Kirjoitukset

Rakkaudeton elämä

RockPrincesss, 29.06.2009 16:51
Katsottu 1427 kertaa

Pääsen koulusta kotiin. On perjantai. Näen onnellisia pareja, jotka suunnittelevat viikonloppuna elokuviin menoa ja muuta mukavaa. Näen myös niitä ei onnellisia pareja, joita ainoastaan pelko, pelko yksinolosta, pitää yhdessä. Näen pareja joiden välillä on sokeaa rakkautta. Sitä missä näkee vain kultansa hyvät puolet ja sulkee mielestään pahat. Pihalla on myös intohimoisia ja rakastuneita pareja. Nurkalla on punastelemassa pari tyttöä kurkkiessaan luokan komeinta ja tavoitelluinta kundia, joka on oikeasti pelkkä pelimies, joka leikkii tytöillä omalla pienellä leikkikentällään ja kerää heistä pisteitä. Kevät on selvästi tuonut tunteet pintaan, sillä pihalla kävelee myös kaksi tyttöä, käsi kädessä. Minä olen yksin. Minulla ei ole ketään. Olen alkanut ajatella että minussa on jotain vikaa. Etten ole oikean lainen. En ole ikinä ihastunut tai seurustellut. En tiedä. En tiedä enää. Mutta sydäntä särkee katsoa niin onnellisia kuin surullisia pareja, kun minulla ei ole ketään. Toivon että jonain päivänä, jonain kauniina päivänä, joku voisi rakastaa minua, pitää minua hyvänä. Odotan sitä päivää. Minä todella odotan. Mutta odotanko turhaan? Sitä ei voi tietää. Ehkä koskaan tielleni ei satu sitä oikeaa, jota etsin. Ja se on masentava tosi asia. Laahustan bussipysäkkiä kohti. Näen nuoren pariskunnan, juuri naimiseen menneitä luultavasti. He istuvat puistonpenkillä nojaten toisiinsa ja tuijottaen horisonttiin. Haluaisin tuollaisen onnen, tuollaisen tulevaisuuden. Mitä tapahtuu jos en löydä ketään? Kenen kanssa jaan tuollaiset hetket? Koiraa taluttava pariskunta kävelee minua vastaan. Pariskunta on jo saavuttanut keski-iän, mutta hekin ovat vielä täysin rakastuneita. Nainen antaa poskisuukon miehelle ja mies hymyilee naiselle. Pariskuntaa vastaan kävelee toinen pariskunta, myös koiran kanssa. Pariskunnat alkavat jutella toisilleen samalla, kun koirat tekevät tuttavuutta. Sydämeni riutuu ajatellessani, että koiratkin löytävät onnen. Mietin horoskooppiani. Tänään tapahtuisi yllättävä käänne. Pah. En minä horoskooppeihin usko, ne ennustavat aina jotain mikä ei sovi elämääni. ”Sinut tullaan pettämään” ”Lähimmäisesi kertoo yllättävän uutisen”. Ei ole ketään kuka voisi pettää minut. Ei edes lähimmäistä. Olen yksin. Kaksi vanhusta on lähtenyt iltakävelylle. Vanhempi mies kävelee nojaten toisella kädellä kävelykeppiinsä, toisella rakkaaseensa. He kävelevät vaivalloisesti, mutta yhdessä pääsevät eteenpäin. Mietin tuleeko minusta vanhana tuollainen, vai elänkö loppu elämäni yksin, viettäen eläkepäiviäni yksiössä, jossa en tee muuta kuin siemailen punaviiniä. En halua että minusta tulee sellainen. Mieluummin kuolen. Pelkään tulevaisuutta, koska se on epävakaa. Pelkään sitä todella paljon. Näen bussipysäkin jo kaukaa. Ja hahmon, hahmon joka vilkuttaa minulle. Kuulen hänen huutavan nimeäni ja kun näen huutajan, ilmeeni kääntyy väkisin iloiseksi. Loppu.

Kommentit