-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Fundera, 01.11.2009 22:12
Katsottu 1824 kertaa
Sain isosiskoltani jouluna 2004 kirjasen, joka oli täynnä totuuksia sisaruudesta. Kirjan lukeminen naurattaa, mutta saa myös liikuttumaan, sillä jokainen siinä esiintyvä fraasi on yhdistettävissä meihinkin. â€Sisar on ihminen, joka ei koskaan anna sinun unohtaa hulluja asioita, joita olet elämässäsi tehnytâ€. Yhteisen pitkän historian vuoksi hän tuntee minut läpikotaisin ja on ollut jokaisessa elämänvaiheessani mukana enemmän tai vähemmän.Ystävät vaihtuvat, ja uudessa asuinpaikassa on mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä -vaan siskoltapa ei voikaan menneisyyttään salata. Hän on henkilö, joka muistuttaa minulle kuka olen ja mistä tulen. Vaikka haluaisin itse unohtaa typerät tempaukseni, hän ei salli sitä, vaan saa minut nauramaan niille. Terapiaa parhaimmillaan! â€Emme voi tehdä suuria asioita, vain pieniä asioita suurella rakkaudella.†-Äiti Teresa Siskosten välillä vallitsee yleensä viha-rakkaus -suhde, niin myös meidän. Me kuitenkin tiedämme rajamme riitatilanteissa, emmekä riko niitä. Siskoilla on nimittäin erittäin suuri valta toisiinsa -juuri läheisyyden vuoksi. Jos sitä käyttää hyväksi voi satuttaa toista sydänjuuria myöten ja pysyvästi, mutta varmasti satuttaa samalla myös itseään. Siksi emme ole koskaan kajonneet niihin keinoihin. Pelkkä tietoisuus tuosta vallasta tekee riitelemisestä inhottavaa. Sen vuoksi yleensä pian riidan jälkeen olemme taas sujut eikä sovintoon tarvita välttämättä sanoja. “Sisarusten välinen ymmärrys on koodikieli, jota kukaan ulkopuolinen ei osaa purkaa.†Olen sitä mieltä, että ymmärrämme toisiamme siksi niin loistavasti, että olemme leikkineet yhdessä jo ennen kuin minä olen osannut puhua. Se on varmasti yksi syy siihen, minkä vuoksi sisarusten välille kehittyy niin vankka ymmärrys, joka säilyy läpi elämän. Tiedän puolesta sanasta, mitä hän aikoo sanoa ja toisin päin. Vaikka en itse tiedostaisi tunteitani, tai en osaisi pukea niitä sanoiksi, hän ymmärtäisi minua ja osaisi lohduttaa juuri oikealla tavalla. Sisäpiirin juttuja on kertynyt lukemattomasti, eikä niitä ole jaettu muiden kesken. Ei kukaan ulkopuolinen voisi päästä niihin täydellisesti sisälle. Vain me kaksi tunnemme lapsuuden aikaisten leikkiemme maailman ja usein puheessamme viittaammekin siihen, eikä kukaan ymmärrä mistä on kysymys. Aliaksessa olemme voittamaton joukkue. “Ei ole parempaa ystävää kuin sisar.†Hyvän ystävän ominaisuuksiksi luetellaan usein luotettavuus ja rehellisyys. Kukapa on luotettavampi kuin sisko? Isosiskoni ei koskaan pettäisi minua missään asiassa eikä hylkäisi minua vaikka tekisin mitä. Sukuaan ei voi valita, mutta ystävät voi. On siis toisaalta pakko tulla toimeen, mutta usein se johtaakin puolivahingossa syvään ystävyyssuhteeseen. Minä voin jakaa siskoni kanssa kaikki tunteeni, niin ilot kuin surut ja murheetkin. Myös hän jakaa tunteensa kanssani. Sen lisäksi, että voin huoletta kertoa hänelle ihan kaiken, voin olla myös varma, että hän kertoo aina rehellisen mielipiteensä. Siskojen ei ole syytä mielistellä toisiaan ja he ovat ystäviä parempia kertomaan myös epämieluisat totuudet. Niiden kertominen laskeutuu siskon kontolle siksi, että hän sanoo ne ainoastaan rakkaudella. Ystävät sen sijaan saattavat joskus piruilla ja tehdä pilaa toisistaan. Kirjan viimeinen lause oli “Hymyilen, koska olet sisareni ja nauran, koska en voi asialle mitään!â€. Minua ja isosiskoani ei todellakaan erota mikään, ei etäisyys eivätkä vuodetkaan. Kummastakin meillä on kokemusta. Lapsena olimme erottamattomat, mutta parin vuoden tauko läheisyyteemme iski hänen tullessa murrosikään ja minun ollessa tuolloin “ärsyttävä pikkukersaâ€. Silti kasvoimme taas yhteen ja nyt olemme ehkä parhaissa väleissä koskaan. Hän asuu Helsingissä ja minä vielä äidin luona, ja erillään asuminen on parantanut välejämme todella paljon. Odotan aina innolla hänen saapumistaan kotiin ja vierailen itse melko usein hänen luonaan. Nuo viikonloput ovat aina hurjan hauskoja: nauramme vedet silmissä, mutta puhumme myös henkeviä ja muutama kyynelkin vuodattuu silloin tällöin. Siskossa onkin parasta juuri se, että hänen kanssaan voi tehdä hyvin monenlaisia asioita. Minulla on eri ystäviä eri tilanteisiin: jonkun kanssa käyn lenkkeilemässä, jonkun kanssa juhlimassa, jonkun kanssa elokuvissa, jonkun kanssa syömässä ja jonkun kanssa shoppailemassa. Isosiskoni kanssa voin tehdä kaikkea tätä. Säälin niitä, jotka ovat perheensä ainokaisia. He eivät koskaan saa kokea siskonrakkautta. En vaihtaisi isosiskoani mihinkään!