Kirjoitukset

Ella

grestique, 06.08.2010 18:25
Katsottu 1432 kertaa

Askel, askel, askel, askel. Ja vielä yksi. Ja taas. Mustaan pitkähihaiseen verhoutunut, tummat hiuksensa poninhännälle koonnut tyttö kiirehtii hiekkamäkeä kovaa vauhtia ylös, tyttö lähes juoksee. Kuten on juossut viimeiset neljä ja puoli kilometriä. Mäen päällä tyttö pysähtyy ja katselee harottavin silmin alas, valkoiseksi valahtaneena. Kylmä hiki nousee entisen tilalle, silmissä mustenee ja nuori, lähes luurangoksi laihtunut mustahiuksinen tyttö lysähtää tajuttomana hiekalle. *** Ella seisoskelee valkoisella sisustetussa aulassa. Ainoa poikkeus on musta nahkasohva selin kolmeen oveen, ja sohvan vieressä jököttävä, puinen, haalistunut lehtiteline typerine naistenlehtineen. Sohvaa vastapäätä on vesiautomaatti, monta kertakäyttömukia ja roskis. Aulassa seisovan tummahiuksisen tytön kädessä on yksi ruudullisista mukeista, ja mukissa on vettä. Kuten kuudessa edellisessäkin. Psykiatri luulee edistyneensä hypnotisoinnissaan, luulee todellakin onnistuneensa Ellan syömiskoulutuksessa. Hän on iloinen, kun paino on noussut melkein puoli kiloa ja vielä pysynytkin siinä. Hänen mielestään Ella on ansainnut aplodit ja kehut, ja päiväkirjaansa hän on liimannut viimeisten kuuden käynnin kohdalle kultaisen tähden. Sillä Ella on edistynyt. Jälleen tyttö kumoaa kurkkuunsa mukillisen kylmää vettä, värähtää ja horjahtaa hieman. Hän heittää mukin roskikseen ja istahtaa sohvalle. ”Ella Berg”, ovenraosta kurkistava punatukkainen nainen sanoo tekopirteästi, teennäisesti hymyillen. Ella nousee sohvalta hieman säpsähtäen. Ovi jää raolleen, kun nainen menee istumaan työpöytänsä ääreen. Tyttö läiskäyttää poskiaan saadakseen niihin hieman väriä ja vilkaisee itseään vesiautomaattiseinällä olevasta peilistä. Hymy huulille, niin ilme on täysin uskottava: hän voi jo paremmin. Ella avaa oven ja harppoo reippaasti hymyillen huoneen poikki. Maaria Uusitalo, lukee nimilapussa punahiuksisen naisen työpöydällä. Ella katsoo naista silmiin ja hymyilee vielä teennäisemmin kuin pyöreäposkinen nainen pöydän toisella puolella. ”Jaa-a, olisikohan sinun aika käydä seisomaan vaa'alle?” Uusitalo kysyy innokkaasti ja viittaa vanhaa vaakaa huoneen toisella puolella. Tällä kertaa Ella ei ansainnut kultaista tähteä, ei edes hymynaamaa. Veden tankkaus ei hyödyttänyt: puntari näytti kilon vähemmän kuin viimeksi. Ja siltikin aivan liikaa, niin paljon, että hän ei kestänyt edes ajatella sitä, ei halunnut vilkaistakaan ruokaa, ja jättikin äidilleen iltasadun: ”Minä lähdin kaupungille, ja aion ostaa uusia vaatteita. Tulen viimeistään yhdeksältä.” Mikä tietysti sopisi äidille. Kunhan hän ei älyäisi kurkistaa Ellan kaappiin, josta puuttuivat verryttelyhousut. Tai pyykkikoriin, jonne kaupungille soveltuvat pillifarkut oltiin aseteltu huolellisesti kasan alimmaisiksi. Askel askeleen jälkeen, hiekkamäki ylös ja alas, mutkan taakse ja haastava mäki ylös. *** N. 15-vuotias tummahiuksinen tyttö löydetty kuolleena pururadan 20 kilometrin lenkiltä. Omaiset voivat ottaa yhteyttä poliisiin.

Kommentit