Kirjoitukset

E-Ohio text log 2

Cloverfield, 03.08.2009 18:55
Katsottu 1652 kertaa

Opening text log 2 Please wait... Text log 2 open_ -Kevin? Sinäkö siinä? En näe.. silmäni... Isä makasi paikoillaan ja huomasin tämän tyhjät, veriset silmäkuopat. -Mitä tääl on tapahtunut?! nostin isääni ja otin tämän halausasentoon. Isä oli jo ihan kylmä. Suljin taskulampun ja annoin silmieni tottua pimeyteen. Kipinöiden lennellessä isän kasvot välähtivät välillä näkyviin. -Ne hyökkäsivät, olemme jo kaukana... Täältä ei pääse enää pois... isä sanoi yskien ja vetäen henkeään useasti. Olin hämmennyksissäni. -Mitä sä meinaat? Mitkä hyökkäs? yritin kysellä, mutta isä lakkasi hengittämästä eikä sanonut enää mitään. Painoin hänet itseäni vasten ja itkin. Isä oli ainut mitä minulla oli enää jäljellä ja nyt hänkin on poissa. Nousin nopeasti ja etsin komentosillan ohjaustietokoneilta sitä systeemiä, jolla otetaan yhteyttä muihin aluksiin jonkin matkan sisällä. Löysin kuin löysinkin kommunikaatiolaitteet mutta ne olivat pimeänä. Löin suutuksissani tietokonepöytää ja yritin epätoivoisesti keksiä mitä tekisin. Mitään ei kuitenkaan tullut mieleen ja keksin, että voin avata ikkunoiden suojapellit. Kahva sijaitsi huoneenlevyisen tietokonepöydän vasemassa reunassa ja kävin kääntämässä sen ylöspäin. Kuului kolinaa, sihahdus, merkkiääni ja pellit alkoivat lohkeilla lukituksesta ja liukuivat ikkuinoiden edestä pois paljasten musta avaruuden ja edessäpäin näkyvää aluksen keulaa. Kaukana näkyi aurinko mikä luultavasti oli Niktrunussysteemin aurinko. Muuten avaruus oli mustaa tällä alueella. Menin paniikkiin. Aiemmin hereillä ollessani, olimme asteroidiriradalla ja emoalus näkyi horisontissa. Nyt näkyi vain pelkkää mustaa avaruutta ja pieni kirkas aurinko. Olin ajautunut keskelle tyhjyyttä ja olin luultavasti yksin isossa aluksessa. Aluksessa josta ei saanut yhteyttä minnekkään. Menin istumaan isän ruumiin vierelle ja katselin tämän verisiä kasvoja. Isä oli hyvin samannäköinen kuin minä. Vaaleanruskeat taaksepäin geelillä litistetyt hiukset, paksut ja tummat kulmakarvat, pienet, siniset silmät ja kapea suu. Olin isäni näköinen, mutta hiukseni aina ajelin lyhyeksi. Kuului räjähdys taas alapuolelta. Aloin pohtia oliko alukseen hyökätty. Kuitenkaan ei käynyt järkeen, miksi alus oli ajautunut keskelle tyhjää avaruutta. Huomasin isäni valkoisen takin rintataskusta roikkuvan avainnipukan ja muiden avainten joukossa siinä oli litteä, pyöreä metallinen poletti. Muistin sen vievän aluksen ainoaan, erittäin hyvin salattuun hyttiin joka oli aluksen kapteenin turvaksi rakennettu. Tässä aluksessa vain isäni, aluksen kakkoskapteeni ja tietysti minä, tiesimme hytin olemassaolosta. Tiesin, että jos tässä avaruuslaivassa olisi epäturvallista, olisi minun hyvä mennä sinne hyttiin. Nyt kuulin räjähdyksen joka ei tullut enää kovinkaan kaukaa. Itseasiassa, kun kävelin turvakameramonitorien luokse, näin aulassa savua. Itsesuojeluvaistoni kehotti minua ottamaan poletin. Nappasin sen isäni avainrenkaasta ja nousin seisomaan ja asetin poletin pikkuruiseen, lähes huomaamattomaan aukkoon jota sain etsiä katosta hetken aikaa. Kuului hiljaisia kolahduksia, pihinää, elektronista surinaa ja lopulta katosta laskeutui tikkaat. Tartuin tikkaisiin, katsoin isäni ruumista ja lähdin kiipeämään tikkaita pitkin ylös. Sain kiivetä ahtaiden seinien välissä ja kuulin kuinka turvaluukut sulkeutuivat perässäni kiiveetessäni ylöspäin. Lopulta saavuin pieneen hyttiin, Katsoin aukkoa lattiassa josta olin tullut ja näin kuinka monimutkaiset kalterin peittivät reitin ja vihdoin kirkkaansininen turvaluukku meni kiinni ja salpautui umpeen. Laskin kannen kiinni ja pistin vielä senkin lukkoon poletilla. End of text log 2_

Kommentit