Kirjoitukset

Minä esineenä

Fundera, 05.11.2009 23:04
Katsottu 1754 kertaa

SUPERPALLO Superpallo on jokaiselle lapselle jossain vaiheessa oikea hittilelu. Sitä pompotellaan loputtomiin, sisällä ja pihalla, maassa, katolla ja pöydällä. Mitä kovempaa sen paiskaa, sitä korkeammalle ja kauemmin se pomppii. Vauhdin lopulta hiipuessa se jää odottamaan seuraavaa liikkeen aiheuttamaa voimaa, joka voi olla tuuli, vesi, ihminen tai eläin. Joskus se lojuu kauankin lattiannurkassa sohvan alla, kunnes joku kaipaa sitä ja etsii sen käsiinsä, tai sitten sattumalta törmää siihen ja ottaa sen taas käyttöönsä muistaessaan mukavat yhteiset ajat sen kanssa. Superpallo ei hajoa helposti. Se on vahvaa, kimmoisaa materiaalia, joka kuitenkin tarpeeksi voimakkaasta kontaktista esimerkiksi asfaltin tai tiiliseinän kanssa naarmuttuu, mutta jatkaa yhä villisti sinkoiluaan. Sitä voi koettaa purra, mutta ennen kuin se murtuu, on tunne hampaissa niin epämiellyttävä, ettei toimenpidettä voi viedä loppuun saakka. Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös superpalloleikki. Pallon päästyä ulkosalle vauhdin hurmaan sen pomppu saattaa yhtäkkiä vaieta johonkin pehmeään alustaan, kuten nurmikkoon. Leikkijä etsii ja etsii katoamissuunnasta, mutta superpallo makaa äänettömästi leposijallaan. Niitä saa uusia, mutta yksikään ei ole sen ensimmäisen veroinen.

Kommentit