Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Keijutar, 22.03.2010 19:42
Katsottu 1276 kertaa
Tunnen kahleet, en näe eteeni. Askel askeleelta pimeässä menneisyys kannoillani kuin varjo, ei hellitä otettaan. Musta jää on petollista allani, railot eivät koskaan jäädy umpeen. Taistelen hävitäkseni, nauran tunteakseni surun entistä tukahduttavampana. Aion uskaltaa, pelko ei anna lupaa luottaa. Lausumatta jääneet sanani sisälläni aivan kuin eivät olisi edes omiani. Päästän irti, hopeinen kylmyys kietoo syliinsä. Varjoni ei seuraa, toivoo löytävänsä uuden ruumiin piinattavakseen. Pinnan alla minuun ei enää satu. Valkeat liljat hohtavat tummaa kiveä vasten, kuura punoo ohutta seittiään merkiksi enkeleille.