Kirjoitukset

Cold Terrain: Isaac

Cloverfield, 07.12.2009 11:06
Katsottu 1756 kertaa

Isaac oli yötaksikuskina toiminut jo vuoden Suomessa ja oli nytkin hakemassa asiakasta joka odotti Pasilan juna-aseman lähettyvillä. Isaac ihasteli välillä ajaessaan taivaalla kirkkaana loistavia tähtiä ja kuunteli GrooveFM:ää. Hän sai hyvin matalalla tumman miehen äänellään matkittua Barry Whiteä joka lauloi radiossa. Isaac ajoi autollaan kohti Pasilan asemaa ja kun oli tämän tienoilla, hän näki nahkatakkiin pukeutuneen miehen joka selvästi odotteli taksia. 7B-ratikka rymisi taksin ohi ja Isaac ajoi autolla kävelytielle mistä mies tuli kyytiin. -Sörnäisten metroasema, mies sanoi, istui sisään heittäen mustan salkkunsa penkille ja sulki oven. -Onks herral kiire, pitääkö ajaa lujaa? Isaac kysyi. -Joo ei nyt niin kauheen nopeeta vauhtia tarvi ajaa mut suht ripeesti. Isaac nyökkäsi ja lähti ajamaan Ratapihantietä kohti Teollisuuskatua. Ajaessaan Isaac vilkuili taustapeiliin koska kyytiin tullut mies vaikutti hermostuneelta, mutta hyräili radion musiikin tahtiin. Siellä täällä näkyi yökyöpeleitä kävelemässä lähes autioilla kaduilla. Isaac usein mietti minne nämä olivat menossa tai mistä nämä tulivat. Ei ihminen ilman hyvää syytä öisin yksin kulkenut Helsingissä. Rauhallisesti puhaltanut yötuuli yltyi yhtäkkiä kovaksi myräkäksi. Matkustaja hikeentyi ja käski Isaacia painamaan tallan pohjaan. -Jou, jou, jou, ota iisisti. Kyl mä ajan niin nopeesti ku laki sallii, Isaac rauhoitti miestä. -Ei kun nyt ajat niin nopeesti ku taksil pääsee! Harmaahiuksinen vanhaksi paljastunut mies huusi ja Isaac painoi kaasupoljinta. Isaac katsoi taustapeiliä ja näki kaukana eteenpäin työntyvän valkean myrskypilven joka vyöryi maata pitkin ja oli monia metrejä korkea. Isaacin silmät suureni pelosta ja takana istuva mieskin hätääntyi. He molemmat näkivät, kuinka pilvi heitti tielleen osuvat autot ilmaan. Ympärillä olevat talot peittyivät pilviverhoon joka saavutti taksia jatkuvasti. Isaac ajoi hopeisella Mercedes-Benzillään niin nopeasti kuin pääsi. Pian he molemmat tunsivat kuinka lähestyvän pilvimuurin paine alkoi työntää taksia eteenpäin ja takapää pompahti ilmaan ja sai auton kääntymään keula kohti pilvimuuria. Isaac vaihtoi hetkessä pakille ja lähti peruuttamaan auton luisuessa taaksepäin. Matkustaja oli tarrautunut toiseen etupenkkiin ja katsoi kauhuissaan massiivista myrskyä joka oli kehittynyt vähintään Tuomiokirkon korkuiseksi. Isaac oli kääntynyt katsomaan menosuuntaan nähdäkseen minne peruuttaa, mutta pian molemmat miehet ähkäisivät kun paine osui autoon ja sai sen lennähtämään ilmaan. Jokaisesta ikkunasta näkyi vain harmaan ja valkoisen jokaista sävyä ja saattoi vain tuntea kuinka auto kieppui ilmassa. Muutama irtotavara ja matkustajan salkku lentelivät auton sisällä ja lattialla lojunut posliininen kahvikuppi kopsahti Isaacia otsaan aiheuttaen pienen haavan. Yhtäkkiä auto törmäsi katto edellä johonkin ja se painautui sisäänpäin niin, että Isaacin pää jäi katon ja ratin väliin. Häneltä ei kuitenkaan ei lähtenyt taju toisin kuin takana istuneelta mieheltä. Isaac sai hivutettua päänsä pois ratin ja katon välistä ja tunsi auton olevan ylösalaisin. Jokainen ikkuna oli hajonnut pirstaleiksi ja kaikkialla oli lunta. Ulkopuolelta kuului yhä myrskyn jylinää. Isaac kaivoi taskustaan pienen taskulampun, asetti sen ohimolleen hikipannan avulla ja valaisi sillä autoa. -Mitä ihmettä? Isaac hämmästeli ja yritti kääntyä niin, että näkisi missä kunnossa matkustaja on. Hän pyyhki lunta ympäriltään ja sai itsensä oikein päin makuuasentoon. -Haloo? Isaac sanoi kuuluvasti. –Haloo! Hän toisti. Mitään ei kuulunut ja ähkien Isaac käänsi itsenä kohti takapenkkitilaa. Hän pyyhkäisi tiellään olevan lumiseinämän ja sen takaa paljastui verisessä lumessa makaavan ruumiin. Isaac säikähti ja huudahti. -Hei, hei! Ootko sä hengissä? Hän kysyi ja töni ruumista. Vastausta ei kuulunut. Auto alkoi natista ja hiljaisen poksahdusäänen saattelemana auton runko laskeutui hiukan ja Isaac pelästyi litistyvän. Isaac ähkäisi, kääntyi ympäri alkaen kaivaa lunta. Hän tiesi ettei ollut kauaa aikaa koska ilma alkoi vähentyä. Hallitusti ja suurin vedoin hän kahmi lunta pois tieltä. Lumi ei tuntunut koskaan loppuvan vaikka hän oli tehnyt jo itsensä pituisen tunnelin. Isaac ei välittänyt lumen kylmyydestä vaan päätti kaivautua turvaan. Pian hänen kätensä osui johonkin kylmänä ja metalliseen. Hänen kyntensä raapaisivat kohmeista pintaa ja Isaac tunsi kylmiä väreitä. -Mikä tämä on? Hän ihmetteli ääneen ja alkoi kaivaa metallia esiin lisää. Pian valkoinen metallilaatta alkoi vaikuttaa tutulta. -Ei perhana, Isaac sanoi tajutessaan sen olevan lähiliikenteen bussin katto. Bussi oli ilmeisesti pystyssä, keula kohti maata ja peräpää taivasta kohti. Tämä saattoi tarkoittaa avonaista reittiä lähemmäksi pintaa. Jos sellaista olisi. Hän alkoi kaivaa vimmatusti niin, että pääsi bussin sivuikkunoiden luo. -Jes! Jes! Jes! Hän huusi tullessaan ikkunan luo ja nähtyään bussin olevan sisältä tyhjä lumesta. Hetkeäkään miettimättä hän lähti takaisin tunnelia pitkin taksilleen ja siirteli lunta niin, että sai kiskottua matkustajan ruumiin pois autosta. Makuuasennossa hän hivuttautui hiljaa takaperin lumitunnelia pitkin ja jätti verisen ja kylmän ruumiin nojaamaan bussin kattoa vasten. -Mul on aavistus, että sä tiesit tästä myrskystä jotenkin, niin mä haen sun laukkus, Isaac sanoi elottomalle matkustajalle. Isaac palasi taas autolle ja alkoi penkoa siellä paikkoja ja etupenkin alta löytyi miehen mukana ollut salkku. Kun hän oli päässyt takaisin bussin ikkunan luo, hän otti salkun ja iski sillä suuren lasin rikki ja toivoi ettei se vaikuttaisi lumeen mitenkään. Isaac kiskoi matkustajan bussiin ja tajusi seisovansa bussin säpäleinä olevan tuulilasin päällä. Ylöspäin katsoessa näkyi penkkijonot molemmin puolin. Ylhäällä takaikkunasta näkyi vain lunta. Isaac ajatteli bussin olleen ilmeisesti poissa käytöstä juuri tällä hetkellä koska sen kuskia ei näkynyt missään. -Lähetääs menee, ei tälläkään happea kauaa riitä, Isaac sanoi ruumiille ja nosti sen olkapäille. Hän kiinnitti salkun avainketjullaan vyölenkkiinsä ja alkoi kiivetä penkkejä pitkin pystysuorassa olevassa bussissa. -Tältä siis narkomaaneista tuntuu kun ne kävelee takapenkeille, Isaac tuumi kun hän kapusi keskikäytävällä käyttäen penkkirivistöä tikapuina. Ruumis painoi häntä ja hiki valui pitkin Isaacin otsaa. Hän ajatteli, että oli onneksi käynyt salilla jo useamman kuukauden, koska ilman sitä hän ei olisi jaksanut kiivetä. Pian hän saavutti takapään ja istahti siellä olevien penkkien selkänojille laskien varovasti matkustajan ruumiin taaksensa. Isaac veti henkeä ja katsoi alas. Tuulilasiin oli pitkä pudotus. Hänen ei tulisi pudota, koska saattaisi paiskautua myös penkkeihin. Isaac katsoi nyt takalasia joka oli hänen yläpuolellaan ja tuli vasta nyt miettineeksi, että minkä verran sieltä tulisi lunta kun hän hajottaa lasin. Ylhäältä kuului kovaa jyrinää. Se vavisutti bussia ja hän ja matkustajan ruumis olivat vähällä pudota. Ryminä sai takalasin halkeamaan ja se hajosi palasiksi päästäen puuterilumen putoamaan bussiin. Isaac meni sivuun ja katsoi kun lunta putosi paksuna alas. Pian takalasista alkoi pilkottaa valoa ja pienet lumennokareet olivat ainoat jota ikkunasta enää tuli. Lunta oli tullut puolen bussillisen verran. Taksiin ei enää pääsisi. Hän kurkisti varovaisesti ikkunasta ylöspäin ja näki sinisen taivaan. -Mutta nythän on yö? Isaac ihmetteli. Hän nosti itsensä varovasti ikkunasta ulos peräpään päälle istumaan, ja kurottautui alaspäin niin, että sai matkustajasta kiinni ja nosti sen perässään. Kun Isaac sai matkustajan kiskottua ylös, hän kuuli vaimeita ääniä ylhäältä. -Heeeei! Hän huusi. Pian ylös aukon luo ilmestyi kaksi hahmoa. -Hei! Oletteko kunnossa?! Kuului kysymys ylhäältä. -Minä olen, hän ei! Isaac huusi ja henkilöt ylhäällä pudotti narun välittömästi alas. -Nostakaa ruumis ensin, se on yhtä tärkeä kuin minä! Isaac vakuutteli ja miehet kiskoivat matkustajan pikaisesti ylös. Pian Isaac itsekin pääsi lumiselle pinnalle. -Äkkiä, pois täältä! Isaac käski kahta miestä jotka olivat nostaneet hänet ylös. -Miksi? Mikä hätänä? Toinen miehistä, vihreäpipoinen kysyi Isaacilta joka lähti harppomaan sohjossa ruumista kantaen. -Mä kapusin ylös bussia pitkin siihen mistä te mut nostitte. Jos siellä on lisää busseja ja niitten ikkunat halkee ni ne bussit imee lunta ja joku vajoo mukana, Isaac selitti ja käveli kohti ruskeita telttoja jotka oli pystytetty rinteelle. Hitaasti kävellen Isaac alkoi kiinnittää huomiota ympäristöönsä. Lunta oli kertynyt nelikerroksisten rakennusten katoille ja joissain kohdissa myös korkeammalle. Ihmisiä asui teltoissa vankkojen kattojen päällä ja nuotiot lämmitti ihmisiä jotka olivat kertyneet niiden ympärille. Aurinko paistoi kylmänsiniseltä taivaalta ja hiljainen puhuri puski kasvoille pieniä lumihiutaleita maassa olevasta lumesta. -Mitä kello on? Isaac kysyi miettiessään sitä, että oli joutunut myrskyyn keskiyöllä ja nyt olisi muka päivä. -Se on suunnilleen puol kakstoista, vihreäpipoinen mies vastasi. -Sulla on vissiin kylmä, haen sulle takin, keltatakkinen mies sanoi. -Kari, tuo kahvia kans! Vihreäpipoinen mies huusi. Isaac saapui teltalle ja laskiessaan ruumiin lumeen, hän näki kukkulan siellä suunnassa mistä oli tullut ja kukkulan takaa kohosi valtava paksu savupilvi. Vihreäpipoinen mies istui Isaacin viereen ja ojensi tälle peiton. -Mä sittenki menetin tajuni siellä alhaalla, Isaac mietti ääneen. -Mä oon Tarmo, mies esittäytyi. –Olitko sä siinä bussissa vai? -Isaac on mun nimi. Ei kun mä ajoin taksia kyyditen tota miestä, sit iski myrsky ja seuraavaks heräsinki pimeestä litistyneestä taksistani. Aloin kaivaa lumitunnelia ja raahasin miehen mukanani. Tajusin, että sitä bussia kiiveten saattasin päästä pinnalle, Isaac kertoi. -Hyvin aateltu, Tarmo sanoi ja pian Kari saapui takin kanssa. Jatkuu.

Kommentit