Kirjoitukset

Arachnos Phobos

janifilth, 22.08.2009 18:51
Katsottu 2487 kertaa

Valkoiseen takkiin pukeutunut mies otti preparaatin varovasti pois mikroskoopin alta. Liikkeet olivat rutinoituneet, hyönteisen tunnistaminen ei tuottanut ongelmia, eikä sen puoleen minkäänlaista haastetta, kuten hänen työnsä ei ollut tehnyt pitkiin aikoihin. Hän pyörähti tuolillaan ja kirjoitti: NÄYTE 34 (264887) Kotisirkka (Acheta domesticus), Hussyrsa, House Cricket. Ilkeän näköinen ja pitää meteliä, mutta ei siitä muuta haittaa pitäisi olla. Esa huokaisi syvään katsoessaan avustajansa valmistelemia preparaatteja. Ötököitä laidasta laitaan. Maapallon elämä koostui suurimmaksi osaksi hyönteisistä, voisi siis luulla, että hän olisi monikymmenvuotisen uransa aikana nähnyt monenlaista kiehtovaa eläinmaailman ihmettä. Paskat, hän ajatteli. Hän tutkiskeli hirvikärpäsiä, joita hätääntyneet ihmiset olivat raapineet päänahastaan. Punkkeja, joiden löytäjä oli täysin varma saaneensa Lymen taudin. Kiinnostavin tapaus viime aikoina oli ollut kaksi-ja puolisiipinen raatokärpänen. Sen normaalirakenteisten sukulaisten kanssa hän muuten kyllä pyöriskeli samassa sonnassa viikoittain. Mutanttikärpänen. Kärpäslätkää se kaipasi, ei yliopistotason tutkimusta. Lähtiessään ruokatunnille hän ei huomennut kahta pientä vipeltäjää, jotka vikkelästi juoksivat laboratorion nurkasta hänen työpöytänsä alle. Hän lopetteli ateriansa. Huolimatta työnsä rutiininomaisesta tylsyydestä tämä iltapäivä olisi jännittävä; hän pääsisi uppoutumaan intohimonsa kohteiden, hämähäkkien maailmaan. Esalla oli oma hämähäkkifarmi, jota hän hoiti suurella antaumuksella ja monia pieniä lajeja hänellä jo oli, ja sitten oli myös hänen aarteensa, lemmikkinsä, Theraphosidae, 15-senttinen meksikolainen tarantella. Mutta tänään oli kuitenkin aivan erityinen päivä. Viimein hän saisi käsiinsä kauan odottamansa erikoislähetyksen. Brasilialainen kollega, jonka kanssa hän oli ystävystynyt, oli luvannut lähettää hänelle munakotelon. Nephila- sukuinen verkonkutoja olisi äärimmäisen kiehtova tutkittava. Legendaarinen, eteläamerikassa jopa jumalan asemaan noussut hämähäkki olisi jotain sellaista, minkä vuoksi kannatti istua vuosikausia tuijottamassa tupajääriä mikroskoopilla. Paketti oli saapunut samana aamuna. Tutkija avasi sen varovasti, ja nosti silkkiseittiin kiedotun sisällön itse tekemäänsä hautomoon. 250 hämähäkin munaa. Enää tarvittaisiin hiukkanen hyvää onnea, ja pian hänellä olisi huollettavanaan ihka elävä Nephila. Hän ei kuitenkaan huomannut, että laatikossa oli pienen pieni reikä. Kaksi viikkoa paketin saapumisen jälkeen pieni hämähäkki ei ollutkaan enää niin kovin pieni. Se oli jo niin iso, että se alkoi tuntea olonsa ahtaaksi vanhassa nahassaan. Jos ihmisen aistit olisivat tarpeeksi tarkat, hän voisi kuulla, kuinka kevyt ratkeamisen ääni halkaisisi ilman. Hän voisi löytää otuksen pimeästä nurkasta ja nähdä hämähäkin kovan kitiinikuoren halkeavan. Kahdeksan läpitunkemattoman mustaa, välinpitämätöntä silmää tuijottaisivat keskittyneesti eteenpäin, ehkä suoraan tunkeutujan silmiin. Se ryömisi ulos kuorestaan ja pullistaisi nyt jo huomattavan suurta takaruumistaan. Kahdeksan pitkää, karvaista raajaa haroisivat ilmaa, kun se venyttelisi. Ihminen voisi katsella kun hämähäkki jäisi hetkeksi paikalleen, aivan kuin miettisi, mitä tehdä seuraavaksi. Näin tapahtuikin, vaikkakaan kukaan ei ollut katselemassa, vaan se sai luoda nahkansa rauhassa. Sitten, kun hämähäkki tunsi sopeutuneensa uuteen kuoreensa, se otti ensimmäiset, varovaiset askeleet ja lähti saalistamaan. Kahdeksanjalkaisen olennon onneksi se huomasi uuden kotinsa olevan hyönteistutkijan laboratorio. Suurin osa ötököistä oli tosin jo kuolleita, mutta se vaistosi huoneessa olevan jotain elävää. Se juoksi nopeasti läheisen pöydän alle. Vaikka olikin yö ja hämärää, se ei halunnut tulla nähdyksi. Hämähäkki kiipesi pöydälle ja havaitsi aavistuksensa osuneen oikeaan. Lasisessa laatikossa oli kymmenkunta lajitoveria, täysikasvuisia, mutta silti pienempiä kuin se itse. Jotenkin se kykeni alkukantaisen vaistonsa avulla aavistamaan, että vaikka se olikin kaukana kotoa, saalis olisi peräisin samalta seudulta kuin se itse. Se kiipesi sileää lasipintaa pitkin laatikon päälle ja huomasi kannen ja seinän välissä olevan raon. Jos se oikein yrittäisi, se saattaisi mahtua siitä laatikon sisään. Eivät toisetkaan olleet pienimmästä päästä, mutta niistä ei olisi sille itselleen uhkaa. Verkonkutojia, eivät siis myrkyllisiä. Se tunnusteli laatikon sisäilmaa eturaajallaan ja sävähti hieman, kun yksi noin viisisenttisistä Nephiloista säntäsi pakoon hipaisten sen jalan herkkiä aistinkarvoja. Jos se kykenisi hymyilemään, se hymyilisi. Mutta se oli hetken täysin liikkumatta, kuolleet, mustat silmät tuijottivat avutonta saalista joka tiesi mikä sitä odottaisi, mutta ei voinut tehdä mitään. Hämähäkit tuijottivat toisiaan. Saalistaja tunsi myrkyn maun suussaan. Silmänräpäyksessä se hyökkäsi ja puraisi yhden ainoan kerran avutonta, kokoon käpertynyttä Nephiliaa. Metsästäjä seurasi, kun saalis yhtäkkiä lakkasi liikkumasta. Tapahtuma oli kestänyt kaikkiaan ehkä pari minuuttia, mutta nopeaa loppua toivonut verkonkutoja tiesi, että sitä ei sille suotaisi. Se oli halvaantunut, ja tunsi kuinka myrkky alkoi hitaasti sulattaa sitä sisältäpäin. Saalistaja lähestyi, asettui verkonkutojan yläpuolelle ja alkoi syödä. Metsästyksen jännityksessä se ei kuitenkaan huomannut, että nyt sitä tarkkailtiin. Samansukuinen naaras tuijotti sitä herkeämättä lasikaton läpi. Valkotakkinen mies oli syventynyt tutkimaan Nephiliaa mikroskoopillaan. Hän kirjoitti sokkona oikealla kädellään muistiinpanoja, tutki tarkasti hämähäkin mittasuhteita, jalkojen pituudet, leuat, takaruumin muodon. Varovasti hän avasi hyönteisen, ja tutki sen sisäelimiä. Yhtäkkiä hän havahtui, kun näköalueen rajoilla liikkui jokin. Hämähäkki. Liian suuri ollakseen Nephilia, sen hän huomasi heti nähdessään kuinka noin 13-senttinen hämähäkki katseli häntä puolen metrin päästä. Hän rullasi tuolillaan hieman lähemmäksi, ja hämähäkki hyökkäsi. Se upotti myrkkyä tihkuvat hampaansa tutkijan housun lahkeeseen ja tajusi tehneensä vakavan virheen. Sen myrkkyleuat suihkuttivat tappavaa annostaan ilmaan, kun mies hyppäsi ja löi kädellään otusta, joka lensi vastakkaiseen seinään ja jäi makaamaan liikkumattomana lattialle. Esa pyyhkäisi hihaansa otsalleen kihonneen hien ja vangitsi elottoman hämähäkin juomalasin sisään, otti siitä muutaman kuvan, ja lähetti ne brasilialaiselle kollegalleen. Lähetyksessä taisi olla jotain muutakin. Vastaus saapui parinkymmenen minuutin kuluttua. Brasilialainen kiitti onneaan; hänen lähettämässään laatikossa oli todellakin ollut jotain, mitä siellä ei missään nimessä pitänyt olla. Brasilialainen vaeltajahämähäkki, Phoneutria, joka oli nimetty kreikkalaisen murhaajatarta tarkoittavan sanan mukaan, oli livahtanut laatikkoon. Todella kiehtova, harvinainen eläin, jonka ilmaantuminen tutkimuksen kohteeksi edellytti tosin sen varmistamista, ettei eläviä yksilöitä ollut lähistöllä. Esa alkoi kirjoittamaan vastausta viestiin. Naaras katseli kylmästi, kun sen kumppani surmattiin. Sen olisi aika munia, mutta ongelmana olivat laboratorion kliiniset tilat. Munat tarvitsivat lämpöä, kosteutta ja ravintoa. Se hivuttautui seinää pitkin lähemmäs tietokoneensa ylle kumartunutta miestä. Tutkija sai viestinsä valmiiksi. Hän kertoi tutkijatoverilleen aloittavansa välittömästi toimet sen varalta, että myrkkyhämähäkkejä olisi enemmän. Hän klikkasi hiirellä "lähetä"- nappia, ja tunsi piston niskassaan. Esa hyppäsi tuoliltaan ja haroi niskaansa, löytämättä kuitenkaan mitään. Kaikki tapahtui aivan liian nopeasti. Hämähäkkinaaras oli jo pudottautunut lattialle ja livahtanut takaisin varjoihin. Mies otti puhelimensa ja näppäili numeron 112, ja kun asiallinen naisääni vastasi, hän ei pystynyt enää kertomaan asiaansa, vaan lyyhistyi halvaantuneena lattialle. Viisi pitkää minuuttia mies tuijotti huoneensa nurkkaan kykenemättä edes liikuttamaan silmiään. Varjoista ryömi esiin jotain mustaa, joka lähestyi uhriaan hitaasti, kiduttavan hitaasti. Esa yritti huutaa, viimein kirkua tuntiessaan suuren, mustan, munia pullollaan olevan Vaeltajan asettuvan niskaansa ja alkavan laskea kymmeniä pienen pieniä munia hänen ihonsa alle. Pöydällä tietokone ilmoitti vastaanotetusta sähköpostista. ----------------- Kyllä vain, kärsin hämähäkkikammosta..=)

Kommentit