Kirjoitukset

Guys of the corner table | pt. 8

Cloverfield, 23.09.2009 13:06
Katsottu 1422 kertaa

Istuin matikantunnilla melko takana ja seurasin maikan tylsiä lässytyksiä kunnes vieressäni istuva tummaihoinen Patrik kurottautui lähemmäs minua. -Tiedätkö mitä, Eerik? Patrik kysyi kuiskaten. -En tiedä, kerro, kehotin. -Tos pari päivää sitte mä pokasin yhen herkullisen näkösen, vitun seksikkään mustan muijan, Patrik kertoi. -No hyvä sulle. -Eiku tarina siihen loppunu. Kato ku tosiaan sen ämmän piti olla musta, mut ku päädyttiin punkkaan ja sain siltä topin, pikkuhousut sun muut jutut pois, ni paljastu et se oliki valkone! Patrik sanoi jo hiukan kovempaa ja opettaja mulkaisi meitä. Näyttelimme katsovamme taululle. Kun opettaja kääntyi pois, Patrik kuroutui taas minua kohti. -Sä siis kellistit valkosen muijan, nauroin hiljaa. -Joo, joo! Sil oli itseruskettavaa ja kaikkee muuta tollasta paskaa sen kasvoilla ja käsillä et se näytti tiäks iha mustaihoselta naiselta. Sen persekki oli nii iso ni olin helvetin hämilläni, Patrik kertoi silmät suurina. -No jatkoitko järkytyksen jälkee vai jätitkö kesken? -Hei, musta tai valkone, kyllä mulle pesä on aina pesä. -Näin on mullekin, myönsin. Tunnin päättyessä, kävelin ruokalaan taas pöydän ääreen. Jani ja Timo istuivat siellä jo. -Eerik saapuu, Jani julisti. -Jätkä kans syö kokoaja, totesin kun Timo istui Snickers-patukka kourassa ja limupullo pöydällä. -Minkä mä sille voin et on nälkä kokoaja? Timo tiuskaisi ja nosti farkkujaan, ettei hänen persvakonsa paistaisi. Huomasin Janin kasvoilla etovan ilmeen. -Mitä se oikee kelailet ku vääntelet naamaas noin? Oli pakko kysyä. -Meiä luokalle tuli joku uus ämmä ja sen läskit pursus sieltä lyhyen paidan ja matalien farkkujen välistä, Jani satoi aina vain etovampi ilme kasvoillaan. -Mä e ymmärrä miks muijat jotka on vähän kookkaampia, ei just tajua et jumalauta ei ne XS-paidat näytä hyviltä jos oma koko on L tai isompi, Timo sanoi. -Haha! Kelaa Timo ku säki ostasit jotai M-koon kireitä paitoja. -Tykkäisitkö sä? Timo sanoi ja korjasi kiiltävien aurinkolasiensa asentoa hymyillen, kulmiaan nostellen. -Juu totta kai, sanoin ja nuolin huuliani ja nauroimme kaikki kolme. -Ei mut niinku oikeesti, mitä vittua ne muijat kelaa ku ne ostaa liian pienet farkut? Jani ihmetteli otsa rypyssä. -Niinku hiema isompiki tyttö näyttää hyvältä jos se pukeutuu niinku koko vaatii, Timo nyökkäili ja kaivoi taskustaan hampurilaisen. -No just esimerkkinä sun muijas, Timo. Se käyttää just L-koon vaatteita ja kiitos sen yleisesti hyvän vaatemaun takia se näyttää ihan hyvältä niissä sen kuteissa. Vaikka sil ei ookkaa minihametta tai matalavyötäröisiä farkkuja taikka kireetä toppia, Jani sanoi. Timo kääntyi tätä kohti. -Ethän sä kuolaa mun naista? Timo kysyi puolivakavana. -Hahaha! En tietenkää, Minna on nätti mut ei mun tyyppiä missään nimessä, Jani nauroi. -Ethän sä vaan nyt mollaa mun naista? Timo kysyi jälleen puolivakana. -En, en, en. En sitä meinannu, Jani sanoi ja taputti Timoa olkapäälle. -Hyvä, koska muuten oisin istunu sun päälle, Timo uhkaili kookkaalla vartalollaan. Santeri, Hannes ja Lauri saapuivat paikalle. Hannes kantoi mukanaan suhteellisen kookasta laukkua jossa oli säännöllistä kuviota, jonka pohjaväri muistutti kermakahvia. Jani tajusi mitä kuviota se oli ja tämän silmät pyöristyi. -Mistä vitusta sä ny ton varastit? Guccihan on ihan vitun kallis! Jani mesosi. -Ostin synttärilahjarahoilla jo hyvän aikaa sitte. Saapu Suomeen iha pari päivää aikasemmin, Hannes sanoi ja laski laukkunsa lattialle. -Se on ihan siisti, nyökkäilin Janin kanssa. -Ihme trendihomoja, Lauri pudisteli päätään. -Kuka täs on homo ku on Pradan kengätki, poika, Timo tönäisi Lauria. -Äläs nyt, äläs nyt, Lauri sanoi ja riisui mustan kauluspaitansa jättäen vain valkoisen tankkitopin päälleen. -Vivienne on Suomessa, Jani totesi ääneen kun katsoi kännykkäänsä. -No siinä tapauksessa me skipataan loput tunnit, mennään sun kotiis ja asetutaan jonoon sen huoneen ovelle jossa Vivienne majailee, sanoin Janille. -Joo sen ku teette ni leivon naamanne uutee kuosii, Jani uhkaili leikkisästi nyrkit pystyssä. Samalla hetkellä Pinja ja Inka kävelivät luoksemme. Timo kääntyi katsomaan heitä ja kun näin Timon lasien heijastuksesta Inkan sääret, oli pakko kääntyä itsekin. -Mmm-m, kuolasin ääneen ja nostelin kulmiani vaihdellen katsettani Inkan silmistä tämän jalkoihin. Inkalla oli taas minisortsit. -Mitäs te tahotte? Jani kysyi Pinjalta joka oli hänen siskonsa. -Kai sä sait viestin et Vivienne tuli jo? Pinja kysyi. -No joojoo, ja mä tuun ky suoraa himaa enkä ”lähe pelleilemään tovereideni kanssa”, Jani siteerasi äitiään joka usein kuului sanovan tuon lauseen. -Hyvä juttu, Pinja sanoi nyökäten. Inka oli kuin ei huomaisi minua. -Minä, Eerik ja Lauri tullaan kans suoran tiedän kotiin! Santeri sanoi. -Miks? Pinja katsoi tätä kysyvästi. -Sen tietävät vain suuret ja viisaat, Sane vastasi möreä-äänisellä velhoimitaatiollaan. -Just, Pinja sanoi ja he lähtivät Inkan kanssa poispäin. Minisortsit toivat Inkan pakaralihasten muodon erittäin hyvin esiin, enkä voinut kääntää katsettani. -Mikä siin on et just mun sukulaisia te kuolaatte? Jani sanoi huomattuani tuijotukseni. -Enhä mä ny sun siskoas kuolaa ku Inkaa, sanoin kääntyen pöydän ääreen. -Ei su pikkusiskos ny niin hyvännäköne oo, no offense, Lauri sanoi Janille. -Kyl mua nyt koetellaan. Puhutaa jostai muusta ku mun perheestä, oke? Jani sanoi painaen päänsä pöytä vasten. Jatkuu.

Kommentit