Kirjoitukset

Guys of the corner table | pt. 1

Cloverfield, 20.07.2009 20:10
Katsottu 1547 kertaa

Kävelin ruokalaa kohti, kaverini näkyivät olevan jo siellä. Kaikki viisi istuivat pyöreän kerman värisen muovipöydän ympärillä ruokalan nurkassa. Väistelin ruokalassa puikehdellessani monia tuttuja naamoja. Hain ohimennen vesilasin ja tervehdin historianmaikkaani juuri ennenkuin saavuin kavereideni luo. Istuin sinitakkisen Hanneksen viereen tämän vasemmalle puolelle. -No mo, tulit vihdoi. Kestiks koe noi kaua? Hannes kysyi siirtäen tuoliaan niin, että pääsin istumaan. Muut puhuivat keskenään. -Kesti ihan vitun kauan. Ärsyttävä koe, vastasin ja pummin oikealla puolellani istuvalta Timolta leivän. -Eerik! Vittu, en ees huomannu sua. Kauan sä oot istunu siin? Jani pöydän toiselta puolelta kysyi nousten hiukan ja kättelimme pikaisesti pöydän yli. -Vast tulin, vastasin. -Ai oke. Ni kuitenki, sit se horo kehtas... Jani jatkoi keskusteluaan Sanen, eli Santerin kanssa. -Mul o huome synttärit, jaksaks tulla? Et vastannu mu viestii, Hannes suoristi takkinsa väristä lippistään. -Tottakai. En voinu vastata, mul o saldo iha finito, haukkasin leipääni. -Paljon porukkaa tulos eli ei. Vaan me ja mutsiki lähtee menee heti ku kaikki on mestoil. -Mitä me tehää teil? Timo kysyi kuunneltuaan meitä. -Ollaaks me siel ja vedetää perseet vai.. -Ei vitus mitää perseit vedetä. Mutsi sano et saan istuu huonees kolme kuukaut jos löytyy ykskää pullo, Hannes tokaisi ennenkuin ehdin päättää lausettani. Hannes söi ällön näkösitä soppaa jota koulu tyrkytti aina torstaisin. -Oke, en sit tuo varastost mitää. Mut katokki ettei oo tylsää huome, sanoin ja hörppäsin vettä lasista. -Haha, näytänks mä silt et mu synttäreis o tylsää? -No hyvä. Mut älä oota mitää lahjaa, mä oon ny persaukine. -Hahaha! Joojoojoo, sä et oo ikinä antanu mulle lahjaa ja me ollaa tunnettu ekalt luokalt asti. -Nii ja nyt on jo ysiluokka menos. Vittu, pitäsköhä sen kunniaks ostaakki lahja? -Älä ny ala liian vaikeeks itelles, Hannes sanoi ja nauroimme. Vaikka olikin hiukan kuuma, pidin kapean nahkatakkini päälläni ja siemailin vain lisää vettä. -Eerik, miten meni koe? Janin oikealla puolella istuva Lauri kysyi. Laurilla oli taas kerran päällään harmaa huppari jossa oli paljon tummanvihreitä kuusia. -Siinähän se, päin persettä, vastasin. -Meil oli vissii sama koe, hän sanoi. -Ai oli? -Jotai semmost se maikka höpötti. En sit tiiä, Turvanen puhuu välil iha mitä sattuu. -Haha! En ollu muute tajunnu et Turvane o su historianmaikkas, nauroin. -Voit vaa kuvitella millasii ne tunnit o, Timo sanoi. Lauri ja Timo olivat samalla luokalla. -Se vaa lässyttää jostai sen maaseutumatkoista ja miten se pärjäs armeijassa nuorena, Timo jatkoi. -Nii, nii! Sit se kysy kerra et onks kaikil luokan jätkil tyttöystävii ja ku vaa se Rami viittas ni se sano et ”muista kohdella sitä hellästi tänää illalla”! Lauri nauroi ja pyyhkäisi vaaleita hiuksiaan pois silmien edestä. -Rami meni iha sekasi ja jäi piikittelee sitä tunnin jälkee, Timo sanoi. -Rami ny ottaa asiat aina vähä itteesä tai kokee et joku yrittää viedä sen rumaa ämmää, totesin ja puraisin taas leipää. Pyyhin murusia tummansinisiltä farkuiltani. -Hei, hei! Timo töni kädellään kylkeäni. Katsoin tätä. -Heihei itsellesi. -Tuutsä huomen meidän kautta Laurille? -Kui? -Ne sun tähtikengät tuli, laitat ne samal jalkaas ku lähetää. -Nyt jo tuli? Misken tänää voi? -Meen faijan kaa ostarille, sori. -Huomen sit joo. Kato et su veli ei ehi tuhoo niit, sanoin Timolle joka nauroi ja pyyhki oman leipänsä muruja keltaisesta t-paidasta ja harmaista kangassortseista. -Tottakai, mä laitoin ne heti aamul piiloo mu yläkaappii. -No hyvä. Jani hei, kai sä tuut Laurille huome? kysyin tältä. -Kyl se tulee, Hannes ehti vastata Janin puolesta. -Tuun mopol, voin tulla koukkasee sut siin matkal, Jani ehdotti ja työnsi paksusankaisia tummennettuja silmälasejaan lähemmäs silmiään. -Joo mut mennää Timon kautta, haen silt kengät. -Oke, käy hyvi. Huomasimme kellon näyttävän jo varttia vaille kahtatoista ja meidän tulisi mennä luokkiimme. Nousimme kaikki ylös nopeasti. Santeri puki keltaisen t-paitansa päälle ohuen napitettavan villapaidan ja katsoi ettei mustien pillifarkkujen pitkät lahkeet menneet skeittikenkien alle. Timo pyyhki vielä leivänmuruja sinisiltä farkuiltaan kun me muut aloimme jo poistua. Lauri napitti ruudullisen kauluspaitansa ja nosti repun selkäänsä. -Mitä sul o? Santeri kysyi minulta. -Mantsaa, eli päiväunien aika, vastasin muka haukotellen ja Santeri naurahti. Menimme kaikki eri suuntiin paitsi Lauri ja Timo jotka siis olivat samalla luokalla. Me muut olimme eri luokilla jokainen. -Ei mut, tekstaillaa viel iltapäiväl, homot, Jani sanoi ja kaivoi takataskustaan mustan pipon ja peitti mustat hiuksensa sillä. -Jeah, tekstaillaa, Santeri sanoi ja me muut nyökkäsimme ja poistuimme.

Kommentit