Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
maggie, 07.11.2010 3:14
Katsottu 1401 kertaa
Maisema oli kietoutunut lumiseen harsoon. Kohta alkaa talvi. Suruni katsoi ikkunasta ulos, ei nähnyt silti muuta kuin oman surunsa heijastuvan maisemasta. Kaikki muuttuu pieneksi kun suree. Joka ikinen pieni asia tuntuu surevan kanssasi. Kaikki pienet asiat mahtuvat hyvin syliin, jota maisema keinuttaa uneen. Joskus asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Joskus kaikki vain puuttuu, joskus kaikki pysyy vain paikoillaan. Hyvästijättö suree kaipuuta itseensä. Ja kaikki sanat ovat ikuisia, kaikki kädet täynnä työtä, jota pitää huomisen eteen tehdä. Jos vain hyvästelisin menneisyyteni, jäisikö minulle enää mitään muuta kuin elämä? No, suruuni kietoutunut suuri maailma vajoaa tänäkin yönä syliisi. Suruni nukkuu lämpimän ihosi vieressä. Kaivaten sinua kokonaan tänne. Tänään tuli kylmä kun ikkuna oli jäänyt auki eetterin kulkea lävitsesi.
Colet, 07.11.2010 9:32
Mielenkiintoinen tarina :) Hienosti olet kertonut ja kuvailit omalla tavallasi, ruusuja sille! Aihe on surumielinen, mutta kaunis, tosi kiva kirjoitus :))))