Kirjoitukset

Hylätyt maisemat 3

Cloverfield, 26.11.2009 20:30
Katsottu 1431 kertaa

Irina oli ajanut lähemmäs keskustaa ja oli jäänyt Eduskuntatalon kohdalle mennäkseen istumaan sen portaille. Yksinäinen tyttö käveli rappusten yläpäähän, kääntyi ja kävi istumaan. Hän näki nyt kuinka tuhoutunut Helsinki oli. Kaukana Töölönlahden toiselta puolelta nousi sankkoja savupilviä. Keskustan suunnalla oli sortuneita taloja, valtavia monttuja keskellä teitä. Edessäpäin näkyvä Kiasma oli sortunut keskeltä ja kaikkialla minne hän katsoi, näkyi kuolleita. Tuuli puhalsi kylmää ilmaa aukealla paikalla ja Irina paleli. Tyttö yritti hieroa käsiään toisiaan vasten, että olisi hiukan lämpimämpi. Lasipalatsin luona oli bussi joka oli tulessa. Hetken sitä katsottuaan bussi räjähti ja kuului voimakas paukahdus muuten hiljaisessa maisemassa. Irina istui polvet koukussa ja nojasi päätään polviin ja alkoi itkeä hiljaa. Kuitenkaan itku ei kestänyt kauaa kun jostain kuului huutoa. -Haloo! Kuului miehen ääni huutavan. Irina nousi välittömästi ylös ja juoksi rappuset alas, tepasteli sileillä mukulakivillä vaaleanpunaisissa lenkkareissaan lähemmäs siltaa joka ylitti vanhan rautatien Kiasman vierellä. -Haloo! Onko täällä ketään?! Kuului taas huuto. Vihdoin tyttö näki kuka oli hänen lisäkseen täällä. Lasipalatsin katolla, Bio Rex-valokyltin vierellä seisoi mies pitkän rynnäkkökiväärin kanssa. Tällä oli yllään musta takki, siniset farkut ja jokin tavallinen musta pipo päässään. -Haloo! Huusi mies taas ja nyt Irina heilutti ohuita käsiään, että mies huomaisi hänet. Tämä huomasikin siron tytön keskellä autiota kaupunkia ja kiipesikin heti alas rakennuksen toiselta puolelta. Irina käveli lähemmäs Lasipalatsia ja pian katolla seisonut heppu tulikin esiin talon takaa. Tämä juoksi lyhyen tytön luo ja otti hänet syleilyynsä säikäyttäen tämän. Irina työnsi miehen pois ja näki tämän hymyilevän riemuissaan. -Kuka sä oot ja mitä on tapahtunu? Tyttö sai kysyttyä hiljaa. Hänen toissapäiväiset meikkinsä oli levinneet, tyttö huomasi kun näki peilikuvansa Lasipalatsin suurista näyteikkunoista. -Oon ihan älyttömän ilonen ku tääl onki joku mun lisäks! Partasuinen nuori heppu iloitsi. -Mitä tääl on tapahtunu?! Irina kysyi jo hiukan kovempaa. -Ootko sä nukkunu koko viikon? Miten sä oot voinu olla huomaamatta mitään? Mies katsoi häntä hölmistyneenä. Irina ei ollut enää varma montako yötä oli nukkunut. -Mitä sä meinaat? Hän kysyi. Mies naurahti taputtaen käsiään yhteen. -Tääl on sota, ellet oo huomannu, partasuu vastasi. Irinan mahassa muljahti ja lysähti maahan. Hän pohti oliko hänen perheensä kuollut tai otettu vangiksi tai jotain muuta. Mies kumartui Irinaa kohti. -Mulla on vene rannassa, mennään sinne ni kerron sulle kaiken jos haluut. Siel on ruokaaki. Tääl ei oo enää mitään, partasuu sanoi paljon ystävällisemmällä äänellä kuin aiemmin. Irina nyökkäsi hiljaa ja nousi kun mies auttoi hänet ylös tarttumalla käteen. He lähtivät kävelemänä kohti satamaa kun Irina yhtäkkiä muisti skootterinsa. -Mulla on itseasiassa skootteri, voidaan mennä sillä, tyttö ehdotti. -Sul on skootteri? Vähänkö loistavaa! Onkse toi mikä on Eduskuntatalon eessä somasti? Mies oli jo huomannut pyörän. Irina nyökkäsi ja he lähtivät sen luo. Päästyään skootterin luo, Irina istui eteen ja mies hänen taaksensa ja he lähtivät kohti Eiran rantaa missä partasuun vene odotti.

Kommentit