Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Tanja, 13.02.2010 22:58
Katsottu 1759 kertaa
Uskon lupaukseesi. Se on minulle tärkeää, että pidät sen. Toivon, ettet koskaan riko sitä. Lupasit suojella salaisuuksiani. Lupasit, että välität. Ensimmäinen päivä, se päivä milloin sinut tapasin ensi kertaa. Se oli päivä jota en koskaan unohda. En muista päivästä muuta kuin sen, sen miten sinut tapasin. Muistan sen kun kukaan muu ei huolinut minua, sinä otit minut pariksesi. Sinä tahdoit olla parini siitä lähtien. Sinä kuuntelit minua, kun muut antoivat huolteni mennä ohi korvien. Minä myös kuuntelin sinua, välitin. Lupasin itselleni etten koskaan petä sinua. Kerroin ystävilleni, niille eräille, kuinka sinua rakastin. He kehottivat kertomaan tunteeni. Mietin asiaa kauan, kerroin kuitenkin. Pelkäsin sitä, oli monta mutkaa matkassa. Niin monta kertaa yritin, monta kertaa epäonnistuin. Tein sen kuitenkin, vihdoinkin sain kerrottua sen sinulle. Se taisi olla sinulle liikaa. Sen jälkeen tuntui, että olin sinulle enää hyvän päivän tuttu. Ennen sitä päivää, kun kerroin sinä kuuntelit, sinä välitit. Lupasit, että tuet. Lupasit, että suojelet salaisuuksiani. Minä lupasin myös sinulle, pidän ne lupaukset edelleen. Sinä katosit, lähdit kertomatta minne menit. Ainut minkä tiedän on mitä kerroit silloin kerran, sinä yhtenä päivänä. Kerroit, että voit joutua muuttamaan työsi takia. Mietin silti, miksi et silloin kertonut sitä, kun viimeisen kerran näin kasvosi ja toivotin hyvää joulua. Mieleeni muistuu vielä miten tapasimme kaupassa, olin äitini ja isäni kanssa siellä. Näin sinut, en ollut uskoa, että olisit ollut siellä kaupassa. Tulit juttelemaan kanssani ja olin onnellinen. Olit kaupassa äitisi kanssa, mutta silti tulit juttelemaan kanssani. Se merkitsi paljon. Muistan yhteisen aikamme kuin eilisen, vaikka se kesti niin vähän aikaan. Jos vielä tapaisin sinut edes kerran, voisin kertoa miten paljon oikeasti sinua rakastan, edelleen.