Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
maggie, 10.08.2009 22:52
Katsottu 1403 kertaa
Kävelemme sateessa uudessa ja puhtaassa tuoreita hengittäviä ajatuksia ajasta ja ajattomuudesta sinun silmiesi mahdottomuudesta Keväisin hyväilemme tuulta kutsumme sen mukaamme ihanteet ihastuksissaan jotakin arvokasta katsella sydäntemme arvottomuuteen katoavia lauseita Näin yötä vasten kirjoitan sinun nimesi tuuleen Luullakseni sinäkin tiedät sen ettei aika katoa silmiesi tyhjyyteen Tarvitsimme niin kauneutta, hyvyyttä ja kultaa kalliimpaa olisi ollut elää oikeasti maksamme liikaa painottomuudesta ja siitä tunteesta kun herää yksin pimeään Ajatuskin virtaa yöhön pelastamaan laulujemme kaikuja Pelkäämme silti liikaa elääksemme unelmaa ja tarvitsemme liikaa turhia lauseitamme Takaisin ei pääse koskaan