Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
pikitassu, 10.12.2009 19:10
Katsottu 1675 kertaa
Tunsin itseni yksinäiseksi, vaikka hän olikin kanssani. Toisinaan olin hänen kanssaan yksinäisempi kuin yksin ollessani, mikä on jollain kierolla tavalla loogista: Eihän yksinäisyyttä huomaa, jos ei ole mitään, mihin verrata. Hänen piti olla minun poikaystäväni. Viime aikoina olen huomannut, että hän on kanssani vain, koska olen suosittu. Olen hänelle kuin palkinto, jota hän voi esitellä muille, suloinen kissanpentu ruusukimppu vierellään. Enkä aina ole varma kumpi hänelle on tärkeämpää, kissa vai kukat. Myönnetään, en ole häntä parempi. Ihastuin häneen koska hän on hyvännäköinen ja paras jalkapallossa. Aikaisemmin kaikki surkuttelivat minua, koska olin yksin, sinkku. Nyt vasta minä olen yksin. Hän on vierelläni, mutta ei kuitenkaan siinä. Hän silittää hiuksiani, mutta en jaksa keskittyä siihen. Avaan suuni - taas kerran - sanoakseni hänelle, että se on ohi. Kantti ei kestä. En pysty loukkaamaan häntä, vaikka pelkkä hänen läsnäolonsa loukkaa minua. Olen oikea surkimus. Sitten hän kääntää katseensa silmiini ja sanoo: “Mari kuule, meidän juttu ei toimi. Meidän pitäis lopettaa.†Seuraavana päivänä koko koulu säälii yksin jätettyä Mari-raukkaa.
pikitassu, 12.04.2010 17:40
Hei sinä, joka luit tämän! Olisin erittäin kiitollinen, jos jättäisit edes jonkinlaisen kommentin, jos et muuta viitsi niin vaikka mielipidettäsi kuvaava hymiö riittäisi. Kiitos! =)
matsku, 10.06.2010 22:33
tuo on aika tuttua :( hyvä kirjoitus silti :)
Cloverfield, 10.12.2009 21:02
Demi.fi sivuilla mm. Guys of the Corner Table julkastiin nimellä Nurkkapöydän pojat, mut täällä halusin englanninkielisen nimen. Ne on vaan jotenkin kivempiä, mitään erityistä syytä ei sinänsä ole.