Kirjoitukset

Pienen tytön painajainen

Tanja, 04.06.2010 23:47
Katsottu 1482 kertaa

Vaaleat hiukset vain vilahtaa, kun pieni tyttö menee seinän taakse. Kaukainen huuto kaikuu tytön korviin, kun hän menee karkuun. Tyttö avaa ikkunan ja katsoo ulos, sieltä näkee meren ja auringonlaskun. Ikkunasta tulee pientä tuulenpuhallusta tytön hentoisiin hiuksiin ja tuuli kuivaa kyyneliä tytön poskilta, mutta kyyneleet vain jatkavat matkaansa tuulesta huolimatta, osa kuivuneena muiden tieltä. Pieni tyttö kuulee alhaalta kiljaisun ja ajattelee mielessään miksei se lopu koskaan, aina samaa huutamista, miksi saan kuulla sitä, eikö ole parempaa paikkaa. Pieni tyttö päättää käydä katsomassa mitä tällä kertaa huudetaan, kun samalla miettii, että voisi mennä merelle viettämään aikaan. Tyttö avaa oven ja kävelee vaivalloisesti rappusia alas, koska jalat eivät kanna kunnolla hänen ollessa niin huonossa kunnossa, henkisesti. Nurkan takaa hän kurkistaa ja näkee miehen, miehen jota pelkää, eikä halua katsoa enempää. Mutta sitten tämä mies huutaa, pölyinen kirja kädessään, josta tippuu kirkkaan punaista verta, tytölle jotta tyttö ei uskaltautuisi lähemmäs. Pieni tyttö ei jaksanut enää edes miettiä asiaa, hänen poskensa kostuivat täydellisesti kyynelista, polvet pettivät, ja kädet hakkasivat seinää. Hetken kuluttua tyttö nousi hoiperoiden ylös, nostaen katseensa ylös ja samalla katsoen eteen missä näkee äitinsä, naisen jota rakasti, makaavan kuolleena lattialla, tunkkaisella lattialla. Naisen selässä oleva kirves paistoi tytön itkuisilta silmiltä. Tyttö ei nähnyt muuta kuin maassa makavan naisen ja käveli hoiperellen naisen luo ja otti verisillä käsillään kirveen irti, ja melkein heti tiputtaen sen lattialle ja itkien enemmän ja aina vain enemmän. Tyttö huomasi miehen makaavan maassa, mutta ei pystynyt kiinnittämään huomiota tähän. Tyttö nosti katseensa kattoon, ja näki siellä veri jälkiä. Enää ei tyttö kestänyt paikkaa, jota joskus piti kotina. Hän lähti juoksemaan ovesta ulos, heikoilla jaloillaan. Tyttö juoksi suoraan merelle, kaatui hiekalle ja itki. Hetken kuluttua tyttö huomasi edessään ihmisen hahmon. Hän pelästyi, mutta jalat eivät kantaneet, eikä veriset kädet enään pystyneet tukemaan. Tytön posket olivat märät kyyneleistä, tuuli puhalsi kevyesti tytön poskille. Tuo ihmishahmo, joka seisoi tytön edessä, nosti tytön ja sanoi tälle, ettei kannata surra. Sen jälkeen, kun tyttö ei enää jaksanut, ja oli itkenut jo koko päivän, hän nukahti. Tämä ihmishahmo pyyhki kyyneleet tytön poskilta, ja vei tytön autoon, sinisevalkoiseen autoon. Pian tyttö heräsi ja huomasi, että oli nähnyt vain unta. Hän huokaisi ja itki, ja hänen vaaleat hiuksensa olivat aivan sekaisin. Tyttö katsoi käsiään ja ne olivat puhtaat, ei punaista missään. Tyttö juoksi pian niitä rappusia alas, mitä oli unessaan hoiperellut. Hän katsoi varovasti ja pelokkaasti nurkan takaa, siihen paikkaan missä hän oli nähnyt äitinsa kuolleena. Hetken kuluttua hän kuuli korvissaan tutun äänen, joka sanoi tule syömään, nyt on aamupalan aika. Tyttö meni kiltisti syömään, ja itki onnesta, mutta ei sanonut sanaakaan koko aamuna.

Kommentit