Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Cloverfield, 03.06.2009 12:38
Katsottu 1327 kertaa
Irina heräsi kun aurinko porotti suoraan tämän silmiä kohti. Hän ähkäisi ja laittoi käden silmiensä eteen, nousi ylös ja katsahti kelloa. Se näytti kahta päivällä. Muistaessaan olleensa yksin aiemmin, hän juoksi alakertaan etsimään perhettään taas. Mutta ei, kaikki oli samalla tavalla kuin ennen nukahtamista. Irina istahti keittiön pöydän ääreen ja tuijotti lattiaa, miettien missä kaikki voisivat olla. Oli kummallista, että hänen perheensä oli kesken työviikon kadoksissa, ja vielä oudompaa oli, että koko asuinalue oli autio. Siitä Irina alkoikin pohtia josko ihmisiä olisi keskustan suunnalla. Senaatintorilla, tai Kampissa, tai missä vaan. Irina meni takaisin yläkertaan pukeakseen päälleen. Hän avasi vaatekaappinsa oven ja otti sieltä siniset pillifarkut mitkä oli näön vuoksi rikottu niin, että siinä oli reikiä. Valkoisen toppinsa päälle hän heitti vaaleansinisen hupparin. Sotkuisen, tuuhean blondin tukkansa hän sitoi nutturalle ja silmänsä hän taas meikkasi tummaksi ympäriltä. Juostuaan alakertaan, hän pysähtyi kypäränsä kohdalla katsoen sitä. Äiti oli Irinalle aina sanonut, että kypärää pitää käyttää tai skootteri pysyy tallissa. Aina hän olikin kiltisti totellut, eikä ollut uhmannut mutta nyt hän otti kypärän mukaan ja laittoi sen penkin alle, ei päähänsä. Irina halusi nähdä kaiken selvästi, ja kypärän visiiri esti näkemistä hiukan. Pian hän olikin jo matkalla kohti keskustaa. Irina puikkelehti autojen väleistä ja yritti katsella niiden sisälle, josko siellä olisi joku. Suunnilleen puolen tunnin ajomatkan jälkeen hän lähestyi keskustaa ja oli jo Pikku Huopalahden kohdalla. Irina pysähtyi äkisti ja katsoi korkeita taloja sillalta. Kerrostaloista oli ikäänkuin räjähtänyt suuria osia, ja hiukan pienempi kerrostalo oli sortunut kokonaan. Kauempana näkyvä puisto jonka keskellä oli vettä, oli pilalla. Siinä oli suuria kraatereita, aivan kuin pommin jäljiltä. Irinan vatsassa muljahti. Kun hän alkoi katsella kerrostalojen seiniä, hän tajusi, että ne olivat täynnä suuria luodinreikiä ja maa oli täynnä pommin iskuja. Savua nousi tunkkaisena pilvenä läheltä keskustaa, joten Irina lähti taas eteenpäin skootterilla. Hetken ajelun jälkeen vasemmalla puolella näkyi jäähälli. Kohta vastaan tuli Oopperatalo, joka oli lähes maan tasalla. Näytti kuin siihen olisi pudonnut lentokone. Ja hetken katseltuaan, hän tajusi, että siihen todella oli pudonnut suurehko lentokone. Joka puolella näkyi lentokoneen osia, ja tarkasteltuaan maata vähän tarkemmin, hän näki ruumiita. Silpoutuneita, palaneita, elottomia ruumiita. Irina oli oksentaa mutta lähti ajamaan skootterilla eteenpäin. Pelko perheensä menettämisestä piinasi entistä enemmän kun hän näki tuhoutuneen bussipysäkin luona keski-ikäisen naisen ja kahden lapsen ruumiit. Irina oli purskahtaa itkuun, joten hän sammutti skootterin, ja vasta sitten antoi itsensä itkeä. Jatkuu.