Kirjoitukset

Pekka muuttaa mummolaan

Laura, 26.09.2010 20:13
Katsottu 1995 kertaa

Pekka: Mä olin sillon Kallen luona yötä. Mulle soitettiin ja kerrottiin, että meillä oli ollut tulipalo. Ensin pidin sitä jonkun hullun tyhmänä vitsinä. Mut ei se ollu. Kun mä menin kotiin mä näin jo kaukaa paloautot ja tajusin et se oli totta, meillä oli ollut tulipalo. Juoksin ambulanssin luo ja kysyin niiltä, että onko jossain Heikki, Helena tai Pirjo Jokinen? Ne katsoi mua säälivästi ja ravisti päätään. Kysyin että missä ne sitte on, mut mulle ei vastattu mitään. Kaikki vaan katto sillee et voi tota raukkaa. Lopulta tajusin et ei ne ollu missään, ne oli vielä meillä kotona tulipalossa tai jotain. Mut kyllä ne selviäis, eihän ne voi vaan kuollakka. Niin mä luulin, sit mä näin ku meiltä tuotiin sisältä äiti, se vietiin ambulanssiin ja alettiin tutkii tai jotain. Emmä ihan varma oo tutkiks ne sitä mitenkä erikoisemmin vai totesko vaa et kuollu o. Mä kuitenki näin äitistä et ei se eläny ja aloin pillittää ku joku tyttö. Lääkärit kerto mulle jostain häkämyrkytyksestä ja sano et siihen ne kaikki kuoli. Sillon tajusin, että ne oli kaikki kuollu. Mä olin siis orpo, mulla ei ollu äitii eikä isää eikä ees siskoo. Ne oli kaikki kuollu. Sillon mä aattelin et hyppään sillalta tai jotain. Mä näin mummon ja menin sen luokse enhän mä nyt yksin voi keskellä pihaaka seisoo. Mummo sano mulle et taitaa olla parempi et tuut meille nyt yöks ku ei taida teillä oikeen olla mihin mennä nukkumaan. Käydääs kysymässä pääseeks Pirjo tai Helena tai vaikka Heikki meitin mukaan jo vai joutuuks ne oleen kauankin siellä sairaalassa. Ei ne tuu mä sanoin. Ne on kuollu, kaikki kolme. Mummo ei tainnu tajuta mitä mä tarkotin. Luuli vaan et mä pilailen tai jotai. Se meni kysyy ambulanssi kuskilta tai joltain ensiapuhoitajalta et mistäs löytyis sen tytär ja sen mies ja hänen tyttärentytär. Sit sille oli sanottu et tulee tunnistaan ne sairaalaan huomenna. Mummo tajus sillon et ei niissä enää henki pihise ku ne tarttee ruumishuoneella käydä tunnistamassa. Huomenna pitäis mennä kouluun, mut en mä varmaan mee. Nyt mä meen kertoon Suville mitä on tapahtunu onhan se Pirjon paras kaveri. Eikä se mustaka nyt niin kovin tyhmä oo. Suvi: Kello oli jotain ykstoista ku ovikello soi. Ensin mä aattelin et se oli mutsi joka oli jättäny avaimet kotiin mut ei se ollu. Oven takana seisoi Pekka, mun parhaan kaverin veli. Mä kysyin siltä et miks se meille tulee keskellä yötä ku huomenna oli kouluaki. Pekka sano mulle et sen oli ihan pakko saada jutella mun kans nyt heti. Mä sanoin sille et eiks kävis huomenna ku tuun koulun jälkeen niille auttaan Pirjoo matikan tehtävissä. Ei sille käyny ja sit se viel lisäs et taitaa olla parempi et mä en mee niille huomenna koulun jälkeen ja etten mää Pirjolle voi enää mitään matikkaa opettaa. Mä en tajunnu viel sillon. Sit se sano et on parempi et meen istumaan ni se kertoo sit mitä asiaa sillä oli. Mä istuin ja se alko selittää sekavasti jotain jostain tulipalosta. Sit mä tajusin et niil on ollu tulipalo ja et Pirjolle oli tapahtunu jotain. Mä kysyin pekalta et lähteeks se mun kans kattoon Pirjoo ja et onks se heränny jo. Pekka sano mulle et ei se oo viel heränny eikä varmaan tuu heräämänkä. Mä kysyin siltä tietysti et mitä sä nyt muka tolla tarkotat ja se kerto mulle et Pirjo oli kuollu. Sit mä sanoin sille et luuleeks se et on hyväki pila tulla meille keskellä yötä ja väittää jotain tollasta. Sit mä sanoin sille et sen on parempi häipyy meiltä ennen ku mä suutun sille täysin. Koulussa mä ootin Pirjoo, mut ku Pirjoo ei näkyy ni mä menin luokkaan. Luokassa meille sanottiin, että me pidetään hiljanen hetki Pirjo Jokisen muistoksi. Se iski muhun ku salama. Sillon mä tajusin et Pirjo oli oikeesti kuollu ja, että Pekka ei ollu huijannukka mua. Mä katoin Pekkaa joka istui mun edessä, mun oli pyydettävä siltä anteeks välkällä ku en ollu uskonu sitä vaikka se oli tullu kertoon mulle viel niin myöhäänki et mitä oli tapahtunu. Mua alko itkettää ja mä kun tunti päätty mä kävin kysymäs opettajalta et onks mun pakko olla koulussa kun mun paras kaveri on kuollut enkä mä oikeen pysty keskittyyn mihinkää. Myös Pekka sano opel et senki tarttee varmaan lähtee kotiin ku sil on sama ongelma. Ensin ope ei meinannu päästää mua lähtee, mut kyl se sit lopulta päästi mut kotiin ja Pekanki. Tai tietysti se päästi Pekan kotii ku sen kaikki rakkaat oli kuollu. Mä en tajuu miten se ees oli jaksanu tulla kouluun, en mä ainaka ois jaksanu tulla jos mun vanhemmat ja sisar ois kuollu. Tai no eihän mulla ollu sisarta eikä varsinaisesti vanhempiika. Mutha oli joskus adoptoitu Afrikasta. Joo mä tien kaikki miettii et miks mun nimi on sit Suvi ku oon kerta afrikkalainen..Mä oon saanu ihan suomalaisen nimen ja oon suomalainen. Äiti ja isä haki mut afrikasta ku mä olin pieni. Ne sanoo aina ku mua on kiusattu et se johtuu siitä ku ollaan kateellisia ku mä oon paljo kauniimpi kun ne. En mä tie miks ne halus juur mut, mut mä oon onnellinen siitä et mä oon päässy suomeen. Mulla on ollut tosi kivaa Pirjon kans. Me tavattiin eskarissa, ne oli sillon muuttanu tänne ja siitä lähtien me ollaan oltu kavereita. Ja nyt Pirjoo ei oo. Hei Pekka menee tuol mun tarttee ottaa se kiinni Pekka: Mä olin tulossa koulusta kotiin, tai no mummolle ku Suvi otti mut kiinni. Se pyys anteeks ku ei ollu uskonu mua eilen. En mä tietenkä voinu sanoo sille etten mäkä ois sitä uskonu jos se ois väittäny et Kalle on kuollu. Mä sit vaa sanoin et mää ymmärrän sitä ja kysyin siltä et haluuks se tulla mummolle kaakaolle tai jotai. Se tuli ja mä tein meille kaakaoo. Mummo oli töissä ja mä näytin Suville mun huoneen, se sano et se on ihan kiva ja kysy et miten mä voin. Mä sanoin sille et ihan hyvin, vaikka eihän se totta ollu. Mua suututti aivan hirveesti, mut en mä nyt voinu Suville sitä kertoo. Mä kysyin Suvilt et meneeks se huomen kouluun, se sano et kyllä varmaa ku ei haluu jäädä jälkeen muista koulussa. Mun mielest Suvi oli aika vahva ku menee kouluu vaan sitä varte et ei jää muista jälkee vaikka silläki oli varmaan aivan kamala olo. Mä en sillee ymmärtäny sitä ihan aina ku se saatto tulla kipeenäki kouluu ku ei tahtonu jäädä muista jälkee. Mä en jaksais semmosta, mut kai se haluu pärjätä hyvin ku on päässy sieltä Afrikasta Suomeen. Ehkä se tuntee olevansa sen velkaa niille sen vanhemmille tai jotain. Mä muistan ku me muutettiin ja kun me mentiin ekan kerran eskariin ni Suvi oli siellä, se alko heti leikkii Pirjon kans ja sit mäki leikin niitten kans. Mä olin vieläki aika usein niitten kans ja kaikki pojat kiusas mua siitä. Ne kysy multa aina et onks hauskaa olla afrikkalaisen prinssi? Kalle puollusti mua, se on kunnon kaveri. Aina ollu mun puolella, onneks. Ilman Kallee mää en kyllä kestäis tätä kaikkee. Suvi on aina ollu mulle mukava, auttanu mua hissas ja Pirjoo matikas. Se on karsee hikari, mut ei se mua haittaa. Mä oon tykänny siitä aina, mut se ei tunnu tykkäävän musta. Kerranki mä pyysin sitä tanssiin, mut ei se tullu. Nytki se näyttää siltä et se lähtee varmaan kohta kotiin. Mä kyl haluisin jutella sen kans vielä tänään, ennen ku se lähtee. Mut mun on jotenki hankala jutella mun tunteista. Kerran Pirjo sano mulle et se on mun suurin ongelma ku en pysty myöntää et mä tykkään siitä. Ja sit se sano et mulle tulee viel paljo ongelmii jos en opi puhuu mun tunteista. Suvi: Mä menin Pekan kans samaa matkaa ja sit mä menin niille kaakaolle. Mä koitin jutella sen kans jotain, mut se oli aika hankalaa ku pelkäsin et kysyn koko aika jotain mistä se suuttuis tai jotain. Mä en taho suututtaa sitä. Eihän mul oo enää muita ku se. Mä en voi olla koulus sen kanssa ku sitä alettais heti kiusata..sitä kiusattiin ennenki musta. Se oli hirveetä, varsinki ku mä tykkäsin siitä, mutta se ei tykkää musta. Mä lähin aika äkkiä Pekan mummolta ku pelkäsin, että sen mummo tulee niille ja alkaa kysellä multa kaikkee tai sitte Pekalta. Mä meen varmaan katselemaan merta, se helpottaa aina kummasti. Niin mä teen aina kun mä suutun tai oon surullinen. Jos mä en oo kattelemas merta ni mää kirjotan kirjettä Afrikkaan mun oikeille vanhemmille tai sitten vaan kirjotan muuten vaan jonkinlaista satua. Se on kivaa. Ne on kaksi mun tapaa poistaa kiukkua. Aika usein mä meen myös meen uimaan läheiseen uimahalliin. Mä käyn uimassa kerran viikossa. Ennen Pirjo kävi mun kans usein uimassa, mut nykysin se ei tietysti tuu mun kans uimaan ja muutenkin se ei enää oo kovin usein käyny uimas ku sen iho kuivu siitä niin pahasti. Joskus mä kisaan uimakisoissa. Oon mä jotain paikallisia uimakisoja voittanutkin. Sitten jotkut kiusaa mua ja protestoi mun voittoa sanomalla et nyt ollaa Suomessa et ei minkää neekerin pitäs saada voittaa. Äiti aina sanoo et se ymmärtää mua vaikka ei se varmaan ihan kokonaan ymmrrä. Se ei voi tietää miltä musta tuntuu ku oon erimaasta ja sit kaikki kiusaa siitä. Äiti ei oo se on perussuomailainen ja normaalista suomalaisesta perheestä. Joka kerta ku se koittaa selittää mulle ttä se ymmärtää musta vaan tuntuu et se valehtelee, eihän kukaan voi ymmärtää miltä musta tuntuu. Nyt mun tarttis etsii uus kaveri ja se on tosi vaikeeta tälläsessä maassa vielä kun mä oon erimaasta ja mulla on erivärinen iho. Ehkä mä joskus löydän täältä jonkun toisen tumman tai jotain. Nyt mun paras ystävä on mun päiväkirja, sinne mä saan purkaa kaikki mun tunteet, eikä kukaan oo valittamassa siitä miten mitäkin pitää tehdä ja että ei saa sanoa niinkuin sanoo ja niin edelleen. Kai mun on parasta lähteä täältä merenrannalta kohta kun äitikin tulee kotiin. Äitikin kanssa voisin jutella rauhassa Pirjosta. Kun mä pääsin kotiin ni iskä eikä äiti ollu vielä tullut kotiin. Mä menin mun huoneeseen, laitoin stereot päälle ja aloin kirjottaa. Päätin kirjoittaa ensin tarinaa ja sitten päiväkirjaani. Tarinani kertoo tytöstä joka selvisi todella kovalla vaivalla tulipalosta ja sitten kuitenkin lopulta kuolin. Mä toivon, etten joudu itse kohtaamaan enää tulipaloo ja ettei kukaan muuka joutus kohtaan tulipaloo. Mä aloin tehdä läksyjä ja soitin Helille kysyäkseni läksyjä tältä päivältä. Heli kertoi mulle läksyt ja mä tein ne, koska aion mennä huomenna jälleen kouluun. Meille tuli aivan hirveesti läksyy, mutta ehkä se johtuu siitä, että en ollut tänään koulussa. Kello yksitoista äiti tuli kotiin ja menin itkien hänen luokseen ja kerroin hänelle Pirjosta ja tulipalosta. Äiti yritti lohduttaa minua kaikin tavoin, hän sanoi että kyllä sinä vielä uuden kaverin saat ja lupasi vaikka ostaa minulle jonkun kivan lemmikin. Minä en voinut olla ajattelematta mukavaa koiraa joka seuraisi minua joka paikkaan tai kivaa suloista ja pörröistä kissaa. En kuitenkaan uskonut, että äiti oikeasti edes ostaisi minulle lemmikkiä. Pekka: Kun Suvi oli lähtenyt meiltä mä aloin tehdä läksyjä. Soitin Kallelle ja kysyin läksyt. Läksyjä oli todella vähän, vielä kun ajatteli et mä olin lähteny heti ekan tunnin jälkee. Mietin et viitisinkö mennä vielä huomen kouluu. Joku kuiteski tulis vaa kyselee meitin perheest, misä mä ny asun ja miltä musta tuntuu ku ei oo enää vanhempia eikä siskoo. Emmä sellasta jaksa, en ainaka just nyt, mut toisaalta mä näkisin Suvin enkä mää ny koko elämääni voi vaan olla mummolassa ja piileskellä. En mä taho elää sillee, se olis liian pelkurimaista eikä se oikeen muutenka sovi mulle. Mä lähetin Kallelle viestin ja sanoin et tuun huomenna kouluun, sitten mä soitin Suville ja kysyin onks se saanu jo läksyt. Se sano et on, mut kiitos vaa ku kysyin. Mä olisin tahtonu kertoo sille ne, mut enhän mä koskaan ehi ekana. Mä avasin tietokoneen ja kirjauduin sisälle meseen. Siellä oli Kalle ja pari muuta meitin luokkalaista. Ne alko heti kysellä et onks Pirjo tosiaa kuollu ja mis sää sillo olit ja entä sun vanhemmat sitte. Ei ne ees uskonu mua, mut ihan sama. Ne sano vaa et haluisin et kaikki luulee et oon orpo ni olisin sit jotenki kovis tai jotain. Mut en mä halunnu olla. Mua ei kiinnostanu meitin koulun kovis jengit. Ne oli ihan tyhmiä, niillä ei tuntunut olevan yhtään mitään järkeä päässä. Ne kerto aina koulussa kovalla äänellä kuinka ne oli taas ryypänny koko viikonlopun ja ajellu kännissä pitkin kylii. Koulussa ne vaa poltti röökiä nurkan takana ja napsi hädin tuskin vitosia kokeista. Ne ei koskaan tehny läksyi ja tuli aina myöhässä kouluun. Ne joutu vielä kertaan monta kertaa saman luokanki. Ne ei miettiny yhtää niitten tulevaisuutta. Kai ne aikoo viedä sossusta kaikki rahat ja ne rahat mitä ne sitte saa ne kuluttaa ryyppämisee ja tupakkii. Ei juma mitä sakkia. Mua ei todellaka harmittanu etten kuulunu niihin. Mä tahoin kunnollisen elämä, jonkun hyvän ammatin ja perheen. Ehkä mä alan palomieheksi ni saan ehkä estettyä muiden perheen jäsenien kuolemisia. Tai ehkä en sittenkään, mä vaan joutuisin kohtaan uudelleen ja uudelleen sen mikä tappo mun perheen. Enhän mä ny millekkä tulelle pysty kostamaan sitä et se on vieny mun perheen. Mä vaan halusin elää normaalia elämää niinku muutki mut ei se onnistu. Mä tahtosin hirveesti koiraa, sellasta uskollista ystävää jolle vois vapaasti kertoo tunteistaan. Se ymmärtäis mua. Mut en mä koiraa voi saada ku mummoki on allerginen kaikille karvasille eläimille, ihan niinku äitiki oli ollu. Mä kyl en usko et se mitää allergiaa o, se vaa reagoi vähän herkemmin pölyyn ja karvoihin ku on niin tarkka siivomaan, mut sitähän se joskus teki ammatiksensakkin. Mä en kyl oo periny siltä sen siivous ahkeruutta. Mä en erityisemmin pidä siivoamisesta, mutta kyllä mä siivoon. Mä oon aina saanu sillä helposti vähän taskurahaa, millä mä sitte oon leffaan Kallen ja muitten kavereitten kans. Yleensä kuitenki ollaa menty vaa Kallen kans ja joskus jossai poikaporukas. Ja kerran ollaa menty sillee et siinä oli mä, Kalle, Pirjo ja Suvi. Sillon oli ollu ihan kivaa, mä olin istunu Suvin ja Kallen välis ja Pirjo istu Suvin vieressä. Kalle ois tahtonu mennä istuu Pirjon viereen, kai niitten välillä oli sillon jotain pientä. Vaikka ei ne mun mielestä mitenkä erityisemmin toisistaan tykänny tai mitään. Nyt mun tarvii koittaa nukkuu tai muuten en pääse huomenna ylös sängystä. Suvi: Aamulla mulla oli vaikeuksia nousta ylös sängystä ja nyt on vasta tiistai. Lauantaina pidetään muistotilaus kirkossa Pirjolle, Helenalle ja Heikille. Mä lupasin mennä sinne Pekan kanssa, eihän sinne menny ees muita mun tuttuja. Ketään ei tunnu kiinnostavan vaikka maailmassa on kolme kunnollista ihmistä vähemmän. Mun mielestä sais kuolla niitä idiootteja jotka polttaa ja juo yö myöhään aina viikon loppuna ja tulee vielä sitten kouluun myöhässä. Ylensä vielä kännissäkin, mut mistä sitä tietää vaikka ne olis aineissaki. Ei mistään. Mä uskon et ne on aineissaki sillon ku ne on koulus, mut ei se tunnu kiinnostavan ketään tässä maailmassa. Mitä se haittaa jos kymmene prossaa Suomen väestöstä pilaa elämänsä viinalla ja huumeilla? Ja siinä sivussa vielä lastensakkin ja tekee niistä täysiä deekuja. Ei se ketään tunnu kiinnostavan. Mä oon päättäny et musta ei tuu sellasta ei nyt eikä aikuisena. Mä en vaan voi oikeesti ryhtyy mihinkä sellaseen. Ensinnäkin mä oon tosi suuren kiitoksen velkaa mun vanhemmille et mun elämä on näin hyvä ku se on. Mun siskoista ja veljistä moni on kuollu nälkään ja nesteen puutokseen ja kaikenlaisiin tauteihin. Mä pääsin sieltä pois ja saan vielä hyvää opetusta ja kunnollista ruokaa ja terveyspalveluja. Lisäksi mulla on hyvä koti, kunnollinen perhe, missä mulla on mielinmäärin rakkautta mut mä saan olla yksin aina ku haluun. Silti tunnen oloni onnettomaksi, juuri mun bestis kuoli ja juur mun äiti on yö vuoros ja isä usein työmatkoilla ulkomailla. Nytki isä on töissä Espanjassa. Lomilla me käydään aina ulkomailla, nytkin me ollaan varattu syyslomaks matka Kyprokselle ja joululomalla me mennään Egyptiin ja Turkkiin. Mä oon käyny yli parissakymmenessä eri maassa ja mä saan käydä kerran vuodessa äidin ja isän mukana Afrikassa. Siellä mä nään mun oikeet vanhemmat. Mulla on niistä paljon kuvii ja erilaisii tarinoita. Mä osaan myös puhua jonkun verran samaa kieltä kun ne. Joskus mä mietin millasta mun elämä olisi jos mä asuisin mun oikeitten vanhempien luona. Koulussa kaikki meni suoraan sanottuna päin persettä. Heli oli antanut mulle ihan eri läksyt ku mitä oli ookeesti tullu ja mä olin ollu vielä niin tyhmä, et uskonu ne enkä kysyny niitä vaikkapa Pekalta joka oli vielä varmistanut, että mulla oli varmasti läksyt. Mä jouduin jäämään tekeen läksyjä koulun jälkeen open kanssa. Ope ihmetteli miks mä en ollu tehny läksyi, mut en mä voinu kertoo että mulle oli annettu ihan eri läksyt ja vielä ihan hirveesti läksyy. Jos mö olisin kerton jollekki ni mua olis alettu haukkua ja kiusata ja sitä mä en halunnu. Kun olin vihdoin saanut tehtyä läksyt, opettaja antoi mulle lapun joka mun piti viedä kotiin ja pyytää allekirjoitus. Siinä luki, että Hei kotiväki! Olemme huolissamme tyttärestänne Suvista, hän ei ole hoitanut läksyjään, vaikka hän yleensä hoitaa kaiken moitteettomasti. sitten siinä oli päiväys ja open allekirjotus. Mun tartti pyytää äitin allekirjotus tohon lappuun ja mä tiesin et äiti olis kaikkee muuta ku tyytyväinen siihen. Koulun jälkeen kävin kotona ja menin uimaan. Pekka oli tullut mun mukaan uimaan, koska se sano et se tahtoo sillä tavalla muistaa Pirjoo joka tykkäs käydä uimassa mun kanssa. Ei se varmaa muuten ois tullu uimaan ku se ei erityisemmin pitänyt vedestä, kai se pelkää sitä tai jotain. Illalla mä sitte pyysin äitiltä allekirjotuksen siihen open antamaan lappuun. Äiti kysyi multa et mikä nyt on ongelmana ja mä sitte kerroin et mä olin kyl pyytäny läksyt mut mulle oli annettu vahingossa väärät läksyt. Äiti olis uskonu sen selityksen ehkä yhteen aineeseen mut ei kaikkiin viiteen. Sit mä sanoin äitille et en mä voinu kertoo opelle ku mä saisin siitä sit tosi huonon maineen ja vaikka mitä. Äitin mielestä mun olis hyvä kertoo opelle ni Heli lopettas mun kiusaamisen mut en mä uskalla. Ties mitä hullua seki keksis. Mä olin tyhmä ku luulin joskus Pirjon kans et Heli on meitin ystävä, sitä se meinaa ei oo. Pekka: Koulussa mä sain huomata ettei Suvin elämä oo mitään ruusuilla tanssimista. Meitin luokan tytöt oli huijannu sitä läksyis ja ope alko raivota sille ihan täysillä. Eihän se uskaltanu opelle kertoo et tytöt oli huijannu sitä. Se ol vaa selittäny jotain että se ei ollu muistanu eikä osannu. Se oli ihan valkonenki. Voi raukkaa, mun kävi sitä sääliksi, mut mä en uskaltanu puollustaa sitä. Koulun jälkee se joutu jäämään tekeen läksyi, mä kävin mummol äkkii ja tulin ottaa sitä koulusta. Se sano et se on menos uimaan ja tietysti mä halusin sen mukaan. Mun mielestä se oli oiva tapa kunnioittaa Pirjon muistoa. Pirjo oli tykännyt uida Suvin kanssa ja kai se oli oikeen aika hyväki uimaa. Suvi ainaki on, sen huone on täynnä mitaleja ja pokaaleja sekä kunniakirjoi uimisesta. Mut enää se ei kai kilpaile, mut joskus nuorempana se kilpaili. Sen liikan numeroki o kymppi et kyl se saa olla aika hyvä. Tai se on tosi hyvä, vedessä se oli aina Pirjoakin parempi. Mä en tajuu millä joku jaksaa ees uida niin paljoo. Mä pelkään ite vettä ja käyn uimassa aika harvoin. kerran vuodessa ehkä. Mummo oli tyytyväinen kun mä menin uimaan. Sano et hyvä et saa hyvää liikuntaa ja saa oltua samalla kavereiden seurassa. Se on aina koittanu innostaa mua ja Pirjoo liikkumaan. Aika huonosti se on siinä mun kohalla onnistunu. Joskus mä harrastin jalkkista ja pesistä mut siitä on jo yli kolme vuotta. Mä lopetin ku joukkue kävi liian ilkeeks mua kohtaan ku tajus et mä ja Suvi ollaan kavereita, kai ne luuli et me ollaan jotain enemmänki. Mua aina välillä harmittaa et lopetin jalkkiksen vaa siitä syystä et joukkue kävi hankalaks, mut en mä voinu yhtää mitää muutaka. Ne oli nii ilkeitä. Kamppas aina mahdollisuuden saadessaan lähimpään kuralätäkköön, hakkas mua ja pölli tavaroita. Ei sitä kukaan täysjärkinen jaksa kovinka kauaa. Mä en oikeataa tajuu miks jotkut kiusaa toisiaan. Se on mun mielestä todella idioottimaista, mut en mäkä uskaltanu tänää kertoo meitin luokan tytöist opelle. Ei hitto millanen pelkuri mäki oon! Mitäköhän Suviki musta ajattelee ku mää vaan katon vierestä ku sitä kiusataan. Ehkä mun on parasta mennä huomenna sen kanssa samaa matkaa kouluun ja jutella vähän, jos se vaikka piristäisi sitä. Heli: Ei v**** Suvi oli tänään niin tyhmä koulussa. Se kysy multa eilen läksyjä ihan niinku mä ees olisin merkannu niitä! Luuliks se tosiaan et jos ees oisin merkannu läksyt ni et oisin antanu ne sille. Kyl se luulee ittestänsä ihan pikkasen liikoja koulussaki. Me tyttöjen kans ei tajuta millä se ees pystyy näyttään sitä mustaa naamansa meillä koulussa. Ei meitin koulu oo mitään hemmetin nekruja varten. Luuleeks se tosiaan et me hyväksytään joku afrikkalainen idiootti meitin suomalaisten joukkoo! V**** se oli ihan valkonenki ku tajus, et sil oli väärät läksyt. Hah, se oli kerranki normaalin värinen tarttee kai useemminki säikyttää se ni se saa oikeen värin! Me aateltiin kamujen kans et me voitas ottaa se meitin jengiin jos se läpäsee meitin alku testin. Ei sen tartte ku juoda viis pulloo viinaa ja polttaa pari röökii ni se kuuluu mukaa meitin jengii..ei tietystikkä yhtä hyvin ku me muut mut jotenki ainaki. Tuskin se nyt koko elämäänsä vaivautuu hengaa sen ihme pelle Pekan ja Kallen kanssa. Eihän ne ees tee mitää järkevää välkil, seisoo vaa kirjat kädessä ja lukee. Ja Suvi seisoo aina niitten kans ja lukee kans jotain. Ja aina ne saa kaikista kokeista kymppei. Ne aikoo varmaa tulla isoina joksikin hemmetin proffiks tai jotain. Me ei kyl ainaka tyttöjen kans jakseta katella niitä enää kauempaa. Pakko niille nyt jotain on tehä. Ja voi ihme, että Suvin pukeutuminenki on niin vanhan aikasta et siis LoL! Se ei varmaan ees omista yhtäkä minihametta tai mitään, sillä on vaan aina farkut ja joku tee-paita. Kaikil meitin jengiläisil on minihame ja toppi. Suvi: Illalla mä sain vielä Pekalta viestin jossa se pyytää, että mä meen sen kanssa samaa matkaa kouluun. Kai sillä jotain asiaa siitä muistotilaisuudesta on. Tänään mä ainakin oon tehny huomiset läksyt ni ei voi kukaa valittaa mulle niistä. Ei mua kyllä mitenkää suuremmin ees liikuta jos ny joku saa hyvät naurut siitä et on antanu mulle väärät läksyt. Mua ei voi vähempää kiinnostaa Heli tai niitten jengi. Mä muistan ku ne sillon joskus ois halunnu et mä liittysin niihi. Sit ku mä en suostunu ni ne suuttu mulle. Mut ei mua jalksa kiinnostaa. Aamulla mä olin ihan väsyny ku olin vaa miettiny koko yön et miks Pekka halus et meen sen kans samaa matkaa kouluun. Ehkä se ei enää haluu et mä oon niitten kans koulus. Jos sitä on alettu kiusata tai jotain. Ja enhän mä voi aina roikkua niitten kanssa, olishan se aika tyhmääki ku mä oon tyttö ni jos mää koko aika roikkusin jossain poikajengis, ihan niinku ne olis mun veljii tai jotain. Mua vaa ärsyttää ihan hemmetisti ku Heli ja ne haukkuu mua neekeriks. En mä mitään sille vois et mä oon tumma, kaiken lisäks ei tummat oo sen tyhmempii ku valkosetka. Mä oon paljon fiksumpi ku ne. Mä osaan sentään sanoo ei tupakille ja viinalle toisin ku ne. Ja multa ei löydy mitään kiinnostusta mitään sellasta kohtaan, mut niiltä kyllä löytyy ja paljon löytyykin. Mä pysähdyin Pekan mummon kohdalla ja kävin soittamassa ovikelloo. Pekan mummo oli vielä kotona ja lupasi että Pekka tulee aivan pian kouluun. Mä odotin hetken ja Pekka saapu. Sulla oli jotain asiaa mä rohkasin itseeni kysymään Pekalta. Joo, Pekka vastasi. Etteks te haluu enää olla mun kaa välkäl mä kysyin siltä. Ei, kyl me sun kans voidaan olla, en mä mitään sellasta, Pekka sanoi vähän sönköttäen. Ja jatkoi Mä vaan tahon pyytää sulta anteeks ku en sillon luokassa puolustanut sua kun Heli ja noi kiusas sua. Hemmettisoikoon mä oon tosi huono frensi, sori siitä. Pekka sano. Ei mitää, mut seuraavalla kerral mä kyl pyydän läksyt sulta tai Kallelta enkä joltain Heliltä. Tuleeks Kalle muuten sinne Pirjon muistotilaisuuteen?mä kysyin. Joo kai, Pekka vastas. Mä en kyl yhtää ihmetelly jos Kalle tuli Pirjon muistotilaisuuteen, sillä mun mielestä ne oli ollu oikeen aika läheisii. Ei ne kai yhessä ollu, mut läheisii ne oli. Kalle suri selkeesti tosi paljo Pirjon kuolemaa. Eihän meistä kukaan oo tyytyväinen siihen, et ne kuoli. Jos mä saisin päättää ni tää kaikki ois tapahtunu Helille ja niille. Ne oli aina kiusaamas mua ja Pirjoo tai sitte Pekkaa ja Kallee. Mä en vaan voi ymmärtää niitä. Aina niitten tarvitti saada kiusata jotain ja tarttee edelleen. Nyt me ollaan perillä koulussa. Kalle tulee tuolta. Ja se perässä tulee kukapa muuka kuin Heli+jengi. Ne tulee mua kohti. Voi ei mitä mä nyt teen. Apua! Ne aikoo varmaa hakata mut tai jotain. -Kuules Suvi, sä voit päästä metin jengiin. Heli aloitti. -Ei kuule kiinnosta, Suvi sanoi heti. -Ei sun tartte tehä muuta ku pukeutuu tällee ku me, laitat vaa minihamee ja jonkun topin. Eihän se oo mahdotonta, eihän? Sit sä saisit olla meidän kans, Heli kertoi Suville. -Enpäs kuule oikeen nyt tiedäm teidän jengi ei oikeen kiinnosta mua, Suvi totesi -Ei si jos tahot olla joittenki pellejen kans ni siitä vaa. Ei häiritse meitä, Heli huusi. Luokassa Suvi istui hiljaa ja mietti Helin ehdotusta. Tietysti tyttöporukka kiinnosti Suvia. Pojilla oli niin poikamaiset jutut, että Suvi tunsi olonsa aika oudoksi ja yksinäiseksi. Olihan hänellä seuraa ja kavereita jolle jutella, mutta se oli aivan erilaista kuin Pirjon kanssa. Välkällä Suvi selitti pojille mitä heli oli ehdottanut hänelle. Suvi totesi, että kyllähän tietysti voi yhden päivän kokeilla olla Helin ja luokan muitten tyttöjen kanssa. Pekka: Tänään mä menin kouluun samaa matkaa Suvin kanssa, se luuli et mä haluun puhuu sen kanssa koska me ei enää haluttais olla sen seurassa. Sitte koulussa Heli jengeineen oli luvannu Suville et Suvi pääsee niitten jengii mukaa jos se tulee huomenna kouluun minihameessa. Mä uskon et Suvi tekee niin, koska se luulee et me ei kaivata Kallen kans sen seuraa. Mä en kehtaa sanoo sille et mä todellaki haluun et se on meitin kans koulus. Enää ei oo ku kolme päivää et on Pirjon ja vanhempien muistotilaisuus. sit vähän myöhemmin ne tuhkataan. Varmaan sitte ens viikonloppuna. Mä toivon, että Suvi ei hullaannu siihen snobi laumaan minkä kans se aikoo koko huomisen päivän viettää. Tietysti se varmaan näyttää hyvältä minihameessa ja topissa, mut jos se ryhtyy samanlaiseks snobiks ku muut meitin luokan tytöt ni ei se oo enää se sama reipas ja mukava Suvi ku nyt. Mä vihaan itteeni ku en kehtaa pyytää sitä treffeille mun kanssa, mut ehkä mun ei tartte kohta miettii sen ulos pyytämistä jos se lähtee mukaan siihen snobilaumaan. Mut sitte sen elämä menee kyllä täysin pilalle ku kohta se sitte juo samanlailla ku Heli ja muut ja polttaa. Mun on kyl pakko koittaa estää Suvii jotenki, ei se siihen tyttö laumaan voi oikeesti mennä mukaan. Onhan sillä me, ei sen tartte lähtee mihinkä ihme porukkaan vaan sitä varten et mä ja Kalle ollaan poikia. Kyllä me kestetään se, et muut pojat ja osa tytöistä kiusaa meitä. Onhan se kurjaa, mut vielä kurjenpaa on jos Suvi lähtee siihen mukaan. Heli: Me asetettiin Suville tänään ansa. Me sanottiin sille et jos se tulee huomenna kouluun minihameessa ja topissa ni se kuuluu meitin jengiin. Ei me oikeesti sitä mitää meiti jengii oteta. Ehkä ekaks välkäks mut sit me heivataan se jollain ulos jengistä. Huomenna me varmaa tarjotaa sille pari rööki ja jos se ei polta niitä ni me heivataan se ulos meitin jengistä. Se saattaa olla niin tyhmä oikeesti et luulee et me otetaa se tosissaa mukaa messii. Me aateltii tyttöjen kans et me kuvataa Suvii minihamees ja tehään sille joku sokkotreffi juttu. Se on oikeesti nii ääliö et tekee mitä vaa me käsketää. Saa nähä sit huomen et uskaltaaks se tosiaa laittaa jonkun minihamee ja topi päälleen.. Suvi: Tänään mä tein nopeesti koulun jälkeen läksyt ja lähdin ostarille shoppaileen. Mä löysin sieltä kivan keltaisen topin ja legginsit jotka olivat myös keltaiset ja niissä oli oransseja ympyröitä. Sitten mä ettin vielä asuun sopivan minihameen. Mä sain etsii aika kaun sopivaa hametta mutta loppujen lopuksi löysin yhden kivan mustan hameen. Mä sovitin niitä ja päätin ostaa vielä asuun sopivat suuret keltaiset ja oranssit helmet sekä kivan mustan farkkutakin. Mä olin kuluttanu ostarilla rahaa lähes kaks sataa euroo. Mut ei se haittaa äitii ku se sanoo aina et mä saan ostaa mitä mä haluun sillon ku mä sitä tarviin kun sillä ei oo viikolla aikaa tulla shoppaileen mun kans. Mä laitoin vaatteet sievästi pussiin ja lähdin käveleen kotiin. Mä nukuin yöllä vähän levottomasti ja aamulla mulla oli aika kova kiire et ehdin pukee ja laittaa itseni kuntoon. Kun mä sit pääsin aamulla kouluun ni musta tuntu ku kaikki koulun oppilaat ois tuijottanu mua. Moni meitin luokkalainen tuli puhuun mulle, pojatkin. Sitte mä näin Helin ja muut mä menin niitten luo ja sitten ne sano: -Hyvä sä läpsit ekan testin, sitte on vuoros seuraava. Mä nielasin kuuluvasti, mua alko pelottaa mikä niitten seuraava testi olis. Ehkä ne haluu et mä poltan jotain rööki tai vastaavaa. -Tuu illalla seittämältä koululle, Heli kuiskas mulle ja käski mun pukeen jonkun nätin mekon. Mä vähän epäröin koko juttua, musta tuntu et ne aikoo kusettaa mua tavalla tai toisella. Tuskin ne tahtoo mua oikeesti niitten jengiin. Ne varmaa laittaa mut tuleen tosi kauniina koululle ja tekee oharit tai jotain. Se ois ihan niitten tapasta. Mä en keskittyny enää mihkää koulussa sinä päivänä. Koulun jälkee mä menin shoppaileen Helin kanssa ostarille. Se löysi sieltä mulle pinkin sydän mekon, korko kengät ja jotain hyvän hajuista hajuvettä sekä helmet ja takin. Kaikki sopi täydellisesti yhteen. Kun mä lähin ostarilta Heli sano mulle vaan, että muista tulla sitten seitsämäks koululle. Mä päätin et mä meen, mut aattelin vaan ensin tehä läksyt. Mä aloin tehä läksyi ja sit sen jälkee mä meen sinne koululle. Mun tarvii varmaan ottaa taskulamppu mukaan ku koululla on aika pimeetä jo seitsämältä enkä mä oo varma et monelta mä tuun sieltä ylipäätään takaisin. Yhdeksitoista mun oli pakko olla kotona, koska äiti tuli sillon kotiin. Iskä oli edelleen työmatkalla. Se on siellä koko tän kuun. Illalla Heli vielä soitti ja tarkisti et mä tuun. Mä sanoin et mä lähen kohta ja suljin puhelimen. Heli: Me sovittiin Suville treffit yhen meitin luokkalaisen Kimmon kanssa. Kimmo on muuten ihan jees tyyppi, mut sillä on tapana innostua vähän liikaa aina treiffeistä ja alkaa ekojen treffejen jälkee piirittää tyttöö. Me aateltiin et se alkas piirittää Suvii ja sit Suvi sais suututettua Pekan ja sitte me potkastaan se ulos meitin jengistä. Eikä Kimmo jaksa yhen tytön perässä kovin kauaa juosta sit se jää yksin ja me saadaan hyvät naurut. Pekka Mä oon ihan varma et Helin jengillä on jotain kamalaa Suvin pään menoks. En mä voi antaa sen vaa pilata elämäänsä hengaamalla jonkun vähä-älysen apinan kanssa. Ei Suvika antas mun pilata elämääni jonkun idiootin kanssa. Mä meen käymää Suvin luona ja varmistan vaan, että kaikki on kunnossa. Ehkä mun tarttee sitte kertoo sille et mä välitän siitä mut ei se oo kauheeta jos mä saan sen sillä eroon Helin jengistä. Mun tarttee saada se eroon siitä porukasta ennen muistotilaisuutta et se tulee sinne varmasti. Täytyyhän mun varmistaa et se tulee parhaan kaverinsa muistotilaisuuteen, jos se ei tulisi se kuitenkin katuisi sitä koko loppu elämänsä. Enkä minä voi sallia, että niin tulee käymään. Olen kohta perillä, hei tuohan on Suvi! Mutta mitä hänellä on päällä? Jokin ihme mekko, onpas se lyhyt ja suuret korkkarit ja jotkut helmet. Nyt tän on loputtava. Mä otan sen kii. -Hei Suvi! Minne sä meet? Mä kysyin -Ai moi! Koululle ku Heli pyys tänään koulussa, Suvi vastasi innoissaan. -Älä mee, mitä sä ees siellä teet? Mä sanoin sille. -Et sä mua määrää, ja mistä mä tien mitä me siel duunataa, Suvi vastasi. -Ei ku sä et mee sinne Suvi. Sä et voi olla niin tyhmä, ethän sä ees tie mitä te teette siellä. Mitäs jos ne on vaikka jotkut juhlat missä vaa ryypätää? Luuletko et Heli päästäis sut sieltä pois. Lähe mielummin mu-mun kanssa va-vaikka elokuviin. Mä änkytin. -Mikä leffa sieltä si tulee? Suvi kysy. -En tie, vuokrataan joku leffa ja mennään kattoon se teille ja sit oot taas huomen meitin kanssa koulus,okei? mä koitin suostutella Suvii. -Hyvä on si, jos se käy aivan varmasti teille? Suvi iloitsi. -Tottakai käy! Eihän meillä ole ollut mitään sitä vastaan et sä oot meitin kans, mä sanoin. -Eikö? Suvi hämmästeli. -No ei,mä sanoin. Niinpä me mentiin Suville ja katsottiin jotain jännittävää elokuvaa. Mä iloitsin kun Suvi oli taas meitin seurassa, eikä pyörinyt enää Helin seurassa. Suvi oli seuraavana päivänä täysin normaali. Sillä oli normaalit vaatteet ja se oli reipas oma itsensä. Suvi: Vitsi mä meinasin olla todella idiootti kun koitin hakeutua "parempaan" seuraan. Tytöt koitti vaa koko aika kusettaa mua ja pilata mun ja Pekan ystävyyden. Onneks Pekka tuli eilen mua vastaan ja ei päästäny mua koululle. Mä kuulin tänään koulus et ne oli järkänny mulle jotkut treffit meitin luokan Kimmon kans. Kimmo on aivan karsee, se juo ja polttaa. Onneks mä en menny sinne. Tytöt oli raivossaan ku niille selkis et mä en ollu menny Kimmon kans koululle ja et sen sijaan mä olin kattonu kotona leffaa Pekan kanssa, meillä oli hauskaa. Me katottiin jotain jännittävää elokuvaa. Mä oon niin tyytyväinen et en menny sinne koululle. Tänään olin koulussa taas Pekan ja Kallen kanssa ja mä olin ihan oma itseni. Koulussa meitin luokan tytöt viittoivat mua koulun nurkalle. Mä en tahtonu mennä ku mä tiesin et ne on kiukkusii mulle ja koulun nurkalle ne vaa polttaa tupakkia, et ei kiitos! Mua ei enää häirinny et mä olin välkillä poikien kans ja muutenki hengasin niitten kaa.Nyt ku mä tiesin millasta sakkia meitin luokalla oikeesti on, en mä nyt niitten kans tahdo olla. Meillä on ens viikolla syysloma. Mä meen Kyprokselle äidin ja isän kanssa. Siellä on ainakin lämmintä. Mua harmittaa ku me käydään aina lomilla josain, onhan se kivaa mut mä tahtosin koiran. Ystävän johon voi luottaa, mut en mä mitään koiraa voi ottaa kun me matkustellaan koko aika. Mun mielestä oli kivaa ku me aina välillä otettiin Pirjokin mukaan meidän lomille. Sillon mulla oli koko aika jotain tekemistä. Muut meidän koululaiset on kateellisia kun mä oon koko aika jossain ulkomailla, ne sanoo et mä varmaan saisin tulla limusiinillä kouluun jos mä vaan tahtosin. Olihan se oikeastaan tottakin. Kyllhän mä saisin kulkee limusiinillä mut ei se oikeen jaksa kiinnostaa mua. Jos mä haluisin ne vuokrais limusiinin tai jotain. Mulla ei oo oikeen minkään laista kuria ja saan tehdä aika paljo mitä haluan. Ne koittaa hemmotella mua, kai ne pelkää et mä muutan aikuisena takasin Afrikkaan, mut en mä oo sinne muuttamassa. Siel on niin surkeet oltavat. Mä käyn siellä aina kesälomalla ja me viedään sinne samalla vettä ja ruokaa. Pekka on muistuttanu mua tällä viikolla monta kertaa Pirjon muistotilaisuudesta. Kai se luulee et mä en muista sitä tai et en vaa muuten vaa oo menossa sinne. En hän mä jätä kaverin muistotilaisuutta väliin, ei se kyllä houkuttelekka mitenkä erikoisemmin mut silti mä meen sinne. Meidän ystävyyden kunniaks. Pirjo on ollut täällä ainoa tyttö joka ei tuntunut kiinnittävän mitään huomioo siihen et mä oon tumma. Kyllähän me aina välillä pilailtiin et mulla on hyvä rusketus jo valmiiks ja kaikkee sellasta, mutta ei se koskaan tarkottanu sitä mitenkä pahalla. Mä en vaan voi ymmärtää et sitä ei vaan enää oo. Meillä oli aina niin hauskaa yhdessä, me sovittiin et me ei anneta minkään pilata meidän ystävyyttä ja nyt se kaikki on ohi. Mun tarvii miettii joku keino millä mä saisin jonkun kaverin, muunkin kun Pekan ja Kallen. Mä lähin meren rannalle, mä tahoin vaa istuu siellä yksinäni ja katesella merta. Se on aina auttanut. Aina kun koulun tytöt ovat kiusanneet minua, sillon kerran ku mulla ja Pirjolla oli joku pieni riita ku oltiin ihastuttu samaan poikaan. Seuraavalla viikolla me kuitenki sovittiin ku se poika koitti sopii meitin kummanki kaa treffei ja me saatiin se selville. Ei me annettu sellasen pilata meidän välei. Sit me käytiin aina yhdessä uimassa ja sen jälkeen me mentiin ylensä vielä ostarille shoppaileen. Kalle: Mä kävin niillä mut ei Suvi ollu kotona, niillä ei oo koskaan ketään kotona ellei Suvi oo siellä, mä aattelin et oisin löytäny Pekan sieltä kun se ei ollu niillä kotona eikä se vastannu mun puheluihin ja mulla ois ollu sille asiaa. Kai sen äiti ja isä on töissä. Mä en oo ees koskaan nähnyt niitä, mut Pirjo on. Se sano et ne on ihan mukavii ja et ne antaa Suvin tehä oikeestaan mitä se ikinä haluu. Mä en tajuu sen vanhempia, mut ei Suvista oikeastaan huomaa et se on saanu tehä mitä se tahtoo. Se on mukava tyttö, eikä sellainen pilalle lellitty pikku kakara niin kun vois olettaa. Sen vanhenmatki on varmaa tummia, en mä tie mistä maasta ne on muuttanu mut ei mua ees kauheesti kiinnosta. Varmaan jostain päin aasiaa tai jotain sellasta, Namibiasta Pirjo jotain joskus puhu, mut en mä oo varma tarkottiks se et ne on Namibiasta. Vaikka mä juttelin kyl aika harvoin Pirjon kans Suvista. Mä huolestuin ku Suvi ei ollu kotona, tietysti se saattaa olla jossain vaikkapa uimahallissa tai ostarilla. Mä vaan pelkään et se tekee ittelleen jotain pahaa ilman Pirjoo, mä toivon et sen ja Pekan välillä ois jotain, se saattaa piristää sitä. Se ei oo sitä tyyppi et se varsinaisesti tekis itsarii, se hommautuu itsestään eroon jotenki muuten ja mä pelkään sitä. En mä taho et se satuttaa itteensä. Musta vaan tuntuu aina et se saattais vaikka alkaa polttaa tai juoda sillee ku muut meitin luokan tytöt. En mä usko et se vapaa ehtosesti alkaa sählätä minkää viinan kans mut en mä tie. Kai mä pelkään et Heli saa sen jotenki mukaan niitten jengiin. Tänäänki ne viittoili sitä koulun nurkalle. Ne olis tarjonnu sille rööki ja varmaa laittanu tekee jollekki niitten porukan pojalle kielareita. Se on ihan niitten tapasta. Mä oli onnellinen ku Heli ei menny, tosin mä vähän ihmettelin sitä kun se sentään eilen koitti niin kovasti päästä mukaan niitten jengiin. Ei se siihen helposti mukaan pääse. Tuskin edes koittaa enää mukaan. Ainakin mä toivon niin. Ei ne koskaan oo ottanu ketään mukaan, joskus Heli roikku Pirjon ja Suvin kans mut sit se löysi "parempii" kavereita ja perusti niitten kans jonkun ihme jengin. Se ei mun mielestä harmittanu pahemmin Pirjoo eikä Suviaka. Nyt Suvi varmaan tuntee olonsa jotenkin ouduks, ei enää Pirjoo, ei pyjamabileitä, uimista kaksikseen, ei kavereitten välisii salaisuuksii, ei mitään tyttömäistä. Vaan kaks poikaa kenen kans saa hengata ja koulullinen jotain dillejä jotka on puutumassa sen asioihin ja ihon värii. Mä en tajuu, miks kaikki haukkuu sitä. Se on mun mielestä kaunis vaikka se ei ookka valkonen niinku muut meitin koulusta. Ja mitäs sitte vaik ne on muuttanu joskus Suomeen ku olut omassa maassa on ollut huonot. Mä en vaa tajuu miten niillä voi olla niin paljo rahaa ku aattelee et ne on vaa jotain maahanmuutajii. Essi: Mä näin sen tänään koulussa se oli kahen pojan kans välkällä. En mä oo sitä ennen nähny. Ensin mä aattelin et se on semmonen tupakoitsija niin ku muutki meitin koulusta, mut sit mä näin ku tytöt viittaili sitä röökille koulun nurkalle. Ei se menny. Mun mielestä se on mielenkiintonen tyyppi, se on kai mun rinnakkaisluokalla. Mä aattelin huomenna mennä kysyyn siltä jos se haluais olla mun kaa välkällä, ehkä se ei tuu. Se varmaa seurustelee sen toisen pojan kans, sen vaaleemman. Mul ei oo täällä ketää tuttuu. Mä en alunperinkä pitäny siitä et me muutetaan, mut ei multa koskaa oo kysytty mitään. Aina vaa todettu et sun tarttee tehä näin ja näin. Se on ihan hirveen tyhmää. Kaikki mun kaverit jäi Vantaalle, eikä ne varmaan kovin kauaa jaksa lähetellä kirjeitä ja keskustella meses. Kyllähän ne lupas et pidetään yhteyksii ja sillee. Onneks mulla on sentään vanha kunnon Rufus, ilman sitä mä en kyllä jaksais. Ehkä musta ja siitä tytöstä tulee kavereita, se vaikuttaa mukavalta vaikka onki erivärinen. Se on varmaan saanu kauheesti haukkuja niskaansa siitä. Se asuu varmaan jossain aika lähellä sitä meren rantaa kun eilenki se käveli sinne päin koulun jälkeen. Suvi: Onneks tänään on jo perjantai, huomenna on Pirjon muistotilaisuus. Eilen mä oli kolme tuntii meren rannal, sillä välin Pekka oli käyny meillä. Sit se soitti mulle et voiks mä mennä niille mut mä sanoin en ku haluun olla yksin. Se sano et selvä sitte jos seura ei kelpaa. Mä pelkään et se suuttu mulle. Ei mun ollu tarkoutus olla ilkee tai mitään sellasta, mut en mä vaan halunnu mennä. Mä tahoin olla rauhassa ja muistella Pirjoo. Koulussa kukaan ei tullu tänään aukoon mulle päätään ja ne pysy muutenki ihan omissa sakeissaan. Iltapäivällä mua kohti käveli tyttö. En ollut nähny sitä aikasemmin ja se kerto mulle et se on just muuttanu tähän kaupunkiin ja kysy voinko esitellä sille koulua. Tyttö esitteli itsensä Essiksi. Tottakai mä halusin auttaa Essiä, se vaikutti mukavalta. Musta tuntu et nyt oon löytäny uuden ystävän joka ei välitä mun ihonväristä. Ensin aattelin et se tulee ja kysyy multa ekana et mistä maasta oon muuttanu tai jotain, mut ei se kysyny. Aattelin et se varmaa haluu kiusata mua niinku muutki meitin koululaiset. Mö tosiaan toivon, et meitin ystävyydestä tulis jotain. Mut ehkä seki alkaa myöhemmin pyörii Helin joukos, jos se alkaa polttaa tupakkii ja sillee. Ehkä seki tykkää uimisesta ja tulee mun kans uimaan. Mä kysyin siltä et missä se asuu, se vastas et ei se tiesen paikan nimee mut aika lähellä apteekkia. Mä tiesin sen paikan, se oli aika lähellä meitä, jotain puolen kilsan päästä meistä. Mä sanoin sille et mä asun kans siinä aika lähellä ja se ihmetteli et enks mä asukka jossain siel meren rannal. Mä ihmettelin ensin sitä mut sit mä tajusin et se oli nähny ku mä olin kävelly rannalle tai jotain. Ehkäpä mä voisin kertoo sille Pirjosta. Se vois lohduttaa. Kuitenki se pyytää et olisin huomenna sen kans ja näyttäsin sille paikkoja, mut en mä kerkee. Lauantaina on se muistotilaisuus ja sit sunnuntaina mun tarttee tarkistaa et oon varmasti pakannu kaikki tavarat mukaan kun alkaa syysloma ja me mennään sinne Kyprokselle. Toivottavasti se ei sit luule et mä koitan vältellä sitä tai jotain ku oon koko loman pois jossain eri maassa. Mä saatoin Essin niille iltapäivällä, tietysti se alko kysellä et missä mä asun ja voinko olla sen kans syyslomalla vai onks mulla muuta suunnitelmii. Mä sanoin sille et en mä varmaan kerkee ku on aika paljo muuta. Sit se kysy et jaa ooks sä sen sun poikaystävän kans sit vai. Mä kysyin et jaa kenen, ei mul mitään poikaystävää oo. Se muuttu ihan punaseks ja sano et sen vaaleen pojan kans kenen kans sä aina hengailet. Mä totesin siihen et se on Pekka ja sanoin viel et ei me olla yhessä. Sit mä kerroin sille et mä meen lauantaina yhen mun kaverin muistotilaisuuteen ja sen jälkeen haluun olla yksin loppu päivän. Sitten mä jatkoin et mä lähden sunnuntaina Kyprokselle ja sanoin et tuun sieltä vasta perjantaina takasin. Se sano et se ymmärtää mua ku haluun olla lauantaina yksin ja kysy et oltiiks me oltu hyviäki kavereita ja et mitä sille tapahtu. Me mentiin niille sisälle ja se pyys anteeks sitä sotkuu mikä siel oli. Mä sanoin et ei mua häirinny ja aloin kertoo sille Pirjosta ja tulipalosta. Loppujen lopuksi kerroin sille vielä Pekasta ja Helistä. Se sano et se ymmärtää miltä musta tuntuu ja mä aatteli et tuskinpa. Sit se alko selittää mulle et sen kaikki kavertit oli jääny sinne mistä ne muutti ja et ne oli muuttanu viel aikasemminki ja et ennen sitä kiusattiin sen ulkonäöstä. Mä sanoin et ei se näyttäny mitenkä hassulta. Sit mä sanoin et mun tarttee varmaan mennä, mut pyysin kuitenkin Essiltä vielä ensin puhelinnumeron ja annoin sille omani. Essi: Tänään mä menin kysyyn iltapäivällä Suvilta voiko se näyttää mulle koulua ja kaupunkia muutenkin ja voinko olla sen kanssa koulussa. Sit kerroin sille et mä oon muuttanu tänne ja et mä oon sen rinnakkaisluokalla. Se oli tosi kiva mulle ja se saatto mut kotiin. Sitten se tuli meille ja mä kysyin voisko se olla mun kaa syyslomalla. Ei se voinu, ne menee kuulemma Kyprokselle ja sit ennen sitä sillä on jonkun sen kaverin muistotilaisuus. Voi raukkaa, ei sillä helppoa oo. Mä katoin tänään kun se käveli niille kotiin. Se käveli sinne missä on vain jotain rikkaiden hienoja asuntoja. Kai ne sit on aika rikkaita. Tai täytyyhän niitten olla kun ne kerta on menossa Kyproksellekki., tai sit ne on tosi tiukoilla ja esittää vaan, mut en mä usko. Mut se tulee ens viikon lauantaina pois sieltä Kyprokselta, sit se varmaan voi olla mun kaa. Tai en mä varma oo mut sillee mä luulisin. Mun tarttee soittaa sille sit ens viikon lauantaina, sillä aikaa ku se on Kyproksella ni mä voin laittaa mun huoneen kunnolliseen järjestykseen ja kutsuu sen meille sit ku se tulee takas Suomeen. Pekka: Tänään oli äitin, isän ja Pirjon muistotilaisuus. Suvi muisti tulla sinne vaikka sillä onkin nyt se uus kaveri Essi. Kallekin tuli sinne muistotilaisuuten vaikka eihän se ihme ollu, itseasiassa mä oisinki ihmetelly jos se ei ois tullu. Mä aloin itkee heti kun mä pääsin kirkkoon, mut en mä ainoo ollu. Suvi ja Kalleki itki ja mummo ja serkut ja kaikki muut siel kirkossa. Pappikin vaikutti surulliselta, eihän kuolema ole kenestäkään mukavaa. Suvi lähtee huomenna Kyprokselle ne on aina lomilla jossain, Pirjokin pääsi yleensä niitten mukaan sillon kun se viel eli. Ehkä Suvi ottaa ens keralla sen Essin mukaansa. Ei mulla mitään sitä Essiä vastaan oo, mut kai mä pelkään et Essi muuttaa Suvista sellatteen snobin ku muut meitin luokkalaiset on. Tai en mä tie onks Essi sellanen snobi ku meidän luokan tytöt on. Syyslomalla mä oon Kallen kans ja me mennään leffaan ja sit mä meen niille yöks ja me varmaan mennään pelaan ostokeskeskukseen pelaan. Suvi: Tänään oli Pirjon ja sen vanhenpien muistotilaisuus. Mä menin sinne Pekan ja Kallen kans, ne kummatki itki. Siel oli myös Pirjon mummo ja joitain muita sukulaisii. Muistotilaisuuden jälkee mä tulin kotiin ja kuuntelin musaa. Samalla mä alotin pakkaamisen ku seuraavana päivänä me lähetään äitin ja isän kaa Kyprokselle. Iskä tuli tänään kotiin Espanjasta. Sillä on varmaan kivaa ku se tulee Suomeen ja lähtee saman tien johkii toiseen maahan seuraavana päivänä. Me oltiin syömässä ravintolassa vielä illalla kun iskäkin oli kotona ja äitillä ei ollu tällä kertaa yövuoroo. Aamulla me lähettiin melkein heti lentokentälle ja sinne Kyprokselle. Me tultas takas ens viikon lauantaina. Mä aattelin tuoda Kyprokselta tuliaisii Essille, Kallelle ja Pekalle. Essi: Mä soitin tänään Suville ja pyysin sen meille, se lupas tulla mut sen tartti kuulemma ensin tehdä joku juttu ja tulla sit. Tunnin pääst meitin ovikello soi, oven takana oli Suvi. Sillä oli iso muovipussi ja siel oli kaikkee. Se pyys et me kutsuttas Kalle ja Pekka meil tai johkii ku sil oli niillekki tuliaisii. Me pyydettiin ne meille. Suvilla oli meille kaikille karkkeja, mulle se toi laajan värikokoelman koruja. Sano vaan et ei ollu varma mistä väristä mä pidän. Pojille se toi kaikenlaisia patsaita ja kaulakorut. Oli kivaa kun Suvi oli taas Suomessa. Huomenna me mennään yhdessä leffaan ja sit maanantaina me ollaan koulussa nelisteen. Suvi on ihastunut ihan täysin Rufukseen, aina kun se on meillä kysyy se ekana et missä Rufus on. Mä oon onnellinen kun mulla on kerranki kavereita jotka pitää elöimistä. Mun mielestä Suvika ei oo enää niin onneton. Kai se oli kaivannu tyttöseuraa sen jälkeen kun se sen kaveri kuoli ja muutenki ku oli ollu vaan poikien kans sit sen jälkee.

Kommentit