Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
asahel, 07.06.2010 14:22
Katsottu 1402 kertaa
Saisinpa istua herra Wilden seurassa, puutarhassa, tee kupposella. Pyytää seuraan suuri herra King ja tarjota jäätelöä lakunamuilla. Voisimme ydessä keskustella, ihmetellä elämää ja onnitella, toisamme. Voi, jospa olisi mahdollista, tavata Dorian Grey ja hänen ystävänsä. Kertoa Turmsista ja sotilaista. Voi, kun kirjotan paperille, olen Afroditen sisko ja suutelen, vaikka Elvistä. Ja sinä, uskot hetken sitä kaikkea.
asahel, 08.06.2010 9:14
:)
-:-, 15.06.2010 20:17
Hmm... Oli aikapaljon tavaraa jonka yli piti päästä että pääsi tuohon viimeiseen lauseeseen. Ja kun luki tuon viimeisen lauseen, joutui lukemaan runon uudestaan, ihan vain koska se muutti runon ihan eriksi. Hienosti käänsit kelkkasi tuossa lopussa, piti hetki ajatella että hei! Mites tää nyt meni... Kieltämättä hieno kuva jäi minun pieneen päähäni ja isojen korvieni väliin 8)- (Onneksi, en osaa kirjoittaa kommenttejani yhtään selkeämmin, joku vielä ymmärtäisi)
asahel, 19.06.2010 9:33
X)
ponifani, 23.10.2010 14:06
XD Mikä runo! Pidin kovasti kohdasta "Ja sinä, uskot hetken sitä kaikkea"! Todella luovaa ja hauskaa luettavaa!
Akhilleus, 07.06.2010 22:27
Pidin viimeisestä lauseesta erityisesti. Se oli veikeä pieni käänne, joka teki runosta valtavirrasta poikkeavan.