Kirjoitukset

Muistutus

tiinamari, 28.12.2009 15:38
Katsottu 1180 kertaa

- No, hei, hei. Ihana nähdä taas pitkästä aikaa, on siitä tovi kun oikein on tällä tavalla kahviteltu! Ajatella, että poikani täyttää jo kolmekymmentä! Ei tässä enää mitään nuoria olla, niinkös. - Eipä taideta niin. - Kuule niin se elämä vaan sinunkin osaltasi on pian ohitse! Toista se on noilla parempien piirien ihmisillä, kun rahaa taotaan samaan tahtiin maineen ja mammonan kanssa. Niin se vaan on. - Jaa, no voi olla. - On se surullista. - Jaa, mikä niin? - Että sinustakin piti tuollainen tulla. - Onko tosiaan? - No, totisesti! Tiedätkö mistä minä nuorena haaveilin, suurin piirtein sinun iässäsi? Minä unelmoin perustavani konditorian! Menestyvän sellaisen, olisi ollut käsintehtyjä pähkinäpikkuleipiä ja veikeitä marsipaanieläimiä, sievät nöpönenät ja suloiset suppusuut: kissanpentuja, kaniineja, kuka tietää – ehkäpä sammakonpoikia! Lyön vaikka vetoa, että olisivat tehneet kauppansa kakunkoristeina. - Ethän sinä osaa leipoa? - No, sen nyt tietää jokainen, että eihän sitä aikaa enää siinä vaiheessa riitä edes alushousujen vaihtoon, kun paijattavana on sekä ukko, että avuton lapsiraukka. Sen minä vaan sinulle sanon, että hyvin paijasinkin! Vaan, kun eihän sitä mikään riittänyt, vaikka minäkin niin hyvänä koetin viimeiseen saakka pitää! Nuoremman matkaan vaan piti hänenkin päästä. Antaisitko sokeria? Kahvissa on jokseenkin kitkerä sivumaku – - Antaisin, vaan kun ei ole. - Sinä se et ikinä myönnä olevasi väärässä. - Tarkoitin, ettei ole sokeria. - Niin, kun ei ole enää naistakaan talossa. Onko Nadja soitellut? - Eipä ole. - No, sitä minä en odottanutkaan. Sellaiset ihmiset harvoin tuppaavat ajattelemaan muita, kun on päämäärä ja kun on kaikki toteutettavissa niin erinomaisen tarkasti. Sano, minun sanoneen, että suuruudenhullu hupakko se tyttö siitä huolimatta oli. Hyvä vaan, kun meni menojaan – - Lopeta nyt jo. - Bostoniinko se oli? - Annetaanko jo olla? - Onhan se antamattakin. Oletko ajatellut työstää gradusi loppuun? - Ajan kanssa sitten. - Mukava kuulla. - Onko? - Ehkä sinäkin vielä jonain päivänä – - Ehkä niin. - Olisihan se aika vänkää olla edes kerran elämässään oikein ylpeä. - Niin. - Kun on sinullakin vaan nuo unelmat.

Kommentit