasiin muutaman tunnin ajomatkan jälkeen. Las Vegasin keskustaan päästyään häneltä loppui bensa ja auto pysähtyi hitaasti keskelle hiljaista Las Vegas Strippiä. Joka puolella oli tuhoutuneita autoja, ruumiita, tulta ja savua. Palmuja oli kaatunut ajotielle ja ympärillä näkyvät uljaat kasinot olivat saaneet vaurioita. Niissä oli rekan mentäviä reikiä ja yksi korkeimmista kasinoista oli romahtanut. Hakattuaan vihoissaan rattia, Alice nousi autosta ja katseli ympärilleen. Alice kuuli takaa kimakan vihellyksen ja kääntyi ympäri. Puoliksi menneen limusiinin takana kättään heilutti punatukkainen valkoiseen toppiin pukeutunut nainen jolla oli side kääritty pään ympäri niin että se peitti toisen silmistä. Alice kipitti korkokengillään naisen luokse hypähtäen matkan varrella kuolleen miehen yli. –Oletteko kunnossa? Nimeni on Rebecca, nainen sanoi kun Alice saapui hänen luokseen. –Juu juu, olen Alice, Alice vastasi. Rebecan lisäksi auton luona oli kolme muutakin. Yksi nojaili autoon ja toinen kääri sidettä tämän jalan ympäri. Kolmas penkoi autoa sen sisältä. –Mä en vittu nää mitään! autoon nojaileva mies ulvoi. –Me epäillään että ne on japanilaisia, Rebecca kertoi hänen ja Alicen istuessa alas kun Rebecca oli vannottanut helikopterin saapuvan kohta. –Ei ne mitään japseja ole kun ryssiä! mies auton sisältä huusi. –Ei venäläisillä tälläistä teknologiaa ole, Derek! Rebecca huusi takaisin. Alice vain tuijotti maata miettien miestään ja murehtien lapsiaan. –Ne hyökkäs juuri Los Angelesiin kun tulin sieltä… ei ne mitään venäläisiä tai japanilaisia ole… Alice sanoi hiljaa. –Mitä sä höpötät, tietty ne on venäläisiä ku niil on sellaset lentovehkeet, Derek työnsi päänsä ulos auton ikkunasta. –Yks semmonen tappo mun miehen, Alice pidätti itkuaan. –Mikä yks semmonen? Rebecca kysyi ja kaikki kääntyivät Alicea kohti kuuntelemaan. –Semmosia Arnold Schwarzeneggereitä paitsi kolme kertaa suurempii ja niil on piikit seläs, Alice kuvaili ja kysyi vielä -Ettekö oo muka nähny? –No ei olla mitään tollasta nähty. Tääl Las Vegasis alko vaa yhtäkkii pyörii semmosii eri värisii lautasii taivaal. Ne tuhos kaiken ja niiden alta tuli narumainen säde joka joko listi tai kaappas ihmisiä sinne lentohäkkyrään, Derek kertoi. Alice nosti päänsä ja katsoi Derekiä. –Niitä muuten näkyi Downtown LA:ssa kun lähin sieltä, Alice sanoi. Hän pyyhki poskelle vierähtäneen kyyneleen ja nousi seisomaan. –Koska se perhanan helikopteri muka tulee? Alice tiuski. –Ota ny rauhassa, lupasivat radion mukaan etsiä eloonjääneitä tunnin sisällä, Rebecca lepytteli Alicea. –No voi vittu… kuului ääni heidän takaa. –Mitä nyt, Thomas? Rebecca kysyi mieheltä joka oli juuri saanut siteen laitettua edessään istuvalle miehelle. –Aston… Thomas sanoi osoittaen sormellaan autoon nojailevaa miestä. Tämä oli kuollut, vain hetkeä aiemmin hän oli valittanut sokeuttaan ja nyt hän oli kuollut. Derek vaikeni ja palasi takaisin autoon penkomaan sen tavaratiloja. Rebecca halasi Astonin ruumista ja asetti tämän makuulle ja kahdestaan Thomasin kanssa he peittivät sen auton penkeistä revityllä kankaalla. Kaikki, Derekiä lukuun ottamatta, istuivat autoa vasten katsellen taivasta. –Minulta ja Derekiltä meni pikkusisko, Rebecca kertoi surullisena. –Onko siis Derek veljesi? Alice yllättyi hiukan. –Juu on. Ja Thomasin tyttöystävä joutui yhteen niistä lentävistä lautasista, Rebecca sanoi ja jatkoi: -Mutta Astonista emme ehtineet saada mitään muuta selville kuin nimen. Minä ja Derek olimme töissä tuossa kasinossa, Rebecca osoitti korkeaa kasinohotellia jossa oli kolme valtavaa aukkoa. –Selviydyimme koska menimme parkkihalliin turvaan mistä muut juoksivat pois, hän jatkoi. -Hyökkäyksestä on nyt jo neljä tuntia, Rebecca sanoi mutta keskeytti äkkiä, -Hei helikopteri! tämä hypähti pystyyn kuuntelemaan. Kaikki neljä kuuntelivat hiljaa mistä päin ääni tulee ja he kääntyivät kun kuulivat sen tulevan etelästä. Korkean kasinon yläpuolelta ilmestyi armeijahelikopteri. Kaikki neljä riemastuivat ja alkoivat huutaa ja heiluttaa käsiään merkiksi siitä että selviytyjiä oli auton luona. Äkkiä Derek pysähtyi ja tämän otsa rypistyi. –Mitä se tekee? hän ihmetteli. He hätkähtivät kun helikopteri laukaisi ohjuksen joka sujahti korkealta heidän yläpuoleltaan. Kaikki kääntyivät ympäri ja he näkivät hiukan kauempana sinertävästi kiiltävän frisbeen muotoisen kymmenen auton kokoisen lentävän aluksen. Se teki kiepin kun ohjus oli osua siihen. –Ei, ei, ei! Rebecca voivotteli tukistaen itseään hiuksistaan. Aluksen reunojen ympärille muodostui musta reuna ja siitä lähti rivissä sinisiä kiteitä kohti helikopteria. Kiteet välkehtivät ja päästivät matkalla inisevää ääntä ja osuessaan helikopteriin tuli massiiviset räjähdykset ja helikopteri putosi kolmessa osassa alas. Derek oli tarttunut Alicea ja Rebeccaa kädestä ja veti heitä perässään juostessaan Thomas takanaan. He juoksivat pienen ruokakioskin luo ja Derek rikkoi sen ikkunan maasta ottamallaan kivenmurikalla. –Menkää tiskin taakse ja ootetaan hetki, Derek neuvoi ja hoputti Alicen ja Rebecan ikkunasta sisään. Sisään meno oli onneksi helppoa koska ikkuna oli maasta kattoon asti. He menivät palvelutiskin alle istumaan, Thomas viimeisenä perässä. –Se vitun vehje laskeutu, Thomas kirosi kurkattuaan tiskin kulman takaa. Hiljaisuuden keskellä kuului miten aluksen metalliset jalat upposivat asfalttiin. Kuului kaksi tömähdystä kun lihaksikasta olentoa hyppäsivät ulos aluksesta. Rebecca ja Alice olivat painautuneet toisiaan vasten ja Thomas ja Derek olivat heittäneet lattialle eteensä Alicen meikkauspeilin nähdäkseen kulman taakse aluksen ja olentojen luo. –Avaruudesta noi on tullu, Thomas sanoi hiljaa, -Ei tommosta teknologiaa oo Maassa. –Mustki vähä rupee tuntuu silt, Derek sanoi. Olennot nuuhkivat ilmaa ja työnsivät käsillään romuttuneita autoja pois tieltään kuin ne ne olisivat pahvia. –Just… Derek sanoi nähdessään tämän. Otukset kuulivat Derekin äänen ja käänsivät päänsä kioskia kohti. Jatkuu