Kirjoitukset

Vääriä johtopäätöksia

Cathy, 14.05.2003 0:00
Katsottu 2139 kertaa

Oli sateinen päivä. Istuin kahvilassa, kun en jaksanut lähteä kävelemään sateisille kaduille. No kahvilaan saapui myös hyvä ystäväni Milla. En ollut nähnyt häntä pitkään aikaan. Tarjosin Millalle kaakaon ja kyselin kuulumiset. "Sinähän tiedät sen söpön pojan, sen Petrin josta olen ollut kiinnostunut. No se on nyt mun entisen bestikseni kans." Milla kertoo. "Ai Lauran kanssa?" kysäisin ja hörppäsin kaakaota. lisäsin sit:" Alahan kertoa koko juttu!" Milla on hieman mietteliään näköinen ja ottaa hyvän asennon: "Vähän aikaa sitten oli bileet Matin luona. Minä ja Laura valmistauduimme meillä ja ilmaannuimme ihan ajallaan paikalle. En minä olisi sinne menny, mutta kun Petri oli lähettänyt niin ihanat kutsukortit, että olihan sinne pakko mennä." Samalla Milla otti lompakostaan kortin ja ojensi sen minulle."Olihan siellä bileissä hauskaa ja juttelin ja bailasin muutamien ihan tuntemattomienkin kanssa. Petri vilkuili meitä koko ajan ja olin siitä onnellinen. Tuli muutama hidas kappale ja Petri tuli meidän luo. No hän pyysikin Lauraa tanssimaan. Hitaiden jälkeen en enään nähnyt heitä, joten lähdin surullisena pois." Tilasimme toiset kaakaot. Milla joi muutaman kulauksen ja jatkoi tarinaansa:" Seuraavana aamuna koulussa, Laura ja Petri tulivat käsikädessä vastaan. Tuijotin heitä hetken aikaa, Ja Laura yritti kertoa minulle jotain. Käännyin vain ja lähdin kotiin. En kestänyt katsella heitä. Oishan Lauran pitänyt tietää se, kuinka paljon Petristä välitin. Elikkä olin vihainen Lauralle siitä, et oli vienyt mun ihastukseni mun nokan edestäni. Yritti Laura kyllä soittaa ja muutenkin saada kontaktia, mutta en vastannut hänen puheluihinsa saatika kirjeisiin. Nyt pari päivää siten ymmärsin sen, että olin ollu vain ihastunut Petriin ja Petri oli Lauraan. Minun ja Petrin kemiat eivarmaankaan olisi toiminut. Mutta nytten en osaa pyytää asiaa Lauralta anteeksi, sillä tunnen tehneeni vääryyttä häntä kohtaan." Milla lopetti surullisesti huokaisten tarinansa. Olin jo aikoja sitten huomannut Lauran istuvan aivan meidän takana. Hän kuunteli hyvin tarkkaavaisena jutun loppua. Sanoin kaakaokupin takaa: "Minusta sinun olisi parasta pyytää ihan henkilökohtaisesti anteeksi" "En minä uskalla. Entä jos hän ei halua kuunnella minua?" pisti Milla heti vastaan. kehoitin Millaa katsomaan taakseen. Samassa Laura jo tervehtikin hyvin iloisesti meitä kumpaakin.

Kommentit