Kirjoitukset

Minä tein sen

FakeDoll, 28.05.2010 23:17
Katsottu 1369 kertaa

Sydämeni pamppaili kuin lauma laukkaavia hevosia. Rintaan pisti, aivan kuin sydän pamahtaisi ulos rintakehästäni. Hengitykseni tiheytyi, oli lähes mahdotonta vetää syvään henkeä. Vain pientä, tiheää pintahengitystä, kuin happi loppuisi kesken. Hiki virtasi otsaltani leukaa kohti, kasvojani kuumotti. Joka paikkaan sattui ja tuntui kuin pääni olisi voinut räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Tahdoin pysähtyä, mutten voinut. Juoksin henkeni edestä. En edes tiennyt olevani tilanteen tullen niin kestävä, vaikka tahdoinkin pysähtyä joka ikinen sekunti. Tahdoin vain pysähtyä, vetää syvään henkeä ja huutaa kivun pois. Vilkaisin nopeasti olkani yli ja kiristin tahtia. Välillämme oli vain muutama kymmenen senttiä. Minun oli juostava nopeammin, ettei hän saisi minua kiinni. Puristin hampaitani yhteen niin kovin, että ikeniin sattui. Hän ei saa saavuttaa minua. Puristin käteni nyrkkiin ja suljin silmäni. Muistin hänen katseensa pinkoessani häneltä karkuun. Silmissään hänellä oli hullun kiilto. Hän ilmeensä kertoi minulle selvän viestin, "tämän jälkeen kukaan ei tule muistamaan sinua". Avasin silmäni. Hän oli aivan kannoillani. Katsahdin eteen ja näin sen mitä olin odottanut. Melkein perillä! Jalkojani pisteli. Siitä huolimatta juoksin yhä nopeammin. Kohta tämä oli ohi. Enään muutama metri. Hän ei saa minua kiinni. Kaaduin maahan. Silmäni painuivat kiinni, läähätin kuin lämpöhalvauksen saanut koira. En kyennyt nousemaan. Jokaiseen lihakseen, sellaisiinkin joiden olemassaoloa en edes tiennyt, sattui enemmän kuin koskaan. Olin kuin tulessa. Silmissä sumeni, äänet kuuluivat sekaisena metelinä. Kaiken sen kivun, hien ja hengitysvaikeuksien keskeltä sain suupieliini pienen, tyytväisen hymyn. Minä tein sen. Tein sen koko maailman edessä. Kaikki muistaisitvat nimeni. Ylitin sen ensimmäisenä- maaliviivan.

Kommentit