Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
maggie, 29.11.2010 22:58
Katsottu 1480 kertaa
olen vain tällainen yksinäinen tuulenvire tyhjällä ikkunalaudalla. olen vain tällainen enkelten kyynelten tahrima tyhjä huone, josta ei näe pihalle. olen vain kuiskausten viitoittama tie lumihangessa. olen vain yksin suuressa maailmassa. keskinäisten sanomattomien ongelmien kaatopaikka pohjattoman surun suuri valtameri kaukana siintävän linnakkeen yllättäen ilmestyvä vallihauta huomaa vasta kun siihen on pudonnut ettei silta kantanutkaan matkamiestä turvaan aloittakaa surunne purkaminen vasta kun olette kuolleet, sillä huomenna on uusi päivä, edellistä kauniimpi. julistukset yössä jäävät salaisuudeksi petturien huulille, tajunnanvirta tavoittaa uhrinsa vasta aamuyöllä. henkensä pitelijät tappakoot huoneensa jos eivät enää kestä päälle kaatuvia seinä. huomenna ei enää ole eilistä. sanokaa minun kertoneen teille tämän, mutta älkää paljastako sielunne olemisen salaisuutta. jääköön henki tänne viivyttelemään, kadotkoon sielu ennen aamua. kaikotkoon suru ja murhe uhrinsa tieltä, surunsa sanelema totuus jääköön vielä hetkeksi tänne nukkumaan unieni seuraksi, kun on niin jäätävää kuolla. (Satu karkasi käsistä, laitan sen takaisin taskuuni) Huomenna jatkamme käsiemme työtä