Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
India, 01.08.2009 2:22
Katsottu 1257 kertaa
Niin ne tilanteet vain muuttuvat ja minulle tarjotaan uusia lääkityksiä ja uusia harhakuvia, kauniimpia kuin todellisuus En ole aina täysin varma mille oikein nauran tai miksi yksinäisen lapsen itku pelästyttää, enkä muista eilisestä mitään hentoa kättä selkeämpää Kiipeän katolle pakoon vieraita kasvoja ja uneksin tyhjyydessä lentämisestä, tilasta jonne ei mahdu paljon aikaa tai ajatuksia, eikä yhtään omaa peilikuvaa, joka voisi kiduttaa harhautettua mieltäni Jos en kuulisi näitä ääniä päässäni eksyisin kokonaan ja olisin yksin, vain minä ja lohduton hiljaisuus sisälläni
Irishe, 02.08.2009 20:41
Sinussa todellakin on runoilijan ainesta. Olen ennenkin runojasi lukenut, mutta tämä jostakin syystä koskettaa minua erityisesti. Olen todellakin sanaton. Tuntuu että jokainen lause jonka koetan palautteeksi kirjoittaa menee väärin päin. Joten tyydyn sanomaan. Kiitos mahtavasta lukukokemuksesta!