Kirjoitukset

Minä ja tupakka

brittarannu, 25.04.2009 18:56
Katsottu 1407 kertaa

Katsoin, kuinka harmaa savupilvi ylettyi yhä ylemmäs kohti pilviä. Olo oli hetkellisesti hyvä, mutta ei sitä stressiä saanut häviämään millään. Naapuri tervehti minua tullessaan kotipihaansa. Keski-ikäinen mies, mutta piha silti paremmassa kunnossa kuin minulla.Otin taas pitkän henkosen ja tunsin, kuinka mielihyvä valtasi koko kroppani päästä varpaisiin. Yhtäkkiä kuului talosta kolahdus; juuri tätä varten olin jättänyt ulko-oven auki ja istunut rappusille. Samalla sekunnilla sammutin tupakan kivirappusille, hyppäsin pystyyn ja juoksin hengästyneenä keittiöön. Lauri makasi kyljellään kaatuneen tuolin vieressä lattialla tajuamatta itsekään, mitä oli tapahtunut. Kiskaisin hänet syliini, rauhoittelin häntä äidillisesti ja hyräilin tuutulaulua. Siinä se, kaikki taas kunnossa. Nostin vapaalla kädelläni tuolin takaisin pöydän ääreen ja laitoin Laurin istumaan siihen. Pääni huusi kahvia, joten käynnistin kahvinkeittimen ja otin puhtaan kupin kaapista. Istuin katselemaan pöydän ääreen poikani askarteluja. Moona tömisteli alakertaan hellemekossa, jonka olin ostanut hänelle viime kesänä Jyväskylästä. Olimme koko kesän siellä vanhempieni luona, minä ja lapset. Silloin olin yrittänyt lopettaa tupakoinnin, mutta pystyin olemaan tupakoimatta maksimissaan puolitoista tuntia. Moona oli sanonut minulle kultaisella äänellään että “älä polta enää, äiti.” Se oli koskettavaa, mutta en pystynyt lopettamaan. Kädet rupesivat tärisemään, silmät pyörivät kuin mielisairaalla ja jalat nykivät. Olen ajatellut, että ehkä mikään suhteeni miesten kanssa ei ole kestänyt sen takia, että yöllä herätän miehen 10 kertaa, kun käyn tupakalla. On myös hassua, että kukaan miesystävistäni kautta aikojen ei ole kuulunut tupakoitsijoihin. “Äiti, Noora ei herää. Se sanoi, että se haluaa aamiaisen sänkyyn.” Sanoi Moona kun astui keittiöön. Noora oli yksitoista, ja tällainen käytos varmaan kuului ikään. Moona oli kuitenkin aivan toista maata. Vaikka hän oli vasta 8-vuotias, auttoi hän minua aina kotiaskareissa, kauppakäynneissä ja ruuanlaitossa. Hän tuki minua omalla tavallaan aina kaikessa, vaikka mikä olisi. Laitoin Moonalle puuroa lautaselle ja itse otin kupposen kahvia mukaani ulos. Istuin taas kylmälle portaikolle ja sytytin tupakan. Olen aika lailla miettinyt, että mikä minua niin tupakassa viehättää. Olemme sen kanssa kuin paita ja peppu. Siellä missä olen minä, on myös tupakka. Se pieni pirullinen nikotiinipökäle. Jos minä lopettaisin kaveeraamisen sen kanssa, niin kyllä varmaan tulisi pörssiromahdus. Vaikka kuinka paljon varoitettaisiin tupakoimisen terveysriskeistä, tupakka olisi kuitenkin hyvä kaverini. Otin hörpyn muumi-kahvikupista. Voiko näin elää? Kahvia ja tupakkaa vain koko ajan. Vanheneeko silloin ennenaikaisesti? Aloitin polttamisen jo ammattikoulussa. Siitä lähtien minulla oli mennyt kaksi askia per vuorokausi. Lohdutusta saan siitä, että onneksi en ole alkoholisti. Siinä tapauksessa kuolla kupsahtaisin jo varmaan viiden vuoden kuluttua. Lapset joutuisivat kasvamaan lastenkodissa. Aivan kauheata. Sinä hetkenä jokin välähti aivoissani, ja tupakka putosi sormieni välistä. On parempi lopettaa tupakointi, vaikka mikä olisi. Aloitan uuden yritykseni nyt.

Kommentit